Sivut

perjantai 29. toukokuuta 2015

Luku 52: Arjen pieniä iloja

Viime postauksen jälkeen olemme muun muassa poistaneen kaksi punkkia Taikan nassusta - ensmäistä kertaa ikinä ja mie niin toivoisin, että myös viimeistä kertaa (punkit on niiiin vistoja). Lisäksi Taika on auttanut minua valitsemaan kirppiskamoja:


"Tämä kirja on hyvä tyyny, ei myydä sitä"

Ollut kauhuissaan koirien tekohampaista:


"Et oo tosissas"

"Tarvitsen dentastixin"

Ja ollut hurjan hyvä agilityssä! Yep, tätä en meinaa itsekään uskoa, mutta totta se on. Viimeinen agilitytuntimme meni mainiosti. Ei hajuakaan mitä viikon aikana koiran pääkopassa oli tapahtunut, mutta nyt tehtiin oikeasti haastavia ratoja eikä tarvittu tölkkejäjuostiin tosi lujaa, koira irtosi paremmin kuin koskaan ja mie olin ihan haltioissani (ja läkähyksissäni) ratojen jälkeen. Toivottavasti syksyllä harrastus jatkuu samaan tapaan!


Tänään pystytin viime kesänä ostamani agilityesteet pihalle ja tein muutaman 'radan' Taikan kanssa. Kotona malttaa oottaa paremmin, mutta tulistuu kyllä koti harjoittelussakin. Ennen radan pystytystä jahdattiin saippuakuplia ;)


Parin viikon päästä meillä on myös Taikan eläinlääkärikäynti: kuvautan kyynäret, lonkat ja tarkistutan silmät. Pidetään peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja tulokset ovat priimaa!


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Luku 51: Reissu hommia ja haasteita agilityssä

Ollaan päästy Taikan kanssa pitkästä aikaa matkustelun makuun. Eilen kotiuduttiin viiden päivän Lapin reissusta ja äitienpäivä viikonloppuna oltiin heppavahtina isovanhempieni kesäpaikassa. Taika mitä ilmeisemmin tunnisti paikan ja viime kesäisen heppa ystävän, joka otti meidät hörähtäen vastaan.


Kauheaa hepuli-juoksua Taika veti ja kisko hevosen tykö. Koko viikonloppu menikin heppa ystävän pauloissa - tais hepo aatella, että no nyt on helppo yleisö, kun Taika sai hepulit pienimmästäkin huomionosotuksesta :)


Sunnuntaina ajeltiin maalta kotiin ja maanantaina meillä oli agility. Kyllä oli taas kädetön ja jalaton olo tuon kakaran kanssa. Se panee vastaan ihan joka asiassa:

1. Lähdetään suorittamaan rataa,
2. Taika hyppää esteen yli,
3. Taika kääntyy haukkumaan mulle,
4. mie komennan ja käsken lopettaa,
5. Taika ei tottele vaan haukkuu entistä enemmän,
6. mie selätän sen maahan ja ootan, että koira rauhottuu.
7. Pyydän jatkamaan rataa ja sama homma toistuu taas uudelleen.

PUUUUUH! Ei mitään vaikutusta komentamisella, ei mitään vaikutusta jos jätän huomiotta ja olen hiljaa, ei mitään vaikutusta jos selätän tai muuten yritän rauhottaa koiran eikä mitään vaikutusta jos yritän ns. pelotella koiraa eri äänillä tai liikkeillä.

Kukaan ei usko, millainen jääräpää
teini tästä maman mussukasta kuoriutuu,
kun päästään agilityyn..

Yhdellä kurssilaisella oli mukana tölkkejä, joissa oli kiviä (?) sisällä. Tölkkien avulla oli tarkoitus lopettaa hänen koiran huono käytös radalla. Kouluttaja lainasi tölkkejä Taikaa varten. Tarkoituksena oli, että heti kun Taika alkaa pomotteleen mulle, hän heitää kolisevan tölkin vihaisesti koiran jalkoihin merkiksi siitä, että tällainen peli ei vetele.

Annoin luvan heittää, koska en keksi muutakaan vaihtoehtoa millä tuon uppiniskaisen muksun sais kentällä ruotuun ja toiseen koiraan se oli jo tehonnut. Totesin vain, että Taika ei todennäköisesti pelkää niitäkään. En tiedä mitä se pelkää, koska sellaisia asioita ei oo vielä löytyny.

Tuumasta toimeen ja tölkit lenteli heti ekan esteen jälkeen. Taika väisti ja katsoi hämmentyneenä kouluttajaa, toisen tölkin perään se jo juoksi häntä heiluen, että jee, kiva leikki! Uupumus ja voimattomuus alkoi tässä vaiheessa hiipiä selkäpiitä pitkin - jälleen yksi asia mikä ei tehonnut.

Juuri kun ajattelin, että tölkit voi heittää romukoppaan, kouluttaja keksi toisen tavan käyttää tölkkejä: hakkasi niitä nopeasti vastakkain koiran nenän edessä eli koiran näkökulmasta joko uhitteli tai "haukku päin naamaa". Tämä toimi! Koira meni hämilleen, unohti oman höpötyksensä, tuli minun selän taakse piiloon ja totteli sen jälkeen huomattavasti paremmin.

Todennäköisesti tölkkejä tarvitaan jatkossakin, sillä Taikan muisti on kovin lyhyt ja se kuumuu nollasta sataan nanosekunnissa kun ollaan agilityssä. Huomenna meillä on kurssin viimeinen agility tunti ja sitten tulee kesätauko. Kouluttaja tarjoaa agilityryhmiä seuraavan kerran vasta syyskuussa. Toki alueella on muitakin kouluttajia, mutta tauko/omatoimi treenit voi tehdä Taikalle hyvää.

Nyt ladataan tämä päivä akkuja, jotta huominen agility menis paremmin ja nautitaan uudesta piha-aidasta, joka oli reissun aikana takapihalle ilmestynyt Taikan riemuksi.


"Kävin tutkimassa koko aidan
ja mistään en päässyt yli enkä ali.
Leikitään siis pallolla!

torstai 7. toukokuuta 2015

Luku 50: Agilityä ja koirahierontaa

Tänään tuli pitkästä aikaa otettua oikea kamera esiin ja mulla on tarjota teille muutakin kuvamateriaalia, entä kännykkä räpsyjä!

Taika on kyllä oikea linssilude. Innostuu kun otetaan kamera näkyville ja istuu ja tarjoaa poseerausta. Taika yhdistää valokuvaamisen herkkujen saamiseen eli kuvaussessiot on sen mielestä superkiva leikki!

Pitäisi varmaan ottaa kamera mukaan agilityynkin jos sen sillä saisi pysymään paremmin paikoillaan... ;)

Maanantaina tosiaan käytiin jälleen agilityssä ja oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä hallin sijaan. Ulkona tilaa on enemmän ja kentän vieressä on pitkä pelto.

Taika rakastaa vapautta ja juoksemista, joten pieni pelko persiissä mulla oli, että kun vapautan koiran radan suorittamista varten, se päättää jossain vaiheessa tehdä Taikat eli vetää formulaa pellolla juhlien vapauden riemua.

Kävi kuitenkin ilmi, että Taika rakastaa vielä enemmän agilityä! Toki ekan radan suorittamisen jälkeen se juoksenteli kentällä tehden omia temppujaan ennen kuin suostui tulemaan luokseni, mutta loppu tunti meni vallan mainiosti tämän asian suhteen.

Eilen käytiin Taikan kanssa metsälenkillä uusien shelttituttavuuksien kanssa. Taika parka ei oikein osaa olla laumassa, varmaan kun on meillä ainoana koirana, joten alku aina vähän hankala näissä koirakohtaamisissa.

Näissä kohtaamisissa Taika yleensä ujostelee ja kiemurtelee eikä tiedä miten päin pitäisi olla. Silti samaan aikaan haluttais nuuhkutella ja juosta kilpaa muiden kanssa. Taika rohkeintuu nopeinten sellaisten koirien kanssa, jotka eivät välitä Taikasta sen kummemmin eli antavat sille omaa tilaa.
Lenkin jälkeen Taika pääsi koirahierojalle. Hieroja kertoi, ettei Taikassa ole mitään isompia jumeja tai vikoja. Hieman oli jumia toisella puolella koiraa, johtuen varmaan siitä, että Taika nilkutti viime viikolla toista etutassua revenneen kynnen takia.

Taika oli tosi reipas vaikka tilanne oli sille jälleen uusi. Aluksi meinasi olla hankaluuksia saada Taika pysymään kyljellään makuulla hoitopöydän päällä, mutta kyllä se siitä antautui ja näki, että alkoi nauttimaan hieronnasta - silmät luppasi ja koira rentoutui.

Sovittiin, että otetaan uusiksi parin viikon päästä. Koira on toisella kertaa helpompi hierottava, kun se ei jännitä tilannetta niin paljon.

Siispä ensi kertaan lukijat :)