Sivut

maanantai 29. joulukuuta 2014

Luku 37: Joulu syöty!

Me ollaan oltu viikko reissussa ja eilen kotiuduttiin. Taika rukka on ihan väsyny ko lomalla on ollu niin paljon seurattavaa. Nyt ollaan muutama päivä kotona ja sitten ois tiedossa uusi reissu, ei tosin ihan viikon mittaista, onneksi :)

Mutta palatakseni itse reissuun niin lähtiessä tänne vetiseen ja pimeään kotimaisemaan satoi muutaman päivän aikana lunta niin paljon, että tuntui jo ihan talvelta - ja joululta! Reissu oli siis alusta loppuun luminen, sillä meidän matka suuntasi kohti Lappia, monen pysähyksen taktiikalla.

Reissuun? Okei, kerjäysilme
on hallussa!

Tervehdittiin välillä monta taloa ja Taika tunnetusti hurmasi kaikki. En tiiä kumpi meistä sai enemmän joulukiloja ympärilleen, sillä Taikan suloinen, kerjäävä katse ei jääny keltään huomaamatta. Mie jo jossain vaiheessa reissua totesin, etten ees halua tietää kuinka paljon tuo koira on saanu kaikkea ylimääräistä herkkua ko minun vahtiva silmä välttää... :D

Miksi metsä on tuotu sisälle?

Ensimmäisessä yöpaikassa oli kaksi kissaa ja ne oli pääasiassa takan päällä ihmettelemässä, että mikä kurja vipeltäjä heän tontille on tullu! Taika osaa olla nätisti kissojen kanssa - ei jahtaa, hauku tai tee muutenkaan kiusaa. Yrittää olla vaan mahollisimman sulonen ja voittaa kisut puolelleen.

Näiden kisujen kohdalla menestystä ei juuri ole tullut - vanhempi kissa lölyttää mennen tullen ja palatessa jos ei piä vahtia, nuorempi on kiinnostunut, mutta ei tiedä voiko Taikan kans leikkiä vai ei. Taika pylly pystyssä houkuttelee nuorempaa kissaa leikkiin, mutta niillä on niin erilainen käsitys leikistä, ettei ainakaan vielä ole ylimpiäystäviä :D


Kisujen luota matka jatkui kohti pohjoista. Lapin reissun aikana pakkasta oli joka päivä -30 astetta, joten siellä ei tehty pitkiä lenkkejä. Taika ei tosin välittänyt pakkasesta mitään. Tahto pihalle naruun, haukku autoja ja lämmitteli lumihangessa. Piti ite toimia järjen äänenä ja ottaa koira välillä sisään lämmittelemään. Taika ei ois millään malttanu tulla sisään, kun ulkona oli pakkasesta huolimatta niin kivaa - hupsu koira!

Perillä meitä odotti uudenlainen ystävä: jouluporo! Serkkutyttäret olit löytäny nääntyneen ja palelluksissa olevan orvon poron vasan tienreunasta ja vieneet sen talliin lämmittelemään ja syömään. Vähän heikossa kunnossa, apea ja surullisen oloinen porovauva ei Taikaa pelottanut eikä porokaan välittänyt Taikasta sen kummemin.


Jouluun kuuluu toki myös joulupukki ja lahjat. Taikakin oli ollut kilttinä ja sai lahjaksi uuden älypelin. :) Joulupukki tuli meille illalla kahdeksan aikaan ja Taika oli silloin jo niin väsynyt ihmisten paimentamisesta, että tyytyi nukkumaan pukin vierailun ajan minun jaloissa. Innostui kuitenkin kun sai oman paketin ja alkoi ratkaisemaan miten uudesta lelusta saa herkut ulos!

Huoh. Luovutan. En millään voi vahtia
kaikkia näitä ihmisiä. Pysyn tässä maman
lähellä, jotta se ei mene hukkaan.

Uu! Mitä täällä on - haisee herkuille!
Mekin saatiin Taika-aiheisia lahjoja, jotka haluan esitellä teillekin:



Aivan ihania, kiitos tontuille <3

Joulun jälkeen maistuu Taikalle uni.. :)





Hyvää yötä ;) <3

torstai 18. joulukuuta 2014

Luku 36: Taukoa agilitystä

Maanantaina käytiin pentuagilityn viimeinen "koulupäivä" ja oli aika vallaton meno, ihan niinkö lapsilla loman korvilla konsanaan! Edellinen agility meillä oli perjantaina eli nyt oli vain kaksi päivää väliä, kun normaalisti ollaan käyty viikon välein.

Todennäköisesti tästä johtuen koirat kävi vähän ylikierroksilla, keskittymiskyky ei ollut paras mahdollinen ja siitähän seurasi normaalia enemmän rauhattomuutta:

Esimerkki 1: Kun yksi pentu aloittaa haukkumisen tai ulinan, toinen jatkaa ja kohta koko lauma vikisee - kukin omalla tyylillään :D

Esimerkki 2: Meän piti pujotella keppejä. Pennuilla on apuna sellaiset häkkyrät kepin ympärillä, jotta ne ihan huomaamattaankin pujottelee kepit oikein. Kepit, kuten lähes kaikki muutkin esteet tehdään ilman narua, koira vapaana. Ensimmäinen koira, joka pujottelun suoritti, teki riemukiemuroita eli juoksenteli häkkyrän ympärillä vaan vallattomana ennen kuin teki mitä pyydettiin. Kaikki muut pennut teki luonnollisesti ihan samalla tavalla kun oma vuoro koitti, kaikki!

Muutenkin meillä oli paljon ylimääräisiä formulakierroksia ja pomppuja agilitytunnin aikana - hulvatonta menoa kerta kaikkiaan (ja omistajista ehkä vähän rasittavaa) ;)

Agility jatkuu meillä sitten tammikuun puolella jatkokurssilla. Nyt meillä on noin kuukauden joululoma. :)

Lopuksi vielä muutama kotivideo:

"Taikatemppuja"

"Oho, minua kuvataan. HYMYÄ!"

"Ongelma - putkessa on herkku, mutta en saa sitä ulos!"

maanantai 8. joulukuuta 2014

Luku 35: Rauhallista ja "rauhallista" arkea

Viikonloppu meni aika rauhallisissa tunnelmissa. Ulkona oli surkeat kelit (sato vettä ja oli liukas), eikä Taikakaan innostunut pihalla olosta normaaliin tapaansa. Yleensähän se on vähintään puoli päivää ulkona jos annetaan :)

Meän nokkaeläin.. :)

Ehdin jo miettiä, että onko Taikalla kaamosväsymys, kun ei koko aikaa tohota jotakin. Totesin, että ehkä se vaan alkaa iän myötä satunnaisesti rauhoittumaan - ei sitä nytkään tarvinut kahta kertaa leikkiin tahtoa ja olisi ehkä pitänyt vain nauttia siitä rauhallisestä hetkestä, tiä koska sellainen tulee seuraavan kerran.. ;)


Viime viikolla Taika tapasi koirapuistossa jättikokoisen ystävän! Vähän meän pientä jännitti, mutta jättiläinen osasi nätisti Taikaa haistella ja omistaja ennen tutustumista kertoi, että koira on leikkinyt ennenkin pienten koirien kanssa - ei kai me muuten oltais uskallettu mennä tuttavuutta tekemään :)

Hän on irlanninsusikoira, tuttaville ihan Elvis vaan :)

Myös suhde naapurin Hilla koiraan on parantunut! Vanha muori Hilla ei ole meän Taikasta juurikaan perustanu, mutta kattokaapas tätä:


Heh, vähän on kokoerot heittänyt kuperkeikkaa, vilkaiskaapa kuvat tämän postauksen ja tämän postauksen lopusta! :')

Muitakin uusia tuttavuuksia on viime viikkon mahtunut - nämä iki-ihanat työhevoset oli meän kodin lähellä puutöissä. Käytiin katteleen heän puuhia, saatiin rapsuttaa heposia ja Taika oli niin malikkaasti: hiljaa ja rauhassa ootteli, että oltiin valmiita jatkaan matkaa: "Mitäs tässä nyt riehaantumaan. Olenhan minä nähnyt hevosia ennenkin".


Ja vielä tähän loppuun pieni joulutervehdys - Taikalla oli vissiin tylsä hetki, tässä ennen ja jälkeen kuvat yhdestä pöytäjoulukoristeesta:




Muut koristeet on saanu olla rahassa *koputtaa puuta*. Muksaa joulun ootusta kaikille :)