Sivut

lauantai 26. syyskuuta 2015

Luku 67: Vauhtia piisaa, järkeä ei

Otsikosta voitanee jo päätellä, että puheenaihena on agility. Meillä on ollut nyt maanantaina ja perjantaina agilitytunti. Rämäpää koira on aiheuttanut taas ylimääräisiä sydämentykytyksiä taidonnäytteillään.

Meinasin oikeasti saada sydänkohtauksen perjantain tunnilla, kun Taika päätti jälleen hypätä A-esteen huipulta minun eteen maahan. Me ollaan nyt jokakerta tehty A-estettä ja Taika on menny tosi hyvin. Meni nytkin A-esteelle tosi hyvin ja näytti että tulee alaskin tosi hyvin.Toisin kuitenkin kävi.

Voin kertoa, että on aika hurjan näköistä kun koira yhtäkkiä lentää sinun yli ja kirjaimellisesti pyörii maahan tullessaan hallin purupohjaa pitkin. Kouluttajakin huusi: "Voi sano että koira on ehjä, sano että se on ehjä!" En tiedä mistä kumista tuo koira on valettu - ehjä on vaikka näytti kyllä siltä, että taittuu jalka, niska tai molemmat.

Kouluttaja totesi, että hän on pitkään harrastanu ja kouluttanu koiria ja mukaan mahtuu monenlaista, mutta Taika on järjettömyydellään omaa luokkaansa. Taikalla on hirmuinen vauhti, mutta järkeä ei ole vauhtiin nähden tarpeeksi.

Kaikessa viisaudessaan arvon prinsessamme on siis ihan järjetön tapaus. Oletushan on, että eläväolento viisastuu eikä toista virheitään. Taika puolestaan on sitä laatua, että se juoksee päin seinää kerta toisensa jälkeen eikä käytä sekuntiakaan aivojaan siihen, että oliko tämä nyt kovin fiksua. Se on kai se vauhdin huuma niin mukaansatempaava.

Maanantaina mennään uudestaan. Sormet ristissä ja peukut pystyssä, että ei tule tapaturmia ja että miekään en kuole sydäriin reeneissä!

Lopuksi vielä muutama videonpätkä meän menosta:


Videon lopussa näkyy kuinka Taika meinasi hypätä puomilta alas.. onneksi ehdin estää. Koskaan tiedä mitä se keksii!


Kyllä meillä joskus menee ihan hyvinkin :)

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Luku 66: Mätsäripäivä

Tänään käytiin Match Show'ssa eli mätsäreissä harjoittelemassa kehässä pyörimistä.  Mätsärit on siis leikkimielinen ja epävirallinen koiranäyttely, johon voi osallistua kaikki koirat kokoon tai rotuun katsomatta. Tämä oli meille ensimmäinen osallistumiskerta tällaisiin hippoihin!

"Jaahas. Taas ollaan tällaisessa
 paikkaa, missä pitää odottaa."

"Huoooooah, kuinka tylsäää.."

Päivä alkoi lelukoirakilpailulla jossa lapset taluttivat ja esittivät pehmolelukoiriaan kehässä. Niiiiiin suloista! Siellä ne polvenkorkuset tenavat juoksi pehmolelut perässä sinkoillen ja olivat niin innoissaan. Nosti kyllä suupieliä väkisin ylöspäin! :)

"Hih, oon kaunis!"

Tämän minun suosikki kilpailukategorian jälkeen oli Taikan kehän vuoro eli arvosteltiin pienet aikuiset. Mätsäreissä otetaan ensin kaksi koiraa yhtä aikaa kehään ja tuomari arvioi ne samoin perustein kuin oikeassakin näyttelyssä. Kun arvostelu on tehty, tuomari antaa toiselle koiralle punaisen nauhan (kehittyneemmälle kehäketulle) ja toiselle sinisen nauhan.

"Tää on sitten minun aarre!"

Me kilpailtiin lopulta sinisessä luokassa. Eka kehä meni vähän harjotellessa, kumpikaan ei oikein keskittynyt kunnolla. Toinen kehä meni jo paljon paremmin ja sijoituttiin toiseksi! Ei siis yhtään pöllömpi päivä :)

"Mama on minusta kuulemma ylpeä!"

Sinisten 2. sija :)

Kehien jälkeen jäin vielä purkuavuksi mätsäripaikalle ja kotona Taika sai voittokassista herkkuja. On niin rankkoja nuo näyttelyhommat ko pitää olla niin rauhassa eikä saa vetää yhtään rallia. Kotia kun päästiin juostiin kaatosateessa vaikka kuinka kauan. Ei sisällä viihtyny yhtään vaan ulos oli kokoajan päästävä. Kivasti oli rapanen koira taas.. porsas vaiko koira... en välillä erota.. ja kohta niitä on kaksi <3 :)

"Aikamoinen saalis!"

maanantai 14. syyskuuta 2015

Luku 65: Virtaa riittää

Viikonlopun reissun jälkeen Taika on palannut kotiin ja virtaa riittää niinkö pienessä pitäjässä. Kotia kun päästiin Taika ensi töikseen kävi haukkumassa naapureille, että kotona ollaan, sitten osoitettiin mieltä muurahaisille paskomalla niiden keon päälle ja loppu ilta olikin täynnä rallia ja palloleikkejä (huhhuh).


Aamullakaan ei Taikaa väsyttänyt vaan ensimmäisenä juostiin hakemaan pallo, sitten pehmolelu ja lopuksi vielä vetolelu. Aamulenkki meni varsin näpsäkästi (eli ilman höpötyksiä) vaikka koira olikin energinen. Lenkin jälkeen ehdittiin vielä vähän leikkiä ennen töihin lähtöä.


Illalla meillä oli agility. Tehtiin 14 esteen rataa lyhyissä osissa. Rata sisälsi A-esteen, putken, sillan, renkaan ja monta hyppyä. Taika oli ihan paineissa. Kauhea vinkuminen ja vonkuminen ku tahtoo tahtoo. Tuli ihan vanhat ei-niin-hyvät-ajat mieleen kun koira kävi kuumana.


Kuumumisesta huolimatta Taika kuunteli hyvin, siitä oikein näki kuinka se pinnisteli ja yritti keskittyä minun ohjaukseen vaikka mieli teki taas vaan juossa täysiä. Täysiä se toki juoksikin kun lupa annettiin. Niin täysiä, että meän on pakko alkaa harjottelemaan jarrutuksia ettei mene kaikki mutkat suoriksi!

Saas nähdä montako päivää meidän superformula vaihe kestää. Taikalla ollu rankkaa ko joutunu olemaan vieraskoreana monta päivää! Kotona on hyvä purkaa patoutumia <3

Kuva: Satu Väliheikki

Eilen mulla ei ollut vielä Taikan näyttelyarvostelua, joten tässä vielä se, tuomari Jasna Matejcic, Kroatia:

"Excellent type. Good proportions. Correct lines of the head. Pleasing expression. A bit open in front angulation. Lose in elbows. Enough angulation behind. Excellent topline and side movement."

Vapaa suomennos:

"Erinomaisen mallinen. Hyvät mittasuhteet. Oikeat pään linjat. Miellyttävä olemus/ilme. Hieman avoimet etukulmaukset. Väljyyttä kyynärpäissä. Riittävät takakulmaukset. Erinomainen ylälinja ja sivuliikkeet."

Kuva: Tiina P.

Mussuni mun <3 :)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Luku 64: Taika loisti Muuramen näyttelyssä

Taika lähti viikonlopuksi reissuun kasvattajan kanssa suuntana Muuramen koiranäyttely. Mulla ei ollu oikeastaan mitään kummempia odotuksia näyttelysaavutuksista, enemmän mietin että mitenhän se maman mussu pärjää 'yksin' :D

Taika on niin vähän ollut reissussa ilman meitä, yleensä kulkee aina matkassa. Silloin kun ei voida matkaan ottaa, se on ollut hoidossa sille tutussa paikkaa tai meän luottovahti on ollut hoitamassa Taikaa meillä kotona.

Näistä tilanteista Taika ei ole yleensä ollut moksiskaan. Toki kun tullaan takaisin, se hiihtää entistä tiiviimmin perässä seuraavan päivän. Kasvattajan luona Taikaa ahistaa, kun koiria on niin paljon. Vaikka Taika on siitä laumasta 9 viikkoisena lähtenyt, se on tottunut tähän meän pieneen laumaan ja ei oikein tiedä miten isossa laumassa kuuluisi olla. Hyvää ykinoloharjoitusta sille ja kuulemma myös mulle :')

Mutta nyt siihen näyttelyyn - en voinut uskoa korviani, kun kasvattaja soitti ja kertoi miten hyvin heillä on mennyt. Oon ollu tosi reipas enkä ole itkeä tihrustanu koiravauvani perään (heh), mutta nyt kyllä meinas tulla tippa linssiin. Taika palaa näyttelystä tuloksella Nuo Eri 1 Sa PN4 Varasert!!!!!!!!

Taika kasvattajan kanssa näyttelypaikalla :)

Nyt sitten yritän suomentaa itselleni ja muille näyttelyjutuista tietämättömille mitä tämä tarkoittaa:

  1. Taika kisasi Nuorten luokassa (Nuo), tuomari antoi hälle arvosanaksi erinomainen (Eri), sijoitus nuorten narttujen kehässä oli ykkönen. Lisäksi tuomari oli sitä mieltä, että Taika on sertifikaatin arvoinen (Sa).
  2. Sa:n saaminen ja omassa luokassa neljän parhaan koiran joukkoon sijoittuminen oikeuttaa koiran osallistumisen paras narttu kisaan. Paras narttu kehässä Taika sijoittui neljänneksi (PN4) ja sai varasertin.
  3. Näyttelyissä kerätään Sertejä ja kun niitä on kolme (viimeisin saatuna yli 2 vuoden iässä), koirasta tulee Suomen muotovalio. Tuomari siis antaa sertifikaatin (SERT) parhaalle siihen oikeutetulle koiralle, joka ei vielä ole Suomen muotovalio.
  4. Varasertifikaatin (VARASERT) voi saada näyttelyssä toiseksi paras koira, joka ei myöskään ole vielä Suomen muotovalio. Tänään sertin saanut PN 1 oli avoimen luokan narttu, PN2 ja PN3 oli jo Suomen muotovalioita eli ne ei voinu enää saaha Sertejä tai Varasertejä.
Taika oli siis näyttelypäivän neljänneksi paras narttu ja toiseksi paras "ei Suomen muotovalio". Aivan käsittämätöntä, että minun karvaton tyllerö on nuin hienosti pärjänny.  Pakahdun onnesta!

Kasvattaja lähetti terkkuja näyttelystä :D

Taika oli osallistunut myös kasvattajaluokkaan, jossa arvostellaan saman kasvattajan koiria ryhmänä. Tasalaatuisin ja tuomarin mielestä paras kasvattaja ryhmä oli ollut tänään tämä meidän tiimi - onnittelut huippu kasvattajalle ja kiitos Taikan esittämisestä :)

 Nyt vaan oottelen karvapallo saapuvaksi kotiin, ei oo koti samanlainen ilman koiraa <3

torstai 10. syyskuuta 2015

Luku 63: Ei yhtä ilman toista

Shetlanninlammaskoira -Facebook ryhmässä ajoittain kysellään millaisia nämä sheltit on. Kysyttäessä mikä on rodun huono puoli, aina joku vastaa: "Kun ottaa ensimmäisen, ei vielä tiedä, että kohta tulee toinen!"

"Tähän kuvaan mahtuisi aivan hyvin toinenkin"

Niinhän siinä sitten kävi meillekin, nimittäin Taika saa pikkusiskon! Pentu tulee meille noin kolmen viikon kuluttua. Kyseessä on sijoituspentu samalta kasvattajalta ja jos sukupuuta tarkastellaan niin tuleva pentu on oikeasti Taikan tätipuoli.

Tällä hetkellä pentuehdokkaita on kaksi, tämä:



tai tämä:





Tällä hetkellä oma suosikki on tää jälkimmäinen, mutta huolisin kyllä tuon toisenki nappisilmän! Katsotaan kumpi meille lopulta päätyy.. :)

maanantai 7. syyskuuta 2015

Luku 62: Koira toimii kuin unelma

Se tunne, kun koira toimii paremmin kuin olisit ikinä uskonut <3 Tänään oli siis agilitypäivä ja harjoiteltiin pitkästä aikaa pahamaineista A-estettä. Voin kertoa, että selkäpiitä karmi, kun lähdin Taikan kanssa harjoittelemaan esteen ylitystä. Tarkoituksena oli sahata estettä eestaas siten, että koira saadaan menemään neljällä loikalla yli kerta toisensa jälkeen.


Syvä helpotuksen huokaus - tällä kertaa ei tultu esteen harjalta alas ja koira säilyi ehjänä. Muutaman kerran hyppäsi väärästä kohdasta, mutta pääasiassa meni tosi hyvin. Taikalla on luonnostaan sellainen laukka, mikä menee tässä neljän loikan tahdissa.


Harjoiteltiin myös irtoamista, mikä meillä on ollut suuri haaste. Ensin hypättiin yksi este etupalkalle (nakki odotti hypyn edessä), sitten mentiin rengas ja hyppy ja viimeisenä A-esteen alaosasta renkaaseen ja sieltä hyppyyn. Taika irtosi aivan älyttömän hyvin! Ei jääny yhtään katteleen minua ko tiesi, että nakki on edessä päin.


Tunnilla on tapana edetä lyhyistä kokonaisuuksista pitempiin ratoihin ja tänään pisin rata oli hyppy, hyppy, putki, hyppy, A-este, rengas ja hyppy. Taika meni ihan superisti. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa!


Postauksen kuvat ovat viime viikonlopun Lapin reissulta. Vielä ei ollut kunnon ruskaa, mutta nättiä siitä huolimatta. Lenkkeiltiin suon poikki lehdon päälle ja Taika juoksi siellä melkein kymmenen kertaa ees taas mäkeä alas ja ylös. Toiset koirakaverit nauttivat enempi nuuskuttelusta, entä formulasta... :)





 Tuijotettiin me kilpaa ammukoidenkin kanssa. Meidän piti mennä lehmälaitumen läpi ja nää rouvat ois halunnu lähteä matkaan. Vähän matkaa ne meitä seurasi, suolle saakka eivät tulleet. Takaisin tullessa tämä valkoinen lehmä oli vielä vartiossa ja meitä ootteli :)