Luku 107: Hengissä ollaan

.. vaikka hiljaista on blogin puolella ollutkin! Nyt on ollut jotenkin niin "tiivis syksy" ettei energia ole riittänyt enää tänne blogin puolelle. Mutta koirille kuuluu hyvää (varaudu kilometripäivitykseen)!

Oliko teillä jo ikävä?

 Alku syksystä käytiin laittamassa mummon ja papan kesäpaikka talviteloille. Koirat oli ihan ihmeissään kun vastassa ei ollutkaan hevosia eikä pappakaan ollut paikalla syöttämässä karvakuonoille ruokapöydän herkkuja. Mukavaa meillä siellä kuitenkin oli puuhatessa.

Dora sai olla irti ja se onnellisena sipsutti meidän perässä ja toimi työnjohtajana. Taika oli pitkässä narussa jottei livahda autojen perään ja sai näin ollen vähän vähemmän vapautta. Ei sen kuitenkaan tarvinnu yksin olla vaan oli siellä missä me muutkin :)

Dora ottaa rennosti

Lokakuun alussa käytiin shelttilenkillä yhdeksän koiran voimin ja kiva oli lenkkeillä metsässä ison koiralauman kanssa. Dora on kyllä huvittava. Se oli lenkillä sellainen ärsyttävä pikkusisko ja roikkui Taikan kintereillä koko ajan vaikka Taika olisi halunnut juosta myös uusien tuttavuuksien kanssa. Doralla on vaikea elämä, kun muut ei ymmärrä että hän on maailman napa ;)

Samana viikonloppuna kävin Taikan kanssa epiksissä eli epävirallisissa agilitykisoissa. Ihan innoissani olin sinne menossa, kun meillä on harjoitukset menneet niin hyvin. Kisapaikalla sitten tuuli kääntyi siihen että meinasin tehdä lapaset koko koirasta ennen kuin päästiin edes radalle.

Taika sai itsensä hypertilaan kun piti odottaa omaa vuoroa. Sen ei tarvinnut kuin kuulla, että joku teki rataa ja oli taas ko siipiä vailla. Hävetti - siis minua, koira ei osannut hävetä. Olin ilmoittanut meidät kahdelle mölli radalle (eli ei-vielä-kisaavien tasoiselle radalle) ja tiesin kun ensimmäiselle radalle mentiin, että tää menee niin päin puuta ko voi vaan mennä. Nimittäin siinä Taikan kiihkotilassa ei järki kulje samassa paketissa.

En ymmärrä miksi mama ei ollut
ylpeä. Sain sentään pokaalin!

Eka rata meni höyryjä päästellessä. Taika näytti varmaan siltä kuin ois vesikauhun vallassa. Suu vaahossa juoksi ja huusi menemään. Törmäili esteisiin (lue: rynni läpi) ja kun päästiin maaliin olin ite ihan maitohapoilla ja koira näytti tyytyväiseltä. Oli rauhassa, kieli pitkänä ja heilutti häntää. Ilme kertoi kuinka ylpeä oli että juoksi lujaa. Ja mie vaan katoin sitä koiraa että et oo tosissas. Tuo ei todellakana menny hyvin!!

Seuraava kiekka tuli melkein heti perään ja en ollu ite ehtiny kunnolla palautua aiemmasta suorituksesta (ja siitä ketutuksen tunteesta kun piti tulla ittensä tänne taas nolaamaan). Ei auttanu ko mennä uudestaan. Toinen kierros sujui jo paremmin ja koira kuunteli, ohjaus virheitä tein eli ei puhasta rataa saatu.

Kaikkein hauskintahan tässä oli se, että koska oltiin medeissä ainoat osallistujat jotka eivät ole kisanneet, me voitettiin se luokka. Saa nauraa.

Minä olen kiltti ja fisku tyttö :)

Seuraavissa reeneissä Taika meni taas tosi hyvin ja kouluttaja kehui kuinka paljon edistystä on tapahtunu. Saakelin koira. Näyttäis sen edistyksen myös siellä kisakentillä eikä vaan reeneissä! Noh, ensi kerralla en vie koiraa halliin ennen omaa vuoroa koska sen pääkoppa ei kestä sitä ettei pääse ekana juokseen.

Doran kanssa agility reenit sujuu todella hyvin! Se on innostunut nyt lajista koko ajan enemmän ja on tosi taitava kaikessa mitä tehdään. Nauroin kouluttajalle että mie pääsen Doran kanssa ennemmin kisaamaan entä Taikan. Toki Taikalla on enemmän radanlukutaitoa ja vauhtia, mutta Doralla on järki päässä ja kuuntelee ja oppii tosi nopeasti. Saapa nähdä miten meille käy :)

Sitten toinen murheenkryyni Taikan kanssa on nätöt eli näyttelytottumustreenit. Käytiin nätöilemässä Maikin kanssa siten, että mulla handlattavana Taika ja Maikilla Dora. Ekan kiekan jälkeen tehtiin vaihdos sillä Taikan mielestä oli mukavampaa olla ihan minun lahkeessa kiinni ja paimentaa jalkoja entä esiintyä kauniisti. Doralla puolestaan oli kengurubensaa suonissa kun meni Maikin kanssa.

Aina tuo mama juoruaa teille kaiken..

Kun vaihdettiin koirille esittäjiä, Taika meni tosi hyvin (niinkö se menee aina Maikin kanssa) ja Dora esiintyi mulle hienosti. Sentään toinen koirista haluaa esiintyä minun kanssa eikä höpötä omiaan!

Toki oma vikahan se on ettei Taika ravaa nätisti näyttelynarussa. En ole vuoteen sitä ite handlannu ja se ihan selkeesti tarvis minun kanssa enemmän nätöjä, jotta sais näyttelyvaihteen päälle sen agivaihteen sijasta. Koska osaamisesta se ei ole kiinni. Jos ei tietäis mitä pyydetään, ei osais mennä Maikinkaan kanssa.

Seuraavana viikonloppuna suunnattiin sitten Maikin ja Piian kanssa Seinäjoelle koiranäyttelyyn. Meillä oli kuusi koiraa matkassa, kolme urosta ja kolme narttua. Maikki ja Piia handlasi uroksia ristiin (vaihtelivat handlaajaa kehien välissä) ja narttujen kanssa taas katsotiin miten koirat kellekin esiintyy.

Kauneuskilpailu, vähän jännittää!

Ava tykästyi Piiaan ja esiintyi sille parhaiten, joten jäljelle jäi meidän neidit ja niissä ei tarvinnut paljoa miettiä kuka esittää ketäkin - mie menin Doran kanssa ja Taika Maikin kanssa. Oli ihan huippu näyttelypäivä, vaikka Taikalle ja Doralle ei sijoitusta tullutkaan. Molemmat esiintyi hienosti ja arvostelut oli ihan niiden näköiset.

Tuomari Joakim Olsson, Ruotsi:

Vasta pesty matto on hyvä paikka
levähtää :)

Taika, avoluokan erinomainen, ei sijoitusta: "Feminint tik på den större sidan. Mycket välformade ögon. Välburna, aningen stora öron. Utm nosoarti. Utm hals, förbröst och bröstkorg. Något långt ländparti. Bra vinklar, ben och tassar. Rör sig med lätt vägvinnande steg. Utm pälskvalitet."

Vapaa suomennos: "Feminiininen, suurehko narttu. Erittäin hyvin muotoutuneet silmät. Hyvin asettuneet, hieman suuret korvat. Erinomainen kuono. Erinomainen kaula, rinta ja rinnan syvyys. Pitkähkö selkä. Hyvin kulmautuneet jalat. Liikkuu kevyellä pitkällä askeleella. Erinomainen turkin laatu."

Dora, junioriluokan erittäin hyvä, ei sijoitusta: "15 månad. Utm feminin helhet. Vackert välformad huvud. Mörka, fälformade ögon. Något lättä öron. Något kort hals. Utm förbröst och bröstkorg. För sig något kort steg bak. Utm pälskvalitet, korrekt svep över länden."

Vapaa suomennos: "15 kuukautta. Erinomainen, feminiininen kokonaisuus. Kaunis, hyvin muotoutunut pää. Tummat hyvin muotoutuneet silmät. Hieman kevyet korvat. Hieman lyhyt kaula. Erinomainen rinta ja rinnan syvyys. Hieman lyhyet takaliikkeet. Erinomainen turkin laatu,..." ja tuota lauseen loppua en osaa suomentaa :D

Hyvää yötä!

Hyvät arvostelut molemmilla! Parin viikon päästä on sitten vuorossa kaksipäiväinen Jyväskylä näyttely. Toivotaan sinnekin vähintään yhtä hyviä arvosteluja ja pidetään peukkuja sijoituksille :)