Sivut

torstai 21. tammikuuta 2016

Luku 84: Pakkaspäivän hupsuttelua

Kovat pakkaset on vähentäny koirien lenkkejä ja ulkona olo aikaa muutenkin tällä viikolla, joten on pitäny keksiä mitä nuitten kanssa tekis, jotta ne ei ihan seinille hyppisi.

"AAAA, se pallo on minuuuun!"

"Nyt saan sen kiinni!" (Ja Taika katsoo, että taas meni ohi)

"Haaaa, sainpas!"
Veto- ja palloleikkien lisäksi ollaan tehty erilaisia harjotuksia eli perus arkitottelevaisuutta ja muutamia temppuja joista ei sinällään ole mitään hyötyä, ovat vaan jotain puuhaa tylsisytyneille.

"Tylsää, kun  ulkona jäätyy varpaat."

"No leikitään tällä?"

Taika osaa näitä höpötemppuja hyvin, koska sen kanssa ollaan hupsuteltu jo niin paljon, mutta kyllä Dorakin hoksasi leikin juonen kun hetken ihmetteli Taikan ja minun touhuja. Sitten onkin ollut haaste saada niitä tekemään temppuja yksi kerrallaan.

"Mitä se lapsi nyt tekee?"

"Slurps!"

"Hyvää!"

Olen opettanu niille mm. ryömimistä minun jalkojen ali (istun lattialla jalat koukussa), hyppimistä jalan yli puolelta toiselle (edelleen istun lattialla), pujottelua jalkojen välistä (seison ja kävelen eteenpäin kun koira pujottelee) ja sitten kaivoin esiin steppilaudan.

<3  Taika <3

Niin ihana <3

Ei kyllä siinä vaiheessa ollut mitään ideaa, että mitä sen kanssa keksin tehdä. Dora tarjosi ite heti omaa temppua ja kiikku laudan päälle ja seiso näyttelyasennossa niin kauan että annoin sille palkan (harjoitteli ihan selvästi palkintopallilla oloa).

"Seurassani on mustanaamio!"

Taika tykkäsi, että lauta oli turhan kapea ja vähän liukaskin, joten sen kanssa opeteltiin, että riittää kun laittaa pelkät etutassut laudan päälle niin saa palkan. Dora oppi nopeasti saman. Edelleen, ei varsinaisesti mitään hyötyä, mutta saapahan hassuja kuvia :)



Varmaan tässä vielä jotain muutakin höpöä tuon steppilaudan kanssa keksii, mutta nuita kahta asentoa ne mulle nyt heti tarjoaa kun laitan laudan lattialle. Ei pidä ajatella liian vaikeasti. Kaikki yhdessä puuhaaminen on koirien mielestä kivaa. Ja mullaki oli hauskaa!


<3

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Luku 83: Hormonihuurulasta terve

Meillä on nyt meneillään alle 2-vuotiaan Taikan kolmas juoksu ja ei voi muuta ko todeta, että onneksi se on kohta ohi. Neiti on ollu taas tosi herkkis. Yleensä sillä ei ole juoksun aikana mikään hyvin ja se pitää ilmottaa vinkumalla ja urisemalla. Seura ei kelpaa, Dorakin on tosi ärsyttävä ja kelpaa kaveriksi lähinnä vaan silloin, kun neitiä himottaa eli haluais astua sitä.

"No mutta ko tuo on koko ajan siellä missä minäkin. Tosi ärsyttävää!"

Esimerkki Taikan herkkyydestä: yhtenä iltana Taika makoili sängyn edessä pitkin pituuttaan ja kurkotin sen yli ottamaan villasukkia sängyn päältä. Taika mulkaisi loukaantuneen näköisenä ja urahti merkiksi, että kehtaatkin hänen päältä kävellä. Katsoin, että enhän edes astunut päälle, mutta oli vissiin kaksi karvaa pottuvarpaan alla eli ihan aiheesta oli vihassa (heh).

"Myönnetään. Saatoin vähän ylireagoida."

Tänään on oikeastaan eka päivä sitten loppiaisen, kun se on ollut lähes oma itsensä, nauttinut seurasta ja rapsuttelusta eikä ole turhaan vikissyt tai urissut. Edelleen on juoksussa, mutta merkkejä mielen tasapainottumisesta on siis havaittavissa. Taika on oikeasti aivan ihan koira ja upea luonne kaikessa sen tulisuudessaan, mutta juoksujen aikaan siinä on vähän enemmän kestämistä.

Dora: "Aika tylsä tyyppi, kun ei minua muka
jaksa katsoa.. vaikka olen näin söpö!"

Todennäköisesti tämä juoksu onkin Taikalle viimeinen. Olen suunnitellut että kun kevään agilityvalmennus loppuu toukokuun puolivälissä, käyn teettämässä koiralle sterilisaation. Mulla ei ole tarkoitus tehdä Taikalla pentuja ja jos joskus innostun koirien kasvattamisesta tai pentueen teettämisestä, jäähän mulle Dora.

"Niin että mikä oli suunnitelmana?"

Sterkkauksessa ei oikeastaan ole kuin hyviä puolia - ei tule taukoja harrastuksiin juoksun vuoksi, ei tarvitse pelätä että joku vahingossa pääsis astumaan ja tietysti se tärkein eli sterkkaus ehkäisee koiran kohtutulehduksia.

"Vain hyviä puolia, oletko varma?"

Helpottaa se varmasti myös Taikan oloa, kun ei tarvi olla pinna kireällä kolmea viikkoa, ei tarvi käyttää enää ikinä pöksyjä ja jospa ne herrakoiratkaan ei olis enää niin rakastuneita meidän Taikaan. Tosin sitä en voi luvata, sillä Taika on ollu herrojen mieleen vaikkei juoksuja ole ollu mailla eikä halmeilla.

"Minkäs sitä kauneudelleen voi,
pojat vaan tykkää minunlaisista pakkauksista!"

Haittavaikutuksina sterkkaamisesta mulle on kerrottu turkin laadun huononeminen ja virtsankarkailu. Taikalla ei ole kauhean paksu turkki ja se on aina ollu hyväkuntoinen, joten en usko että se leikkauksen myötä räjähtäis käsiin. Lisäksi Taikalla on hyvä lihaskunto ja koska se on nuori, virtsankarkailu ei todennäköisesti myöskään tule olemaan ongelma.

Dora: "Mistä me nyt oikein puhutaan?"

Uskon, että sterkkaus parantaisi Taikan elämänlaatua. Kuka tietää, sehän saattaa jopa rauhottua, kun ei tarvitse enää kärsiä naisten vaivoista. Vaan pääasia, että koira voi hyvin ja voi olla oma iloinen itsensä <3

Mussut <3

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Luku 83: Mätsäreitä

Ollaan aloitettu uusi vuosi touhukkaasti käymällä koirien kanssa jo kahdet mätsärit. Mätsäreissä harjoitellaan näyttelyjuttuja. Siellä rodulla ei ole väliä vaan porukka jaetaan alle vuoden ikäisiin pieniin ja suuriin pentuihin sekä yli vuoden ikäisiin pieniin ja suuriin aikuisiin. Joskus voi olla myös muita kehiä, kuten lapsi ja lelukoira, veteraanit jne.

Ihana Taikani!

Me luonnollisesti oltiin pienten kehässä, Dora pennuissa ja Taika aikuisissa. Nämä oli Doralle ensimmäiset mätsärit. Vähän sillä tais jänskättää aluksi, kun oli outo paikka ja niin paljon erinäköisiä koiria. Pihalla meinasi haukkua kaikille, mutta rauhoittui sitten kun vähän komensin.

"Onpas täällä porukkaa"

Taika oli luonnollisesti innoissaan, ainakin siihen saakka kunnes tajusi, että ollaan taas paikassa missä pitäisi jaksaa odottaa...


"Mulla on tyyyyylsääääää..."

Dora liiteli kehässä kuin vanha tekijä. Vähän sillä jänskätti ensimmäinen kehä pyörähdys ja pöydällä olo, mutta kun mentiin uudestaan kehään neiti oli jo paljon rennompi. Ja tulostakin tuli sillä oltiin sinisten ryhmässä toisia!


Jos vertaa Doran ekaa kehäpyörähtämistä Taikan vastaavaan kokemukseen, kaikki näkee mitä tarkoitan kun sanon, että Dora on luonnonlahjakkuus. Taikan kanssa saa vieläkin treenata, jotta innostuisi kehässä kiertämisestä sillai sopivasti. Toki isoin vika tässäkin on esittäjässä. En vaan osaa esittää Taikaa niin, että olisi parhaimmillaan (kuten videoltakin näkyy).


Vaan ylpeä olen silti Taikastakin, eihän se sen vika ole että emäntä on tumpelo :) Jospa me pärjättäis tiiminä paremmin agilityn puolella, kun nää näyttelyt tuntuu aina vähän tökkivän. Toki meinaan Taikan kanssa nätöillä siinä missä Dorankin kanssa, mutta Doran kanssa ehkä uskon enempi meidän menestykseen, kun se on jo nyt niin hyvä :D


Tänään Dora pääsi uudestaan mätsäreihin Maikin mukana. Tarkoitus oli Taikan kanssakin lähteä, mutta neiti aloitti eilen juoksun niin ei sen kanssa päästykään. Menin kuitenkin kuvaamaan Doran ja Maikin esiintymistä ja hienon näköistä oli!

Maikki ja Dora :)


Dorassa ei näkynyt mitään jännittämisen merkkejä ja näytti siltä, että on syntynyt näyttelynaru kaulassa. Dora ja Maikki saivat punaisen nauhan eli pääsivät siihen ns. parempaan tiimiin. Sijoitusta ei tällä kertaa tullut (voi johtua myös siitä että allekirjoittanut itse esitti koiran punaisten kehässä), mutta hienosti se taas osasi, katsokaa vaikka:


On mulla hienot koirat ja Maikilla hienot kasvatit :)