Luku 49: Joskus sitä vaan vastustaa

Sairastuvalta terve! Meillä kävi viikko sitten kylässä oksennustauti - ei minulla vaan Taikalla.

Taika oksenteli kolme päivää, mutta onni on jälleen ihana kasvattaja, joka osasi neuvoa miten taudin saa kuriin kotikonstein :)

Miehän olin jo eläinlääkäriin viemässä ko oli niin kauhea huoli toisesta, mutta koska kasvattajan (apteekin) lääkkeet auttoivat vuorokauden sisällä ja koira muutenkin oli koko ajan iloinen ja energinen oma itsensä, säästyimme eläinlääkärireissulta.

Oksutaudin vuoksi meillä jäi edellinen agility välistä, mutta tänään päästiin taas Taikan lempipuuhan pariin ja meno oli sen mukaista. Ehkä Taikassa on jonkun sortin rauhoittumista havaittavissa. Ei käy ihan niin kuumana, jolloin koiraa on huomattavasti helpompi hallita.

"No se saattoi olla arviointivirhe - myönnetään."

Toki jos verrataan muihin "kurssilaisiin" on meän tyär edelleen tulta ja tappuraa eikä rauhallista nähnytkään. Ehdin jo ajatella tunnin alussa, että kappas, tämähän menee yllättävän hyvin. No ei semmosia kannata mennä ajattelemaan, jos ei muista koputtaa puuta sen jälkeen.

Näin siinä sitten kävi: Harjoiteltiin ekaa kertaa A-estettä. Este on korkea ja se on tarkoitus suorittaa neljällä loikalla eli kaksi loikkaa kummallekin puolelle estettä. Taika meni ensin vain kolmella loikalla ja koska Taikalla ei ole itsesuojeluvaistoa eikä se pelkää mitään, päätti neiti hurjapää hypätä kahdella loikalla eli suoraan A:n harjalta, esteen korkeimmalta kohalta alas.

Luojan kiitos ei naksahtanu jalat poikki, mutta kynsihän siinä repesi. Puhistuksen jälkeen näyttää, ettei ole mitään isoa haavaa ja kynsi on vielä paikallaan, mutta pitää katsoa huomenna uudestaan, että miltä näyttää. Kipeä se ainakin on ko lapsi nilkuttaa..

Vaan mitäpä elämä ois ilman pieniä vastaiskuja.. vahvempana ja viisaampana seuraavaan päivään :)

Luku 48: Aikuistumisen merkkejä

Pääsiäisenä käytiin Taikan kanssa pohjoisessa lomailemassa. Matkattiin meille tyyppillisellä tavalla eli monen pysähdyksen taktiikalla. Käytiin ilahduttamassa usemapaa taloa reissun aikana.

Yleensä, kun mennään Taikan kanssa kyläilemään sellaiseen taloon, missä ollaan vierailtu pikkupentuaikana useamman kerran, meno on aluksi riehakasta, kun neiti on niiiiin innoissaan. Tätä kestää yleensä muutaman minuutin ja sitten tilanne rauhoittuu.

Viimeksi tehdyn reissun aikana huomattavissa oli kuitenkin aikuistumisen merkkejä. Innoissaan oltiin edelleen, mutta nyt riehakasvaihe kestää vain hetken eikä ole läheskään niin riehakas kuin aiemmin. Taika siis käyttäytyi jo ihan kuin aikuinen koira!

No mutta minähän olen jo iso tyttö!

Toinen aikuistumisen merkki on huomattavissa hihnalenkillä käytäessä. Taikalle tuli jossain vaiheessa takapakkia hihnakäyttäytymisessä - ko ei vaan malta kävellä nätisti. Tiedän, että Taika tietää, mitä häneltä toivotaan, koska on osannut tämän taidon aikaisemminkin. Jostain syystä neitiä ei vaan ole huvittanut kävellä nätisti ja korvatkin ovat olleet lähinnä koristeena.

Päätin siis ottaa hihnaopettelussakin takapakkia eli taskut pullolleen ruokanappuloita ja aloitetaan 'alusta' tämä opettelu. Voi kuinka ihanaa on kerranki todeta, että löysin itse ratkaisun ongelmaamme! Työtähän tämä vielä vaatii molemmilta sillä niin koira kuin omistajakin ovat kärsimättömiä tapauksia ;)

"Herkut on se avainsana.
Pitää olla jotain, minkä vuoksi
totteleminen olisi minulle kannattavaa"

Käyhän se työstä, kun pitää kokoajan kehua ja palkita kun menee hyvin, pysähtyä kun koira päättää sinkoilla miten sattuu ja odottaa, että se taas kuuntelee ennen kuin jatketaan matkaa. Kaikki tämä pitää tietysti tehdä siten, ettei itse hermostu. Jos ite menettää malttinsa, on turha pyytää, että koira jaksaisi keskittyä ja tekisi kuten tahdot.

Tätä harjoittelua jatketaan ja tehdään joka lenkillä. Nameja menee vielä niin paljon, että menekki pitää ottaa huomioon aamu/ilta ruuan yhteydessä. Jospa tämä tästä kuluvan vuoden aikana helpottuis, kun jaksetaan vaan harjoitella.. :)

Lopuksi vielä appiukon ottamia kuvia rinsessasta:

"Give me  5"