Luku 37: Joulu syöty!

Me ollaan oltu viikko reissussa ja eilen kotiuduttiin. Taika rukka on ihan väsyny ko lomalla on ollu niin paljon seurattavaa. Nyt ollaan muutama päivä kotona ja sitten ois tiedossa uusi reissu, ei tosin ihan viikon mittaista, onneksi :)

Mutta palatakseni itse reissuun niin lähtiessä tänne vetiseen ja pimeään kotimaisemaan satoi muutaman päivän aikana lunta niin paljon, että tuntui jo ihan talvelta - ja joululta! Reissu oli siis alusta loppuun luminen, sillä meidän matka suuntasi kohti Lappia, monen pysähyksen taktiikalla.

Reissuun? Okei, kerjäysilme
on hallussa!

Tervehdittiin välillä monta taloa ja Taika tunnetusti hurmasi kaikki. En tiiä kumpi meistä sai enemmän joulukiloja ympärilleen, sillä Taikan suloinen, kerjäävä katse ei jääny keltään huomaamatta. Mie jo jossain vaiheessa reissua totesin, etten ees halua tietää kuinka paljon tuo koira on saanu kaikkea ylimääräistä herkkua ko minun vahtiva silmä välttää... :D

Miksi metsä on tuotu sisälle?

Ensimmäisessä yöpaikassa oli kaksi kissaa ja ne oli pääasiassa takan päällä ihmettelemässä, että mikä kurja vipeltäjä heän tontille on tullu! Taika osaa olla nätisti kissojen kanssa - ei jahtaa, hauku tai tee muutenkaan kiusaa. Yrittää olla vaan mahollisimman sulonen ja voittaa kisut puolelleen.

Näiden kisujen kohdalla menestystä ei juuri ole tullut - vanhempi kissa lölyttää mennen tullen ja palatessa jos ei piä vahtia, nuorempi on kiinnostunut, mutta ei tiedä voiko Taikan kans leikkiä vai ei. Taika pylly pystyssä houkuttelee nuorempaa kissaa leikkiin, mutta niillä on niin erilainen käsitys leikistä, ettei ainakaan vielä ole ylimpiäystäviä :D

Kisujen luota matka jatkui kohti pohjoista. Lapin reissun aikana pakkasta oli joka päivä -30 astetta, joten siellä ei tehty pitkiä lenkkejä. Taika ei tosin välittänyt pakkasesta mitään. Tahto pihalle naruun, haukku autoja ja lämmitteli lumihangessa. Piti ite toimia järjen äänenä ja ottaa koira välillä sisään lämmittelemään. Taika ei ois millään malttanu tulla sisään, kun ulkona oli pakkasesta huolimatta niin kivaa - hupsu koira!

Perillä meitä odotti uudenlainen ystävä: jouluporo! Serkkutyttäret olit löytäny nääntyneen ja palelluksissa olevan orvon poron vasan tienreunasta ja vieneet sen talliin lämmittelemään ja syömään. Vähän heikossa kunnossa, apea ja surullisen oloinen porovauva ei Taikaa pelottanut eikä porokaan välittänyt Taikasta sen kummemin.

Jouluun kuuluu toki myös joulupukki ja lahjat. Taikakin oli ollut kilttinä ja sai lahjaksi uuden älypelin. :) Joulupukki tuli meille illalla kahdeksan aikaan ja Taika oli silloin jo niin väsynyt ihmisten paimentamisesta, että tyytyi nukkumaan pukin vierailun ajan minun jaloissa. Innostui kuitenkin kun sai oman paketin ja alkoi ratkaisemaan miten uudesta lelusta saa herkut ulos!

Huoh. Luovutan. En millään voi vahtia
kaikkia näitä ihmisiä. Pysyn tässä maman
lähellä, jotta se ei mene hukkaan.

Uu! Mitä täällä on - haisee herkuille!

Mekin saatiin Taika-aiheisia lahjoja, jotka haluan esitellä teillekin:

Aivan ihania, kiitos tontuille <3

Joulun jälkeen maistuu Taikalle uni.. :)

Hyvää yötä ;) <3

Luku 36: Taukoa agilitystä

Maanantaina käytiin pentuagilityn viimeinen "koulupäivä" ja oli aika vallaton meno, ihan niinkö lapsilla loman korvilla konsanaan! Edellinen agility meillä oli perjantaina eli nyt oli vain kaksi päivää väliä, kun normaalisti ollaan käyty viikon välein.

Todennäköisesti tästä johtuen koirat kävi vähän ylikierroksilla, keskittymiskyky ei ollut paras mahdollinen ja siitähän seurasi normaalia enemmän rauhattomuutta:

Esimerkki 1: Kun yksi pentu aloittaa haukkumisen tai ulinan, toinen jatkaa ja kohta koko lauma vikisee - kukin omalla tyylillään :D

Esimerkki 2: Meän piti pujotella keppejä. Pennuilla on apuna sellaiset häkkyrät kepin ympärillä, jotta ne ihan huomaamattaankin pujottelee kepit oikein. Kepit, kuten lähes kaikki muutkin esteet tehdään ilman narua, koira vapaana. Ensimmäinen koira, joka pujottelun suoritti, teki riemukiemuroita eli juoksenteli häkkyrän ympärillä vaan vallattomana ennen kuin teki mitä pyydettiin. Kaikki muut pennut teki luonnollisesti ihan samalla tavalla kun oma vuoro koitti, kaikki!

Muutenkin meillä oli paljon ylimääräisiä formulakierroksia ja pomppuja agilitytunnin aikana - hulvatonta menoa kerta kaikkiaan (ja omistajista ehkä vähän rasittavaa) ;)

Agility jatkuu meillä sitten tammikuun puolella jatkokurssilla. Nyt meillä on noin kuukauden joululoma. :)

Lopuksi vielä muutama kotivideo:

"Taikatemppuja"

"Oho, minua kuvataan. HYMYÄ!"

"Ongelma - putkessa on herkku, mutta en saa sitä ulos!"

Luku 35: Rauhallista ja "rauhallista" arkea

Viikonloppu meni aika rauhallisissa tunnelmissa. Ulkona oli surkeat kelit (sato vettä ja oli liukas), eikä Taikakaan innostunut pihalla olosta normaaliin tapaansa. Yleensähän se on vähintään puoli päivää ulkona jos annetaan :)

Meän nokkaeläin.. :)

Ehdin jo miettiä, että onko Taikalla kaamosväsymys, kun ei koko aikaa tohota jotakin. Totesin, että ehkä se vaan alkaa iän myötä satunnaisesti rauhoittumaan - ei sitä nytkään tarvinut kahta kertaa leikkiin tahtoa ja olisi ehkä pitänyt vain nauttia siitä rauhallisestä hetkestä, tiä koska sellainen tulee seuraavan kerran.. ;)

Viime viikolla Taika tapasi koirapuistossa jättikokoisen ystävän! Vähän meän pientä jännitti, mutta jättiläinen osasi nätisti Taikaa haistella ja omistaja ennen tutustumista kertoi, että koira on leikkinyt ennenkin pienten koirien kanssa - ei kai me muuten oltais uskallettu mennä tuttavuutta tekemään :)

Hän on irlanninsusikoira, tuttaville ihan Elvis vaan :)

Myös suhde naapurin Hilla koiraan on parantunut! Vanha muori Hilla ei ole meän Taikasta juurikaan perustanu, mutta kattokaapas tätä:

Heh, vähän on kokoerot heittänyt kuperkeikkaa, vilkaiskaapa kuvat tämän postauksen ja tämän postauksen lopusta! :')

Muitakin uusia tuttavuuksia on viime viikkon mahtunut - nämä iki-ihanat työhevoset oli meän kodin lähellä puutöissä. Käytiin katteleen heän puuhia, saatiin rapsuttaa heposia ja Taika oli niin malikkaasti: hiljaa ja rauhassa ootteli, että oltiin valmiita jatkaan matkaa: "Mitäs tässä nyt riehaantumaan. Olenhan minä nähnyt hevosia ennenkin".

Ja vielä tähän loppuun pieni joulutervehdys - Taikalla oli vissiin tylsä hetki, tässä ennen ja jälkeen kuvat yhdestä pöytäjoulukoristeesta:

Muut koristeet on saanu olla rahassa *koputtaa puuta*. Muksaa joulun ootusta kaikille :)

Luku 34: Agikoira Taika!

Meillä on Taikan kanssa nyt takana kaksi pentuagilitytuntia. Näiden kahden oppitunnin aikana olen saanut vielä enemmän varmistusta sille, että agility on se laji mistä Taika nauttii - vauhtia, ketteryyttä ja vähän aivojumppaa jos vain kaikelta vauhdiltaan malttaa!

Ensimmäinen tunti meni vähän hämmenyksessä, kun vastassa olikin uusia tuttavuuksia eli eri koirat kuin edellisessä ryhmässä. Viime tunnilla jaksettiin taas keskittyä itse tekemiseen ja jätettiin toiset koirat vähemmälle tiirailulle :)

"Meille on ilmestyny tämmösiä ihmeellisiä otuksia. Ne on kuulemma jotain joulutonttuja ja
'ne ei ole Taika sitten sinun leluja'. Ai miten niin ei ole?"

Tähän mennessä ollaan harjoiteltu hyppyesteistä menemistä (rima vielä maassa), pujottelua, siltaa, keinua, rengasta ja tietenkin putkihullunkoiran lempparia eli putkeen menemistä. Taikaa ei pelota mikään, se on vaan juoksemassa täyttä päätä joka esteelle. Pitää vissiin ite alkaa harrastaan juoksemista, jotta pysyn Taikan perässä agilitykentällä..

"Tässä yksi niistä tontuista. Tonttu.
Mitä se sana oikeastaan edes tarkoittaa?"

Vaikka vauhtia meän neidissä riittääkin, huomattavissa on jonkin asteista rauhoittumista. Muutama esimerkki:

• Lenkkeily. Pitkään Taika innoistui lenkille lähtemisestä niin paljon, että aina vähintään ensimmäinen puoli kilometriä meni riemun kiljahdusten, hyppyjen ja pomppujen saattelemana. Naapureilla oli kuulemma hauskaa ja monet naureskelivat kuinka Taika voi olla nuin innoissaan ja hyppiä niin korkealle. Samaa mietittiin mekin. 
  
  Nyt lenkit sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Enää ei ole juurikaan pomppimista ja riemun kiljahduksiakin huomattavasti vähemmän. Etenkin aamulenkit menee pääasiassa löysällä narulla  - työpäivän jälkeinen lenkki vaatiikin sitten enemmän työtä, koska Taika on täynnä virtaa ja lenkkeilyintoa.
  
  

• Yöunet. Kuten aiemmin olen jo kertonut, Taika on varsinainen aamuvirkku, eikä kokonaiset yöunetkaan ole ollut itsestäänselvyys. Taikallahan oli tapana herättää 1-2 kertaa yön aikana ennen herätyskellon soittoa. "En saa unta. Pissattaa. Leikitäänkö? Kauanko pitää vielä nukkua?"
  
  Nyt Taika nukkuu pääasiassa koko yön, tosin herättää aamulla yleensä vähintään 10 minuuttia ennen herätyskellon pirinää, mutta se ei haittaa jos saan nukkua tähän herätykseen asti ilman häiriöitä!
  
  
• Sisäsiisteys. Taika on ollut jo pitkään puoliksi sisäsiisti eli päivän aikana ei ole tullu pissoja sisälle vaikka on ollut yksin. Muutamia notkahduksia on tullut kylästelypaikoissa ja pitempien vapaiden jälkeen, kun vessatauot on ollu mahdollisia mihin aikaan vain. Lisäksi Taikalla oli tapana käydä yöpissalla eteiskäytävän matolla. Ongelma poistui, kun rajasimme nukkumatilaa.
  
  Nyt meillä on kaikki matot lattiassa, ollut jo jonkun aikaa. Laskin, että meillä ollaan elelty ilman pissavahinkoja jo yli kuukauden mattohoukutuksista huolimatta!
  

"Tontun on pakko olla hyvä juttu,
sillä kun poseeraa tontun kanssa, saa herkkuja!"

Edistystä on siis tapahtunut. En tiedä pitäisikö olla näin yllättynyt aiheesta, sillä onhan Taika jo reilu 8 kuukautta ja ekat juoksutkin jo takana käsin. Iso tyttö jo <3

"Oikeastaan nää tontut on muutenki aika veikeitä. Eikö totta?"

Ps. Taika on ilmoitettu tammikuulle koiranäyttelyyn - sitäkin varten pitäisi treena, jotta ei mennä agilityvauhtia myös siellä missä pitäisi nätisti vaan liihottaa kehässä muiden kanssa.. mitenhän me siinä onnistutaan.. :D

Luku 33: Elämää ei sen enempää

Hei vaan kaikille ja pahoittelut parin viikon hiljaisuudesta! Tässä on ollut kaikenlaista pientä kiirettä. Tai  noh, kiirettä ja kiirettä - normi arkea. Meidän arki on viime viikkoina koostunut Lapin reissusta palautumisesta, pentukoulusta ja töistä.

Reissussa Taika ehti taas tottua, että saa olla pihalla niin paljon kuin haluaa ja nyt sitten työpäivien aikana on tullut muutama pissavahinko matolle. En tiedä johtuuko vahingot siitä, että neiti osoittaa mieltä vai ihan vaan siitä, että rytmit on sekaisin eli ei muista aamusta asennoitua siihen, että nyt pietellään koko päivä. Veikkaan kuitenkin jälkimmäistä, sillä muita tuhoja neiti ei tee ja näitä vahinkoja sattui vain ensimmäisten työpäivien aikana.

Toinen päivärytmin totutteluun liittyvä juttu liittyy talviaikaan siirtymiseen. Kuten olette varmaan huomanneet, kelloja on siirretty tunti taaksepäin. Arvaahan sen, että meillä Taika elää edelleen kesäajassa ja näin ollen aamuisin herätään klo 5 tai viimeistään klo 5.20 oli pyhä taikka arki.. "jee" :D

Tämähän tarkoittaa sitä, että minun yöunet jää vähän lyhyemmiksi ja Taika nukkuu sitten, kun me ollaan töissä. Kun me tullaan töistä, neidillä on virtaa vaikka muille jakaa ja loppupäivä touhutaan iltaan asti - eipä tuu tylsää :) Itseasiassa toissa yö oli ensimmäinen kellojen siirtämisen jälkeen, kun Taika herätti vasta kuuden jälkeen eli niihin aikoihin kun herätyskellokin piipittää. Jospa se pikkuhiljaa rytmit asettuisi kohilleen..

Olen jo aiemmin maininnut, että käydään Taikan kanssa pentukoulussa. Avopuolisko on kulkenut mukana ja ottanut jonkun verran kuvia ja videoita. Haasteena vaan on, että tila on iso ja valaistus yleensä kuvien ottamisen kannalta huono ja tästä syystä materiaaleja koulusta ei ole blogissa vielä ollut. Tässä kuitenkin pari maistiaista:

Leikin nimi: Istu ja oota kärsivällisesti paikallasi vaikka emäntä heiluu ja tekee kaikkea noloa ;)

Leikin nimi: Seuraa johtajaa ja saa nameja!

Leikin nimi: Putkeen ja maman luo!

Nämä kuvat ja videon jaan teille jo senkin johdosta, että pentukoulu on nyt takana päin! Maanantaina käytiin viimeinen koulupäivä ja harjoittelua jatketaan nyt kotona :) Ensi viikolla puhaltaa agituulet eli mennään pentuagilitykurssille - sitä odotellessa!

Taika: "Tän osaan vaikka unissani!"

Kahdeksikkoa jalkojen ympärillä - paikalla olessa ja liikkuessa!

"Viereen!"

:)

Luku 32: Rankka Lapin reissu!

Viime viikolla tuli käytyä Taikan kanssa vanhempieni tykönä Lapissa. Suunnitelmissa oli pitkiä, rentouttavia metsälenkkejä Taikan ja äitin kanssa, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat, kun talossa olikin remppahommat käynnissä.

Taika oli ihmeissään, kun kokoajan oli liikettä, erilaisia ääniä, hajuja ja esineitä. Ja voi kuinka kurjaa oli, kun Taikan piti katsoa vain oven raosta maalauspuuhia - Taika olisi niin mielellään tullut apuun!

Kaikki se remontointi ja kohta neljä vuotias veljentytär väsytti Taikan ihan tyysti - Taika ei millään malttanu asettua nukkumaan päivisin, kun oli niin paljon seurattavaa!

Taika "pilkkii"

"Häh, mikä räpsähti"

Kotona uni sitten maistuikin varmaan yhden vuorokauden verran - ei vedetty forumulaa!

Reissussa Taika sai myös ensikosketuksensa lumeen. Olin vähän pettynyt - Taika ei ihmetellyt lunta laisinkaan! Oli vissiin niin paljon muuta seurattavaa isolla pihalla.. Vasta lumimyräkän jälkeen, seuraavana päivänä, kun oli nollakelit ja lumi narskui ja natisi jalkojen alla Taika hoksasi, että hetkonen mitä tämä nyt on! Kummasteli sitä ääntä, tallustellessa katteli omia jalkojaan ja söi lumipaakkuja.. :)

Kuvissa näkyvä toinen koira on serkkujen Rocky. Rocky yritti opettaa Taikalle, että lenkillä ei ole pakko juosta koko aikaa - metsälenkin hienous on myös haistelu! Mutta meän Taika se vaan juoksis aina vaan.. Mie vähän veikkaan, että Taika tulee tykkäämään agilitystä. Viitteitä tähän antaa myös maanantainen pentu koulu, jossa luoksetuloharjoituksessa Taika päättikin tulla minun tykö juoksemalla ensin pitkän agilityputken läpi.. ja kaikkia nauratti :D

Luku 31: Taika 7 kuukautta!

Mistä on pienet koirat tehty?

Söpöistä silmistä, hauskoista korvista,

roikkuvasta kielestä, heiluvasta hännästä,

mahtavasta luonteesta ja iloisesta mielestä.

Niistä on pienet koirat tehty!

Meän pikku Taika täytti keskiviikkona jo 7 kuukautta, ihan hullua! Kohta son kokonaisen vuojen <3 Tämän saavutuksen kunniaksia pitkästä aikaa videon pätkiä ja lisää kuvia meidän arjesta, olkaapa hyvät!

Leikkiä voi löytää ihan mistä vain:

Toki paras leikki on palloleikki. Palloleikkiin voi tahtoa monella eri tapaa..

"Etkö huomaa, että minulla on tylsää? Ei ole mitään tekemistä!"

"Mitä jos ei katsottaiskaan telkkaria? Mulla ois tässä tämä pallokin..."

"Katso kuinka hauska lelu tämä pallon on! Väyväy!"

"Höh, leikitään nyt! Saat ottaa pallon ensimmäisenä."

"Äääääää! Nyt leikitäään!"

Ja mehän leikitään.. Ihana hupsu koira <3 :)

Luku 30: Fiksu pentu

Maanantaina aloitettiin Taikan kanssa pentukurssi, jossa opetellaan arjessa tarvittavaa tottelevaisuutta ja harjoitellaan mm. kohtaamisia, tervehtimisiä, temppuja ja agilityä. Harmillisesti piti käydä kursilla ilman Taikaa sillä meän vauva ei ole enää niin vauva - alle 7 kuukautta vanhalla Taikalla  on alkanu eka juoksu!

Tämän sain todeta sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä, kun Taikalla oli vatta löysällä ja pääsin maton ja koiran takamuksen pesuun. Siinä, kun koiraa yöllä kolmen aikaan kuivasin huomasin, että yksi veri tippa oli pesuhuoneen kaakelilla Taikan takajalkojen kohdalla. Haavoja ei koiralla ole niin eihän se sitte muuta voi olla ko juoksu - voi vauva pieni!

Pentukurssin tavoitteena on saada tehtyä fiksu pentu, mutta kuten kaikki koirakoulutukset niin ihmisiähän siellä oikeasti koulutetaan. Kurssilla käydään ohjaajan kanssa läpi erilaisia harjoituksia, ohjaaja opastaa meille oikeat tekniikat koirankoulutukseen ja sitten tunnin lopuksi saadaan muutama juttu kotiläksyksi.

Kurssikertoja on 6 kpl ja ne pidetään kerran viikossa. Meillä on siis aina viikko aikaa opetella kurssilla annettuja läksyjä. Omasta ajankäytöstähän tämä on kiinni - jos joka päivä pariin otteeseen käyttää 2 minuuttia aikaa harjoitusten tekemiseen, sillä päästään jo pitkälle!

Huomenna on uusi pentukurssi päivä, olemme tähän mennessä harjoitelleet sivulletuloa ja seuraamista. Taika oppii nopeasti, mutta on aika kärsimätön luonne eli juttujen perusteellinen opetus vaatii itseltäkin vaivannäköä ja kärsivällisyyttä. Mukavaa puuhaa tämä kouluttaminen!

Luku 29: Eläinkommunikointia

Nyt on astetta erikoisempi viikonloppu takana! Kävin nimittäin häkellyttämässä itseni Maiccu Kostiaisen luotsaaamalla eläinkommunikointikurssilla.

Eläinkommunikointi ei tarkoita (ainakaan tässä yhteydessä), että opetellaan tulkitsemaan eläimen elekieltä vaan se tarkoittaa, että opetellaan tulkitsemaan eläinten kieltä intuition avulla. Eläinkommunikointi on siis intuitiivista "lukutaitoa" - kasa mielikuvia ja tunteita, joita eläin sinulle välittää.

No niin - taas yksi huuhaa -kurssi, jossa ihmisiä vedetään höplästä, voit ajatella. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Kuka tahansa voi kokeilla ja onnistua, kun tosissaan yrittää. Tehtiin kurssilla ensin intuitio-harjoituksia:

• Maiculla oli mukanaan erilaisia kortteja, jotka laitettiin pöydälle kuvapuoli alaspäin. Korteista piti valita kaksi. Omat kortit annettiin kurssitoverille, vastaavasti mie sain kaverin kortit. Korttien avulla piti sitten kertoa, mitä ne kertovat kortin nostajasta. Homma toimii siis siten, että kerrotaan mitä mieleen pälkähtää ja kortin nostaja kertoo sitten mitkä asiat pitivät paikkaansa - yleensä pitivät.

• Toisissa korteissa oli erilaisia eläimiä erilaisissa ympäristöissä. Piti nostaa yksi kortti, jota ei saanut etukäteen katsoa. Kortti nostettiin sydämen kohdalle ja intuition varassa piti päätellä mitä kortissa on. Mie olin hyvä tässä! Arvelin, että kuvassa on jotain harmaata, ehkä koira tai susi. Sitten tulikin sellainen tunne, että ei, se on ennemminkin vuohi tai pässi - ja pässihän se oli!
  
  Toisen kuvan kohdalla arvelin, että kuvassa on jotain edellistä pienempää, ehkä lintu. Sitten tuli tunne, että kuvassa luikertelee jokin. Ajattelin, että kala tai käärme - se oli pöllö, joka istui kiemurtelevien oksien seassa! Uskomatonta! 

• Sitten tehtiin sitä varsinaista kommunikointia. Jokainen kurssilainen oli ottanut mukaan kuvia omista joko nykyisistä tai edesmenneistä eläinystävistään. Kuvien tarkoitus oli saada meidät keskittymään yhteyden saamiseen. Eläimestä kerrotiin vain nimi ja annettiin tieto, onko elossa vai ei. Tehin kurssin aikana yhteensä kolmen kuvan avulla komminikointia ja hyvin meni! Osasta tuli tietoa niukasti, osasta enemmän. Se riippuu aina myös siitä, mitä eläin haluaa kertoa.
  
  Tähän väliin kerrottakoon, että harjoittelu kannattaa aloittaa jollain tuntemattomalla eläimellä - omat eläimet on kaikkein vaikeimpia harjoituskappaleita, etenkin jos kommunikointi on uus juttu. Eläimen lähettämät viestit ei ehkä ole niin selkeitä ja itestäkin tuntui ensin, että ei tämä varmaan onnistunut. Onnistui se silti. Osasin mm. kuvailla pihapiiriä, missä lemmikki asuu ja kertoa asioita, mistä lemikki pitää tai mitä sen kanssa on harrastettu.

Jos tämä kommunikointi homma kiinnostaa tai vain ihmetyttää, tutustu Maicun verkkosivuihin ja blogiin. Maiccu on kirjoittanut myös kirjan, Hiljaisen viisauden voima, jonka olinkin lukenut noin vuosi sitten. Enkä edes ensin tajunnut, että olen menossa ko. kirjailijan kurssille.. :D

Mihin se Taika sitten unohtui? No sehän oli avopuoliskon kanssa kotona viettämässä laatuaikaa ja oli vissiin ollu ikävä, kun kyhnötti ja kimppusi maanantaina koko illan minun vieressä.. :)