Luku 106: Agilityn huumaa

Minun sydän pakahtuu näistä koirista kun ne vaan on niin taitavia! 

Keskiviikkona starttasi Taikan agilityn valmennustunnit ja meni kyllä hienosti. Kouluttaja nauroikin että mitä oot tehny tolle koiralle, onko se kipeä kun on niin rauhallinen. Toivotaan, että tällä kertaa tämä rauhallinen olotila kestää ja sen myötä myös edistystä tapahtuu lisää!

Hienosti meni kaikki muut paitsi kepit. Ne oli edelleen ihan tylsät ilman verkkoja ja piti taas tapella, että sain Taikan ylipäätään tekemään niitä. Saatiin kotiläksyksi harjotella keppejä jotta Taika hoksaisi, ettei niistä pääse eroon ja että itseasiassa nekin voi suorittaa nopeasti (mikä on Taikan mielestä ehdoton vaatimus kivalle esteelle).

Lauantaina käytiin Pohjois-Suomen sheltti ry:n järjestämällä agilitykurssilla missä kouluttajana toimi Anna Orenius. Mulla ei riitä sanat kuvaamaan sitä fiilistä mikä oli kurssin jälkeen - ihan huikean mahtava! Anna oli tosi hyvä kouluttaja ja rata oli todella pitkä ja haastava ainakin meidän mittapuulla mitattuna. Taika toimi kuitenkin kuin unelma. Se ei ole IKINÄ menny niin hyvin kuin lauantaina.

Sisarukset Boss ja Taika.
Boss on ihan samanlainen raketti kuin Taikakin.
Piialle ja Bossille kiitos seurasta - oli huippu päivä!

Olin ihan varma, että jäädään jumppaamaan viimeistään viidenteen esteeseen, mutta kaikki meni kuin vettä vaan ja kun ohjasin koiran kuudennelle esteelle, tajusin ettei mulla ole hajuakaan mikä on seitsemäs este koska olin olettanut ettei päästä niin pitkälle -tyhmä mie!

Taika yllätti minut ihan täysin. Ehkä sen hermot ei vaan kestä semmosta esteiden ja ohjaustyylien viilaamista (jotka kuitenkin on tosi oleellisia virhepisteiden ja ylimääräisen ajan välttämiseksi) ja on parhaimmillaan kun saa vaan painattaa menemään minkä kerkeää.

Ja voi jukra että me juostiin. Juostiin niin että jalat irtoo ja päässä humisee! Nyt minun pitää alkaa luottamaan tuohon koiraan enemmän ja jättää turha varmistelu pois. Lauantai osoitti ainakin sen että kyllä se vaan seuraa ja tekee mitä näyttää ja mukaan en ehdi jos liikaa varmistelen esteitä.

Ei voi mitään, mutta taas tunnen kyllä syvää kiitollisuutta - oon niin onnellinen että ollaan saatu näin hienot koirat. Taika ja Dora, molemmat on niin uskomattomia pakkauksia!

ps. Tuli muuten aikamoinen kisakuume. Ei muuta kuin epiksiä metsästään ja kokemusta kartuttaan ja sitten virallisiin kisoihin ;)

Luku 105: Doran eka agitunti

Tänään käytiin Doran kanssa ensimmäistä kertaa agilitytunnilla ja rakastuin tuohon pikku koiraan taas vähän lisää!

Aloitettiin tunti sillä, että käveltiin vähän aikaa hallia ympäri jotta tulee tila tutuksi. Sitten kokeiltiin millä se oma koira palkkautuu. Meillä oli mukana vetolelu, pallo ja nakkeja. Vetolelu oli tylsä, mutta pallo ja nakit toimi palkaksi hyvin.

Harjoiteltiin ihan perusjuttuja: hyppyesteen ylittämistä matalalta korkeudelta, matalan A-asteen ylittämistä, renkaan läpi menemistä, putken läpi juoksemista ja pujottelua.

Dora teki innoissaan kaikkea ja siitä näki kuinka nautti yhdessä tekemisestä. On se vaan niin ihana touhupakkaus! Ja täysin erilainen kuin Taika. Kouluttaja totesi jo ekan 5 min jälkeen että tää taitaa olla vähän rauhallisempi tapaus hurjapää Taikaan verrattuna.

Taikan kanssa aloitetaan agility keskiviikkona ja lauantaina käydään Pohjois-Suomen Shelttiyhdistyksen järkkäämässä agilitykoulutuksessa Oulun Haukkukeitaalla. Ootan innoissani myös Taikan kanssa aksaamista sillä uskon, että tauko on tehnyt taas terää hurjapäälle. Toivon, että sunnuntain koulutuksesta saisi jotain uusia vinkkejä, mitä voisi hyödyntää treenatessa.

Ihana agisyksy siis alkamassa - tassuterapiaa parhaimmillaan :)