Eläinkommunikointi ei tarkoita (ainakaan tässä yhteydessä), että opetellaan tulkitsemaan eläimen elekieltä vaan se tarkoittaa, että opetellaan tulkitsemaan eläinten kieltä intuition avulla. Eläinkommunikointi on siis intuitiivista "lukutaitoa" - kasa mielikuvia ja tunteita, joita eläin sinulle välittää.
No niin - taas yksi huuhaa -kurssi, jossa ihmisiä vedetään höplästä, voit ajatella. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Kuka tahansa voi kokeilla ja onnistua, kun tosissaan yrittää. Tehtiin kurssilla ensin intuitio-harjoituksia:
- Maiculla oli mukanaan erilaisia kortteja, jotka laitettiin pöydälle kuvapuoli alaspäin. Korteista piti valita kaksi. Omat kortit annettiin kurssitoverille, vastaavasti mie sain kaverin kortit. Korttien avulla piti sitten kertoa, mitä ne kertovat kortin nostajasta. Homma toimii siis siten, että kerrotaan mitä mieleen pälkähtää ja kortin nostaja kertoo sitten mitkä asiat pitivät paikkaansa - yleensä pitivät.
- Toisissa korteissa oli erilaisia eläimiä erilaisissa ympäristöissä. Piti nostaa yksi kortti, jota ei saanut etukäteen katsoa. Kortti nostettiin sydämen kohdalle ja intuition varassa piti päätellä mitä kortissa on. Mie olin hyvä tässä! Arvelin, että kuvassa on jotain harmaata, ehkä koira tai susi. Sitten tulikin sellainen tunne, että ei, se on ennemminkin vuohi tai pässi - ja pässihän se oli!
Toisen kuvan kohdalla arvelin, että kuvassa on jotain edellistä pienempää, ehkä lintu. Sitten tuli tunne, että kuvassa luikertelee jokin. Ajattelin, että kala tai käärme - se oli pöllö, joka istui kiemurtelevien oksien seassa! Uskomatonta!
- Sitten tehtiin sitä varsinaista kommunikointia. Jokainen kurssilainen oli ottanut mukaan kuvia omista joko nykyisistä tai edesmenneistä eläinystävistään. Kuvien tarkoitus oli saada meidät keskittymään yhteyden saamiseen. Eläimestä kerrotiin vain nimi ja annettiin tieto, onko elossa vai ei. Tehin kurssin aikana yhteensä kolmen kuvan avulla komminikointia ja hyvin meni! Osasta tuli tietoa niukasti, osasta enemmän. Se riippuu aina myös siitä, mitä eläin haluaa kertoa.
Tähän väliin kerrottakoon, että harjoittelu kannattaa aloittaa jollain tuntemattomalla eläimellä - omat eläimet on kaikkein vaikeimpia harjoituskappaleita, etenkin jos kommunikointi on uus juttu. Eläimen lähettämät viestit ei ehkä ole niin selkeitä ja itestäkin tuntui ensin, että ei tämä varmaan onnistunut. Onnistui se silti. Osasin mm. kuvailla pihapiiriä, missä lemmikki asuu ja kertoa asioita, mistä lemikki pitää tai mitä sen kanssa on harrastettu.
Jos tämä kommunikointi homma kiinnostaa tai vain ihmetyttää, tutustu Maicun verkkosivuihin ja blogiin. Maiccu on kirjoittanut myös kirjan, Hiljaisen viisauden voima, jonka olinkin lukenut noin vuosi sitten. Enkä edes ensin tajunnut, että olen menossa ko. kirjailijan kurssille.. :D
Mihin se Taika sitten unohtui? No sehän oli avopuoliskon kanssa kotona viettämässä laatuaikaa ja oli vissiin ollu ikävä, kun kyhnötti ja kimppusi maanantaina koko illan minun vieressä.. :)
