Sivut

maanantai 30. toukokuuta 2016

Luku 97: Taika parantunut loistavasti

Taikan sterilisoinnista on nyt kulunut kymmenen päivää. Kahden päivän päästä operaatiosta saatiin ottaa haavan suojateippi pois ja ekaa kertaa nähtiin millainen jälki koirassa ylipäätään on. No ei ollut suuri! Tosi siisti ja pieni jälki, joka on parantunut jo lähes olemattomaksi:

Haava 2 päivää leikkauksen jälkeen.

Haava 8 päivää leikkauksen jälkeen.

Haava 10 päivää leikkauksen jälkeen.

Kaksi viikkoahan me Taikalle saikkua saatiin, mutta on se kyllä jo saanut olla pihalla vapaasti ja Doran kanssa leikkiä. Enää ei pidetä edes haavasuojapukua, kun haava on niin hyvin parantunut eikä kumpikaan koirista ole kiinnostunut haavasta. Toinen iso syy on tässä:


Haavasuojapuku ei ole Taikasta yhtään kiva juttu. Aina, kun puvun laittaa päälle, koira jähmettyy eikä voi muka liikkua. Kun tämä ei saa meissä tunteettomissa ihmisissä aikaan puvun välitöntä riisumista, alkaa Taika juossa kämppää ympäri ja yrittää hivuttaa puvun pois päältä. Lopulta masentuu johonki nurkkaan ja ulisee hetken "viimeisillä voimillaan", kun armoa ei tipu.

"Älä kuvaa. Tää on niin noloa."

Kummasti se puku ei sitten kuitenkaan haittaa jos on jotain syötävää tarjolla tai jos pääsee pihan portaille seuraamaan naapureiden touhuja. Outo juttu ;) Onneksi sen ei ole tarvinnut montaa päivää puvusta kärsiä. On saanut olla ilman pukua aina, kun ollaan ite pystytty vahtimaan ettei se nuole tai rapsuta haavaa.

Ah, ihana mikä helle!

Sääkin meillä on suosinut - helteet pitää ralliriitankin aisoissa, kun ei jaksa helteessä tohottaa niin paljoa. Saatiin Dora tosiaan kotiin lauantaina. Melko väsynyt koira oli reissun jäljiltä ja ihmekös tuo, kun on reilun viikon leikittänyt collien pentuja Maikin luona :)

Loikoilua varjossa leikkien jälkeen :)

Väsymyksestä huolimatta ovat Taikan kanssa ehtineet juossa ja painia jo varmaan sen viikon edestä. Ihana nähdä (ja kuulla) kuinka nauttivat toistensa seurasta :)

perjantai 20. toukokuuta 2016

Luku 96: Taika sterkattiin

Taika kävi tänään steriloitavana eli heihei hormoonihuuruiset juoksut, valeraskaudet ja tervetuloa tasapainoisempi elämä :)


Operaatiossa Taikalta poistettiin munasarjat, ei kohtua. Kun poistetaan pelkät munasarjat, kohtu surkastuu leikkauksen jälkeen eli sillä saavutetaan samat hyödyt kuin kohtu poistamalla (ei ole kasvain-, eikä kohtutulehdusriskiä), mutta haava on pienempi.


Taika oli touhukas kun mentiin eläinlääkäriasemalle ja iloisena meni tervehtimään eläinlääkäriä joka kutsui meidät huoneeseen. Sitten kun mentiin huoneeseen Taika tajusi mikä paikka tämä on ja meinasi pyörähtää takaisin. Tyytyi kuitenkin kohtaloonsa ja oli reipas koira.


Hommahan eteni siten, että ensin pistettiin rauhoittava piikki takapuoleen ja ooteltiin että aine alkaa vaikuttaa. Sitten lääkäri kävi hakemassa koiran operaatioon ja mie lähdin kotia. Pari tuntia homma kokonaisuudessan kesti. Puolisen tuntia esivalmistelut, tunti itse leikkaus ja puolisen tuntia herääminen.

Taika kovasti yritti taistella unta vastaan..

..Kunnes oli pakko antaa periksi.
Minun jalan päälle laittoi unille :)

Taika oli jo herännyt kun menin sitä hakemaan, mutta kovin oli vielä tokkurainen. Ostin sille sellaisen haavasuojapuvun, jotta ei tarvitse sen tötterön kanssa kulkea. Koen, että puku on parempi myös siksi, että taloudessa on toinenkin koira joka saattaisi olla haavasta kiinnostunut.

Puku ei ole kuvassa kokonaan kiinni sillä
kokeilin pissattaa koiran ennen autoon menoa.

Dora on viikonlopun Maikilla, jotta Taika saa rauhassa toipua pari päivää. Käyn sen sunnuntaina hakemassa eli en vielä tiedä mitä Dora tuumaa. Liekö ees tajuaa, että Taikassa jotain erikoista muka olisi?

Tuulitukka :)

Nyt sitten pitäisi saada pidettyä Taika rauhallisena (ei juoksemista eikä hyppimistä) kaksi viikkoa. Saapa nähdä millainen työ se on, kun Taika ei yleensä muuta teekään kuin juoksee pihalla ja hyppii ikkunalaudoilla...

Meillä juossaan pallon kanssa tai ilman normaalisti joka päivä..

... ja kurkotellaan parempia näkymiä.
Pitäähän se tietää mitä naapurit puuhaa!

Mutta nyt toivutaan operaatiosta ja otetaan ihan rauhassa!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Luku 95: Aurinkoa ja uusi kaveri

Koko viime viikko ollaan saatu nauttia koirien kanssa ihanan kesäisistä keleistä. Koirat on ollu onnessaan, kun ovat päässeet oman mielensä mukaan pihalle leikkimään oven ollessa auki.

Ihanaa kun tulee kesä, tuumailee Taika :)

Asennettiin takaoveen kesäisen sään kunniaksi hyttysverkkokin paikoilleen ja se aiheutti Doralle hämmennystä. Taika juoksi vauhdilla ulos ja sisään verkon "läpi" ja Dora ei muka voinut mennä ellei hälle erikseen sitä verhoa raoteta.

"Puhuivat jostain blonditestistä. En ymmärtänyt."

Äkkiä se kuitenkin oppi, että on helpompi itse työntää verho sivuun eikä vain jäädä piipittämään verhon taa ja oottaan, että joku auttaa. Palvelusväki kun oli niin kovin haluton verhonaukaisijan rooliin.

"Huippua että teidätkin saa vihdoin pihalle!"

Viime viikolla meillä kävi kylässä myös uusi ystävä, brasilianterrieri Nita.

Olenpa minä söpö :)

Oikeastaan tämä oli jo Nitan toinen vierailu meillä, mutta nyt tuli otettua myös kuvia joista löytyi kokonainen koira eikä pelkkää häntää tai koipea ;)

"Moi! Mie oonki tosi reipas kaveri!"

Ystävysten ensikohtaaminen oli vähän huvittava. Taikan ilme oli heti sellainen, että ei kai tuo vain jää tänne asumaan. Dora puolestaan oli enempi kiinnostunut, mutta ei heti osannut päättää mitä olisi uudesta kaverista mieltä.

"Ethän vain asetu taloksi?"

"Vai tämän hajuinen kaveri"

Tutustelua.

Viime kerralla Taika oli jo ymmärtänyt, että pikukaveri on vain kyläilemässä ja kovasti houkutteli Nitaa leikkimään (eli juoksemaan). Dora puolestaan oli järkyttynyt Nitan hävyttömästä käytöksestä - kehtaakin minun emännän syliin istua ja minun leluilla leikkiä!

"Täälläpäs on hauskoja leluja!"

Olen itse enkeli :)

Dora on siis "aavistuksen" mustasukkainen kun ei olekaan enää se kaikkien lellimä vauva. Kun Nita tulee minun syliin, Dora tulee viereen ukiseen ja muriseen. Sitten kun Nita vaihtaa paikkaa, Dora änkeää syliin todeten, että TÄMÄ ON MINUN PAIKKA!!

Silmäkulma nykii, kun toinen koira vie huomion :D

"Miksi se sanoo, etten sais olla sylissä?"

Mulla vähän naurattaa, kun Dora on semmonen prinsessa. Tekee sillekin hyvää, että rapsutuksista ja sylipaikasta kilpailee joku muukin. Taikaahan ei vois vähempää kiinnostaa tylsät rapsuttelut, se tykkää edelleen enempi toiminnasta entä paikallaan olosta.

Taika lohduttaa Doraa, "Piristy nyt" :D

Hauskoja veijareita kaikki kolme. Eiköhän niistä vielä hyviä kavereita tuu kun useammin näkevät, kyllä se Dorakin vielä Nitalle lämpenee!

"No okei. Oot sie ihan kiva kaveri."

maanantai 2. toukokuuta 2016

Luku 94: Vapun kuulumisia

Perjantaina kääntyi meidän auton nokka kohti Lappia. Kyytissä tällä kertaa vain Taika, sillä vein Doran torstaina Maikille puunattavaksi vappupäivän näyttelyä varten. Oli kyllä tosi hassua lähteä vain yhden koiran kanssa liikkeelle - jotain puuttui!

Vielä oli Lapissa lunta :)

Eka yö oli rauhaton, kun Taikalla ei väsyttänyt ollenkaan (no ei kai se väsytä kun koko päivän nukkunu kotona ja illan matkustanu vielä autossa). Taika herätti minut puoli neljältä ja käytin sen pihalla, jotta asettuis takasi nukkumaan.

Minullekin kelpaisi tippaleipä!

Päästin sen sitten takasi sisälle ja se juoksi täysiä minun vanhempien makkariin ja hyppäsi nukkuvan isäni päälle toivottaen hyvää huomenta (tosi kiva). Nappasin koiran kainaloon, totesin että Taika oli nyt vähän turhan aikasessa herättämisensä kanssa ja kannoin kakaran meän omaan makkariin.

Vartiovuorossa.

Mulla ois varmaan naurattanu koko tilanne ellen ois ollu niin väsyny. Taika on aina isän koira kun siellä ollaan. Ei se muita tunnu huomaavankaan! Lauantaipäivän se sitte lupsuttiki isän perässä ja leikki veljentytön kanssa. Illalla ei tarvinnut enää unta ootella, Taika nukkui kuin tukki :)

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Sunnuntaina käytiin lenkillä, syötiin ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Ehdin pari tuntia olla kotona ja kävin sitten hakemassa Doran. Näyttelyreissu oli mennyt hyvin, Dora oli ollut reipas tyttö ja sijoitus oli pentukehän kolmas!

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Kotona sitten saivat Taikan kanssa vetää illan rallia, kun olivat monta päivää olleet erossa. Piti painia koko viikonlopun edestä :)