Luku 88: Taika ei napsu enää

Saatiin Taikalle peruutusaika hierontaan yllättäen jo eiliselle (jotain hyvää tässä flunssakaudessakin) ja pakko sanoa, että ihmeitä oli tapahtunut kolmessa päivässä. Kaisan hoidot ovat siis auttaneet ja lihaskireä Taika on rentoutunut ensimmäisen käsittelyn jälkeen huomattavasti.

Hierontaan mentäessä pystyin jo kertomaan, että koira on vetreytyny edellisestä kerrasta. Taika ei jätä oikeaa takajalkaa enää kropan alle seisoessaan ja liikkeessäkin on eroa. On näkynyt jo puhdasta ravia ilman peitsausta ja laukkakin on tasaisempaa eikä sellaista toispuoleista pompotusta.

Kaisa taisi olla itsekin vähän ihmeissään näin isosta muutoksesta. Viimeksihän Taikan polvi napsu käsittelyssä, mutta tänään siitä ei ollut tietoakaan. Lihakset oli vetreytyny niin paljon viime hoidon ansiosta, että vaikka miten päin polvea käsitteli niin napsumista ei kuulunut.

Vielä Taikasta kuitenkin löytyi kireitä kohtia mitkä sai hierontaa ja akupunktiota. Taika tykkää jurnuttaa vähän vastaan kun hänet käsketään kyljelleen, mutta rentoutuu etenki akupunktiota tehdessä silmin nähden, hyvä ettei nukahda käsittelyyn :)

Jätin meidän nimen vielä peruutuslistalle, josko sitten vaikka 3-4 viikon päästä käytäis vielä kerran hieronnassa ja katsotaan miltä näyttää. Sitä ennen tehdään venytyksiä ja treenaillaan takapään lihaksia, jotta käyttäis tasaisemmin molempia puolia.

Rentoa viikonloppua kaikille :)

Luku 87: Hierontaa

Tänään käytiin Taikan kanssa koirahieronnassa. Ongelmaksi olin ajanvarauksen yhteydessä kertonut, että Taika peitsaa ravissa ja oikea takajalka on jäykkä (jättää kropan alle, ei venytä normaalisti taakse). Se ei onnu, mutta jotenkin säästelee sitä jalkaa.

Oikeassa olin ja ihan syystä olin apua lähtenyt hakemaan. Taika varaa painoaan toispuoleisesti eli paino on vasemman takajalan ja oikean etujalan päällä enemmän niin istuessa, seistessä kuin todennäköisesti myös liikkeessä (peitsaus).

Sillä on oikean takajalan etureiden ulkoreuna kireänä ja polvi napsuu kun tekee koukistusliikettä. Kireys aiheuttaa kipua ja kun varoo yhtä raajaa, muut raajat kuormittuu ja tulee lisää jumeja.

Taikahan on terveystutkittu noin kahdeksan kuukautta sitten ja polvet on todettu täysin terveeksi. En siksi usko, että polvessa mitään ns. rakenteellista vikaa on. Toki lääkärikäynnillä senkin vielä udestaan varmistaisi.

Todennäköisesti kyse on siis vain lihasten jäykkyydestä ja ne pystytään hoitamaan hieronnalla ja/tai fysikaalisella hoidolla. Taika saikin tänään jo akupunktiota kireimpiin kohtiin.

Nyt vaan uutta hieronta-aikaa varaamaan ja laittamaan agilityn valmennuspaikkoja lisää myyntiin. Meidän agitauko jatkuu niin pitkään, että koira on varmasti kunnossa.  :)

Ps. Olen kyllä ihan super tyytyväinen saamaani palveluun. Paitsi, että meitä kohdeltiin hyvin ja hienotunteisesti ns. vaikean asian äärellä, saatiin samalla paljon tietoa koiran fysiikkaan liittyen, siihen miten koira tuntee ja näyttää kivun, miten voidaan koiraa kotona venytellä jne. Lämpimästi suosittelen Vakkurin Kaisaa muillekin!

Luku 86: Nätöjä ja tokoilua

Viikonloppuna käytiin treenaileen pienen koiraporukan kanssa näyttelyjuttuja ja tokoa. Nätöistähän meillä on molempien koirien kanssa kokemusta, mutta toko eli tottelevaisuuskoulutus on meille lajina uusi.

Terve kaveriiit!

Tehtiin muutamia tokon perusliikkeitä, kuten oikeaoppinen vierelle tulo, seuraaminen ja paikallaanolo maaten. Vierelle tuloa ollaan Taikan kanssa harjoiteltu viimeksi pentukoulussa, seuraamista ja paikallaoloa ollaan myös tehty, mutta paikallaoloa vaan istuen.

"Viereen"

Olen aiemmin ajatellut, etten Taikan kanssa taida tokoa edes kokeilla, kun se on ollu aina niin mahoton häslä ja innostuu helposti liikaa kaikesta mahdollisesta. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen ja Taika ihan innoissaan teki mukana kaikkea eikä välittäny vaikka ympärillä oli muita koirakkoja tekemässä yhtäaikaa harjoituksia. Se näytti aidosti nauttivan tästä yhdessä puuhaamisesta :)

Minusta on ihanaa, kun
voidaan yhdessä touhuta!

Olenhan mie sen tienny, että Taika on viimisen puolen vuoden aikana rauhottunu huomattavasti - arjessa sen huomaa, agilityssä ei niinkään. Sille on tullut ikää lisää ja varmasti Doran tulo on tehny siitä ns. aikusemman. Silti meidän hyvä suoriutuminen vähän yllätti.

No nyt vähän enemmän luottoa kehiin ;)

Nyt kun asiaa mietin niin toko vois oikeastaan olla juuri se oikea laji Taikalle, kun se ei ole niin kiihdyttävä. Tokosta vois olla apua myös agilityn puolella. Jos toko rauhoittaa, niitä tokon rauhoittumiskeinoja voisi kokeilla agilityssäkin kun vire menee hypertasolle. Toko ei siis olekaan täysin haudattu idea ;)

Lisää tätä? Sopii!

Mulla oli treeneissä molemmat koirat mukana eli vaihtelin välillä koiraa. Dorakin on tosi oppivainen, osasi touhuta siinä missä muutkin vaikkakin paikallaanoloa se ei vielä hallitse :) Tällä kertaa tuli tehtyä harjotuksia enemmän Taikan kanssa ja Dora joutui totutteleen häkissä oloon. Sai se sinne veljensä Boogien kaveriksi niin ei ollut niin tylsää.. :)

Ihan oikein, että pikkusiskokin joutuu
joskus odottamaan omaa vuorooan!

Nätöt sitten meni vähän niin ja näin. Siellä varmistui, että Taikalla on joku paikka jumissa, kun ravissa peitsaa ja nostaa häntää. Mistä jumi johtuu, voi vain arvailla. Voi johtua agilitystä, siitä että ei oo "ikinä paikallaan", viime viikon liukkaista keleistä tai sitten jumi on vaan kaiken tuon summa. Niin tai näin, Taika pääsee ensi maanantaina hierojalle ja meillä on nyt ainakin parin viikon agilitytauko, jotta koira ehtii vetreytyä :)

Olen kotona huomannut istumisen
varsin palkitsevaksi toiminnoksi!

Dora puolestaan tarjosi nätöissä seisomisen sijaan vaan istumista. Ei olla istumista mitenkään erikseen harjoteltu, paitsi siinä tokoillessa ennen nätöä vierelle tulon yhteydessä. Varmaan me tässä arjessa ollaan sitä istumista kuitenkin huomaamatta vahvistettu sillä sitä se koko ajan tarjosi seisomisen sijasta.

Lunta tulvillaaan, on raikas talvi säääää!

Oma vika, peiliin saan taas katsoa. En oo reenaillu sen kanssa kuukauteen näyttelyjuttuja vaan tuudittautunut ajatukseen että ihanaa, kun se jo osaa. No ei se tieten osaa jos ei muista ylläpitää taitoa, pöh! Nyt ollaan sitten joka päivä otettu seisomisharjoituksia näyttelynarun kanssa ja homma alkaa taas luonnistuun, onneksi!

"Seiso"

Kyllä tämä harrastaminen taas tästä alkaa sujumaan.. molempien kanssa! :)

Voi ihmiset, älkää ottako
asioita aina niin raskaasti!

Luku 73: Touhu viikonloppu

Kuluneelle viikolle ja etenkin viikonlopulle on riittänyt ohjelmaa niin koirille kuin ihmisillekin. On käynyt vieraita, ollaan kylästelty, retkeilty ja käyty kurssilla. Mukavaa kun on touhua, mutta kyllä se ainakin tältä neidiltä ottaa veronsa ja olo on uupunut kun sunnuntai iltaan päivä kääntyy. Koirat puolestaan jaksaa ja jaksaa.. :)

Perjantaina meillä kävi Doran pikkusisko Tiuku kylässä. Ihania pikkusia kumpainenkin! Dorasta ei niin hirveästi kasvua huomaa, kun sitä joka päivä kattelee, mutta Tiuku tuntui kasvaneen ihan mahottomasti parin viikon takaisesta. Kaipa se Dorakin on ihan samalla lailla kasunu, ainakin korkeutta oli tullut lisää, kun kasvattaja mittasi :)

Korvat liimassa..
Eikä hidasta vauhtia yhtään .. :)

Lauantaina meillä oli kasvattajan järkkäämä makkaranpaistolenkki. Samoiltiin metsässä 14 sheltin kanssa laavua etsien ja kyllähän me se lopulta löydettiin ja makkarat syötiin. Mulla oli kamera mukana, mutta koska saavuimme laavulle niin myöhään ja olin yksin koiraneitien kanssa en alkanut ottamaan kuvia. Ajattelin, että tahdon valoisan aikaan vielä pois metsästä ja senhän tietää, kun kuvaamaan alkaa niin aika hurahtaa!

Ollaanko ees vähän söpöjä ;)

Olin ajatellut, että lenkki kestää sen tunnin tai puolitoista. Noh, lenkillä saattoi sattua pieni navigointivirhe ja loppujen lopuksi lenkki kesti kolmisen tuntia ja kilometrejä kertyi kaksijalkaisille noin seitsemän ja nelijalkaisille varmaan tuplasti, ellei triplasti sen verran kun vapaana juoksivat. Isommat koirat jaksoivat hyvin, pienempiä kannettiin välissä sylissä, jottei tule liian raskas reissu. Kotia kun päästiin niin kylläpä uni sesseille maistui!

Tänään me oltiin sitten Taikan kanssa klo 11 alkaen 'virkeenä' Handler kurssilla. Kurssilla opeteltiin miten koiraa esitetään näyttelyissä, jotta homma näyttäisi hyvältä ja luonnolliselta. Me oltiin Taikan kanssa alkeiskurssilla, koska edelleen takana on verrattaen vähän näyttelyitä ja tarvitsen itselle lisää kokemusta ja itsevarmuutta esittämiseen.

Kurssi oli ihan hyvä, mutta ainahan sitä toivois, että olisi pienemmät ryhmät kursseilla, jotta sais enemmän sitä henkilökohtaista apua ja palautetta. Kurssin vetäjä oli kyllä todella tiukka ja 'armoton' palautetta antaessaan. Itse tykkään tällaisesta tyylistä, että oikeasti sanotaan miten asiat on eikä turhaan kaunistella. Eipähän jää tulkinnan varaa, että mitähän tuo nyt sitten tarkotti, kun se sanoi näin ja näin. Toki sitä kannustustakin tarvitsee, etenkin jos oikeasti ei ole mitään näyttelykokemusta handlerilla eikä koiralla.

Tulevaisuus häikäisee!

Miten meillä sitten meni? No Taika oli tänään kyllä patalaiska! Koira, joka yleensä ei irtoa minusta millään ja näyttelyhommissa tapittaa minua herkeämättä nakin toivossa oli varmaan eilisestä lenkistä ja aamun tohottamisesta väsyny. Tuntui, etten saa koiraan kontaktia millään. Se vain nuuski maata (myös ravatessa?!) tai katteli muualle, möyri ja pyöri hallin kuminurmimatolla eikä keskittyny yhtään siihen mihin piti.

"No ei sitä aina voi jaksaa.."

Tämä oli mulle uusi ongelma, Taikaahan pitää yleensä rauhotella eikä innostaa. Sain mie sen lopulta leikkiin mukaan, kun vähän riehutin sitä että hei tää on oikeesti ihan hauskaa puuhaa vaikka onkin paljon paikallaan oloa ja oottelua.

Taika liikku nyt ihan ok (sitten kun sen liikkeelle sain), mutta pöydällä se seiso jotenki tosi tönkösti. Kurssin vetäjän mielestä Taikalla on takaosassa lihasjumia, sillä jalat tuppasi seisoessa menemään kropan alle. No en kyllä yhtään ihmettele vaikka olisikin eilisen lenkin jälkeen!

Varasinkin jo ensi viikolle hierojalle ajan. Tarkoitus on ollut muutenkin aika varata agilityn alkaessa. Olen vain odottanut, että hierojan pentulaatikko tyhjenee ja sen myötä kalenterista löytyy enemmän aikaa :)

"Eeen oo tehny mitään!"

Ps. pahoittellen ettei postauksen kuvat liity varsinaisesti meidän touhuiluihin mitenkään - mulla ei ole ollut hovikuvaaja matkassa niin kuvat on meidän pihalta otettuja.. :)

Luku 50: Agilityä ja koirahierontaa

Tänään tuli pitkästä aikaa otettua oikea kamera esiin ja mulla on tarjota teille muutakin kuvamateriaalia, entä kännykkä räpsyjä!

Taika on kyllä oikea linssilude. Innostuu kun otetaan kamera näkyville ja istuu ja tarjoaa poseerausta. Taika yhdistää valokuvaamisen herkkujen saamiseen eli kuvaussessiot on sen mielestä superkiva leikki!

Pitäisi varmaan ottaa kamera mukaan agilityynkin jos sen sillä saisi pysymään paremmin paikoillaan... ;)

Maanantaina tosiaan käytiin jälleen agilityssä ja oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä hallin sijaan. Ulkona tilaa on enemmän ja kentän vieressä on pitkä pelto.

Taika rakastaa vapautta ja juoksemista, joten pieni pelko persiissä mulla oli, että kun vapautan koiran radan suorittamista varten, se päättää jossain vaiheessa tehdä Taikat eli vetää formulaa pellolla juhlien vapauden riemua.

Kävi kuitenkin ilmi, että Taika rakastaa vielä enemmän agilityä! Toki ekan radan suorittamisen jälkeen se juoksenteli kentällä tehden omia temppujaan ennen kuin suostui tulemaan luokseni, mutta loppu tunti meni vallan mainiosti tämän asian suhteen.

Eilen käytiin Taikan kanssa metsälenkillä uusien shelttituttavuuksien kanssa. Taika parka ei oikein osaa olla laumassa, varmaan kun on meillä ainoana koirana, joten alku aina vähän hankala näissä koirakohtaamisissa.

Näissä kohtaamisissa Taika yleensä ujostelee ja kiemurtelee eikä tiedä miten päin pitäisi olla. Silti samaan aikaan haluttais nuuhkutella ja juosta kilpaa muiden kanssa. Taika rohkeintuu nopeinten sellaisten koirien kanssa, jotka eivät välitä Taikasta sen kummemmin eli antavat sille omaa tilaa.

Lenkin jälkeen Taika pääsi koirahierojalle. Hieroja kertoi, ettei Taikassa ole mitään isompia jumeja tai vikoja. Hieman oli jumia toisella puolella koiraa, johtuen varmaan siitä, että Taika nilkutti viime viikolla toista etutassua revenneen kynnen takia.

Taika oli tosi reipas vaikka tilanne oli sille jälleen uusi. Aluksi meinasi olla hankaluuksia saada Taika pysymään kyljellään makuulla hoitopöydän päällä, mutta kyllä se siitä antautui ja näki, että alkoi nauttimaan hieronnasta - silmät luppasi ja koira rentoutui.

Sovittiin, että otetaan uusiksi parin viikon päästä. Koira on toisella kertaa helpompi hierottava, kun se ei jännitä tilannetta niin paljon.

Siispä ensi kertaan lukijat :)