Sivut

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Luku 113: Täydellinen ulkoiluilma

Tänään oli täydellinen ulkoiluilma: aurinko lämmitti, ei tuullut (meillähän tuulee yleensä aina) ja kaiken lisäksi oli hankikelit! Tällaisena päivänä ei voi jäädä sisälle makamaan, joten mehän käytiin aamupäivällä melkein parin tunnin lenkki koirien kanssa ulkoilemassa.



Käppäiltiin ensin metsän kautta pellolle, pellolta koirapuistoon ja samaa reittiä vielä takaisin. Koirat sai juossa vapaana lähes koko lenkin ja näki että nekin nautti. Kotia kun päästiin oli koirilla sitten päikkäreitten aika, kyllähän ne melkosta rallia vetivätkin joten ei ihme jos uni maittoi :)



Keskiviikkona 15.3. Taika täytti kokonaista kolme vuotta! Ihan hullua miten nopeaa aika menee.. Taika on aikuistunut ja rauhoittunut tosi paljon kuluneen vuoden aikana. Se ei ole enää samanlainen häslä kuin aiemmin, vaikka touhukas tapaus on edelleen. Itseasissa minusta tuntuu, että vanhemmuuttaan Taika muuttuu koko ajan enemmän Duffyn eli isänsä oloiseksi.


En tiedä miten sen selittäisin teille ketkä ette ole Duffya tavanneet, mutta ne on semmosia pieniä luonteenpiirteitä tai reaktioita, joista avopuoliskon kanssa sanotaan monesti yhteen ääneen että Taikahan on ihan niinkö Duffy. On hauska huomata, kuinka moneen asiaan geenit lopulta vaikuttaa :D


Mulla oli tuolloin keskiviikkona Doran kanssa agility päivä, joten työpäivän jälkeen en ehtinyt muuta kuin vaihtaa kamppeet ja lähteä Doran kanssa huristeleen kohti treenejä. Käytin Taikan sitten treenien jälkeen yksin lenkillä, mentiin metsään ja pellolle juoksenteleen. Taisi olla paras lahja mitä Taikalle ois voinu antaa - Taika nautti ihan silmin nähden kun sai jakamattoman huomion koko lenkin ajan. Vielä kotia päästyäkin Taika kävi nuoleen naamaa häntä heiluen.

Onnellinen sesse ja onnekas omistaja <3

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Luku 112: Taika kävi treenaan epiksissä

Tänään käytiin Taikan kanssa pitkästä aikaa epiksissä eli epävirallisissa agiliykisoissa. Jännitti kyllä lähteä kokeileen, kun viime kerta osoitti ettei Taika osaa kisapaikalla ainakaan rauhassa odottaa.

Nyt käytiin meille uudessa hallissa, joten Taika ei osannut yhdistää paikkaa heti agilityyn. Oli siis rauhallinen oma itsensä (kyllä siitä nykään voi jo sanoa, että on rauhallinenkin). Sain tutustua rataan ilman että Taika ois asiaan mitenkään reagoinut (Taika odotteli häkissään) ja kerkesin seurata varmaan puolet minien starteista ennen kuin Taika alkoi tajuta missä ollaan.

Otsikon pahaenteisestä luvusta huolimatta hätänumeroa ei tarvittu ja oon oikeastaan ihan tyytyväinen tämän kertaiseen suoritukseen. Agilityhän on siitä hauska laji, että jos koira tekee virheen radalla, se on aina ohjaajan vika. Niin tälläkin kertaa.

Taikan ensimmäinen rata:
  • 21 estettä, 
  • radan ihanneaika 52s, 
  • Taikan aika 44,87s, 
  • aikavirhe -7,13 (eli 7,13s alle ihanne ajan)
  • 25 virhepistettä 


Taikan toinen rata:
  • 21 estettä, 
  • radan ihanneaika 52s, 
  • Taikan aika 41,17s, 
  • aikavirhe -10,83 (eli 10,83s alle ihanne ajan)
  • 15 virhepistettä


Hyvää treeniä niin itelle ko koiralle, eiköhän tää kokemuksen kautta mee koko ajan eteenpäin. Maikille kiitos seurasta ja videoinnista :)