Luku 99: Dora, kaunis pikkukoira!

Dora pääsi viikonloppuna käymään mätsäreissä ja Tuurin koiranäyttelyssä. Lauantaina Facebookista bongasin, että lähistöllä on mätsärit ja sinne suunnattiin Doran kanssa. Taika on niin karvaton, että se jäi tällä kertaa kotiin. Koira esiintyi hienosti, vaikkakin esittäjä oli taas aluksi vähän hukassa. Kokemusta lähdettiin hakemaan, mutta tulostakin saatiin: Dora oli sinisten ykkönen ja BIS-kehän (Best In Show) yhdeksäs!

Sin 1. ja BIS 9.

Mätsärit toimivatkin hyvänä harjoitteluna sunnuntain Tuurin koiranäyttelyä varten. Dora meni mätsäreiden jälkeen Maikille ja sunnuntaina Dora oli ekaa kertaa junioriluokan kehässä. Hienosti oli koira esiintynyt ja saikin arvosanaksi Jun Eri 2 (eli junioriluokka, arvosanana erinomainen ja sijoitus kehässä toinen)!

(c) Anne Peräsalo

Tässäpä arvostelu, tuomarina Paula Rekiranta:

"Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen nuori narttu. Sievä nartun pää. Tummat, hieman pienet silmät. Hieman kevyet korvat. Hyvä kaula. Hiukan niukat, mutta tasapainoiset kulmaukset. Ikäisekseen erinomainen runko. Hyvä luusto. Hyvä karvapeite. Saisi liikkua pidemmällä askeleella."

(c) Anne Peräsalo

Minusta varsin hyvä arvostelu, vaikka parennettavaakin löytyy :) Näyttelyarvosteluthan riippuu ihan täysin tuomarin omista mieltymyksistä vaikka rotumääritelmän mukaisuutta siellä haetaankin. Jokainen peilaa koiraa siihen omaan ihanne-sheltin olemukseen ja mielipide-eroja löytyy. Minun mielipide on, että Dora on huikean hieno pikkukoira! ;)

(c) Anne Peräsalo 

Kasvattajaryhmänä Amor'jade tiimi oli toinen ja sai kunniapalkinnon! Kuvassa sisarusparit Rhianna ja Luca sekä Dora ja Boogie :)

Luku 97: Taika parantunut loistavasti

Taikan sterilisoinnista on nyt kulunut kymmenen päivää. Kahden päivän päästä operaatiosta saatiin ottaa haavan suojateippi pois ja ekaa kertaa nähtiin millainen jälki koirassa ylipäätään on. No ei ollut suuri! Tosi siisti ja pieni jälki, joka on parantunut jo lähes olemattomaksi:

Haava 2 päivää leikkauksen jälkeen.

Haava 8 päivää leikkauksen jälkeen.

Haava 10 päivää leikkauksen jälkeen.

Kaksi viikkoahan me Taikalle saikkua saatiin, mutta on se kyllä jo saanut olla pihalla vapaasti ja Doran kanssa leikkiä. Enää ei pidetä edes haavasuojapukua, kun haava on niin hyvin parantunut eikä kumpikaan koirista ole kiinnostunut haavasta. Toinen iso syy on tässä:

Haavasuojapuku ei ole Taikasta yhtään kiva juttu. Aina, kun puvun laittaa päälle, koira jähmettyy eikä voi muka liikkua. Kun tämä ei saa meissä tunteettomissa ihmisissä aikaan puvun välitöntä riisumista, alkaa Taika juossa kämppää ympäri ja yrittää hivuttaa puvun pois päältä. Lopulta masentuu johonki nurkkaan ja ulisee hetken "viimeisillä voimillaan", kun armoa ei tipu.

"Älä kuvaa. Tää on niin noloa."

Kummasti se puku ei sitten kuitenkaan haittaa jos on jotain syötävää tarjolla tai jos pääsee pihan portaille seuraamaan naapureiden touhuja. Outo juttu ;) Onneksi sen ei ole tarvinnut montaa päivää puvusta kärsiä. On saanut olla ilman pukua aina, kun ollaan ite pystytty vahtimaan ettei se nuole tai rapsuta haavaa.

Ah, ihana mikä helle!

Sääkin meillä on suosinut - helteet pitää ralliriitankin aisoissa, kun ei jaksa helteessä tohottaa niin paljoa. Saatiin Dora tosiaan kotiin lauantaina. Melko väsynyt koira oli reissun jäljiltä ja ihmekös tuo, kun on reilun viikon leikittänyt collien pentuja Maikin luona :)

Loikoilua varjossa leikkien jälkeen :)

Väsymyksestä huolimatta ovat Taikan kanssa ehtineet juossa ja painia jo varmaan sen viikon edestä. Ihana nähdä (ja kuulla) kuinka nauttivat toistensa seurasta :)

Luku 96: Taika sterkattiin

Taika kävi tänään steriloitavana eli heihei hormoonihuuruiset juoksut, valeraskaudet ja tervetuloa tasapainoisempi elämä :)

Operaatiossa Taikalta poistettiin munasarjat, ei kohtua. Kun poistetaan pelkät munasarjat, kohtu surkastuu leikkauksen jälkeen eli sillä saavutetaan samat hyödyt kuin kohtu poistamalla (ei ole kasvain-, eikä kohtutulehdusriskiä), mutta haava on pienempi.

Taika oli touhukas kun mentiin eläinlääkäriasemalle ja iloisena meni tervehtimään eläinlääkäriä joka kutsui meidät huoneeseen. Sitten kun mentiin huoneeseen Taika tajusi mikä paikka tämä on ja meinasi pyörähtää takaisin. Tyytyi kuitenkin kohtaloonsa ja oli reipas koira.

Hommahan eteni siten, että ensin pistettiin rauhoittava piikki takapuoleen ja ooteltiin että aine alkaa vaikuttaa. Sitten lääkäri kävi hakemassa koiran operaatioon ja mie lähdin kotia. Pari tuntia homma kokonaisuudessan kesti. Puolisen tuntia esivalmistelut, tunti itse leikkaus ja puolisen tuntia herääminen.

Taika kovasti yritti taistella unta vastaan..

..Kunnes oli pakko antaa periksi.
Minun jalan päälle laittoi unille :)

Taika oli jo herännyt kun menin sitä hakemaan, mutta kovin oli vielä tokkurainen. Ostin sille sellaisen haavasuojapuvun, jotta ei tarvitse sen tötterön kanssa kulkea. Koen, että puku on parempi myös siksi, että taloudessa on toinenkin koira joka saattaisi olla haavasta kiinnostunut.

Puku ei ole kuvassa kokonaan kiinni sillä
kokeilin pissattaa koiran ennen autoon menoa.

Dora on viikonlopun Maikilla, jotta Taika saa rauhassa toipua pari päivää. Käyn sen sunnuntaina hakemassa eli en vielä tiedä mitä Dora tuumaa. Liekö ees tajuaa, että Taikassa jotain erikoista muka olisi?

Tuulitukka :)

Nyt sitten pitäisi saada pidettyä Taika rauhallisena (ei juoksemista eikä hyppimistä) kaksi viikkoa. Saapa nähdä millainen työ se on, kun Taika ei yleensä muuta teekään kuin juoksee pihalla ja hyppii ikkunalaudoilla...

Meillä juossaan pallon kanssa tai ilman normaalisti joka päivä..

... ja kurkotellaan parempia näkymiä.
Pitäähän se tietää mitä naapurit puuhaa!

Mutta nyt toivutaan operaatiosta ja otetaan ihan rauhassa!

Luku 94: Vapun kuulumisia

Perjantaina kääntyi meidän auton nokka kohti Lappia. Kyytissä tällä kertaa vain Taika, sillä vein Doran torstaina Maikille puunattavaksi vappupäivän näyttelyä varten. Oli kyllä tosi hassua lähteä vain yhden koiran kanssa liikkeelle - jotain puuttui!

Vielä oli Lapissa lunta :)

Eka yö oli rauhaton, kun Taikalla ei väsyttänyt ollenkaan (no ei kai se väsytä kun koko päivän nukkunu kotona ja illan matkustanu vielä autossa). Taika herätti minut puoli neljältä ja käytin sen pihalla, jotta asettuis takasi nukkumaan.

Minullekin kelpaisi tippaleipä!

Päästin sen sitten takasi sisälle ja se juoksi täysiä minun vanhempien makkariin ja hyppäsi nukkuvan isäni päälle toivottaen hyvää huomenta (tosi kiva). Nappasin koiran kainaloon, totesin että Taika oli nyt vähän turhan aikasessa herättämisensä kanssa ja kannoin kakaran meän omaan makkariin.

Vartiovuorossa.

Mulla ois varmaan naurattanu koko tilanne ellen ois ollu niin väsyny. Taika on aina isän koira kun siellä ollaan. Ei se muita tunnu huomaavankaan! Lauantaipäivän se sitte lupsuttiki isän perässä ja leikki veljentytön kanssa. Illalla ei tarvinnut enää unta ootella, Taika nukkui kuin tukki :)

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Sunnuntaina käytiin lenkillä, syötiin ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Ehdin pari tuntia olla kotona ja kävin sitten hakemassa Doran. Näyttelyreissu oli mennyt hyvin, Dora oli ollut reipas tyttö ja sijoitus oli pentukehän kolmas!

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Kotona sitten saivat Taikan kanssa vetää illan rallia, kun olivat monta päivää olleet erossa. Piti painia koko viikonlopun edestä :)

Luku 83: Mätsäreitä

Ollaan aloitettu uusi vuosi touhukkaasti käymällä koirien kanssa jo kahdet mätsärit. Mätsäreissä harjoitellaan näyttelyjuttuja. Siellä rodulla ei ole väliä vaan porukka jaetaan alle vuoden ikäisiin pieniin ja suuriin pentuihin sekä yli vuoden ikäisiin pieniin ja suuriin aikuisiin. Joskus voi olla myös muita kehiä, kuten lapsi ja lelukoira, veteraanit jne.

Ihana Taikani!

Me luonnollisesti oltiin pienten kehässä, Dora pennuissa ja Taika aikuisissa. Nämä oli Doralle ensimmäiset mätsärit. Vähän sillä tais jänskättää aluksi, kun oli outo paikka ja niin paljon erinäköisiä koiria. Pihalla meinasi haukkua kaikille, mutta rauhoittui sitten kun vähän komensin.

"Onpas täällä porukkaa"

Taika oli luonnollisesti innoissaan, ainakin siihen saakka kunnes tajusi, että ollaan taas paikassa missä pitäisi jaksaa odottaa...

"Mulla on tyyyyylsääääää..."

Dora liiteli kehässä kuin vanha tekijä. Vähän sillä jänskätti ensimmäinen kehä pyörähdys ja pöydällä olo, mutta kun mentiin uudestaan kehään neiti oli jo paljon rennompi. Ja tulostakin tuli sillä oltiin sinisten ryhmässä toisia!

Jos vertaa Doran ekaa kehäpyörähtämistä Taikan vastaavaan kokemukseen, kaikki näkee mitä tarkoitan kun sanon, että Dora on luonnonlahjakkuus. Taikan kanssa saa vieläkin treenata, jotta innostuisi kehässä kiertämisestä sillai sopivasti. Toki isoin vika tässäkin on esittäjässä. En vaan osaa esittää Taikaa niin, että olisi parhaimmillaan (kuten videoltakin näkyy).

Vaan ylpeä olen silti Taikastakin, eihän se sen vika ole että emäntä on tumpelo :) Jospa me pärjättäis tiiminä paremmin agilityn puolella, kun nää näyttelyt tuntuu aina vähän tökkivän. Toki meinaan Taikan kanssa nätöillä siinä missä Dorankin kanssa, mutta Doran kanssa ehkä uskon enempi meidän menestykseen, kun se on jo nyt niin hyvä :D

Tänään Dora pääsi uudestaan mätsäreihin Maikin mukana. Tarkoitus oli Taikan kanssakin lähteä, mutta neiti aloitti eilen juoksun niin ei sen kanssa päästykään. Menin kuitenkin kuvaamaan Doran ja Maikin esiintymistä ja hienon näköistä oli!

Maikki ja Dora :)

Dorassa ei näkynyt mitään jännittämisen merkkejä ja näytti siltä, että on syntynyt näyttelynaru kaulassa. Dora ja Maikki saivat punaisen nauhan eli pääsivät siihen ns. parempaan tiimiin. Sijoitusta ei tällä kertaa tullut (voi johtua myös siitä että allekirjoittanut itse esitti koiran punaisten kehässä), mutta hienosti se taas osasi, katsokaa vaikka:

On mulla hienot koirat ja Maikilla hienot kasvatit :)

Luku 75: Dora 3 kk!

Pikku-Dora on tänään jo kolme kuukautta ja kasvaa ihan silmissä! Hassua, että Dora on ollut meillä vasta kuukauden ja silti tuntuu, että ainahan tuo on tuossa jaloissa pyörinyt :)

Doralla piti tänään olla rokotuspäivä, mutta meistä riippumattomista syistä se siirtyi ensi viikolle. Dora lähtee maanantaina toiseen kotiinsa kasvattajan luo eli saamme nauttia ärripurrin seurasta vielä viikonlopun yli ennen kuin täytyy hetkeksi neidistä luopua.

Ensi viikolla on siis Taikan lellimisviikko! Taika ei ole niin kuin Dora, joka rakastaa paijaamista, mutta kyllä Taikin joskus haluaa omaa huomiota. Silloin kun Taika tulee ja tahtoo rapsutuksia, pyrin huomioimaan vain Taikaa, koska Dora vie yleensä lähes kaiken huomion.

Doran kasvaessa on saatu huomata, että siitä löytyy koko ajan enemmän "pomottajan vikaa". Jos Dora esimerkiksi haluaa luuta tai tikkua, mitä Taika parhaillaan syö (ja vaikka sillä olisi oma, ihan samanlainen nokan edessä) niin se haukkuu vaativasti ja erittäin kimeällä äänellä saadakseen Taikan herkun.

Taika ei anna periksi vaan katsoo, että siinäpäs haukut - syön kohta sinunki herkun! Toki siinä vaiheessa, kun Taika on omansa syönyt, Dora nauttii omasta herkustaan ja ei luonnollisesti ole valmis aarteestaan luopumaan.

Komentamista tapahtuu myös silloin, kun arvon neidille ei saavu ruoka nokan eteen tarpeeksi nopeasti. Ei muka millään malttaisi odottaa, että olen saanu ruuan kuppiin asti ja hänen ulottuville. Ollaan opeteltu, että ruuan saa vasta kun istuu nätisti ja sanon, että saa ottaa. Nyt Dora osaa tämän 'tempun' jo hienosti, vaikka saattaakin testata kerran syöksyä kupille ilman lupaa.

Myös koirien petit on vaihtaneet omistajaa. En tiedä johtuuko siitä, että Taika kyllästyi komentamaan Doran aina pois hänen petistä vai totesiko Taika, että itseasiassa uusi peti on vanhaa parempi. Niin tai näin, nykyään Taika nukkuu Doran petillä 'minun vieressä' ja Dora nukkuu Taikan petissä. Päikkärit kuiten nukutaan milloin missäkin.

Luku 73: Touhu viikonloppu

Kuluneelle viikolle ja etenkin viikonlopulle on riittänyt ohjelmaa niin koirille kuin ihmisillekin. On käynyt vieraita, ollaan kylästelty, retkeilty ja käyty kurssilla. Mukavaa kun on touhua, mutta kyllä se ainakin tältä neidiltä ottaa veronsa ja olo on uupunut kun sunnuntai iltaan päivä kääntyy. Koirat puolestaan jaksaa ja jaksaa.. :)

Perjantaina meillä kävi Doran pikkusisko Tiuku kylässä. Ihania pikkusia kumpainenkin! Dorasta ei niin hirveästi kasvua huomaa, kun sitä joka päivä kattelee, mutta Tiuku tuntui kasvaneen ihan mahottomasti parin viikon takaisesta. Kaipa se Dorakin on ihan samalla lailla kasunu, ainakin korkeutta oli tullut lisää, kun kasvattaja mittasi :)

Korvat liimassa..
Eikä hidasta vauhtia yhtään .. :)

Lauantaina meillä oli kasvattajan järkkäämä makkaranpaistolenkki. Samoiltiin metsässä 14 sheltin kanssa laavua etsien ja kyllähän me se lopulta löydettiin ja makkarat syötiin. Mulla oli kamera mukana, mutta koska saavuimme laavulle niin myöhään ja olin yksin koiraneitien kanssa en alkanut ottamaan kuvia. Ajattelin, että tahdon valoisan aikaan vielä pois metsästä ja senhän tietää, kun kuvaamaan alkaa niin aika hurahtaa!

Ollaanko ees vähän söpöjä ;)

Olin ajatellut, että lenkki kestää sen tunnin tai puolitoista. Noh, lenkillä saattoi sattua pieni navigointivirhe ja loppujen lopuksi lenkki kesti kolmisen tuntia ja kilometrejä kertyi kaksijalkaisille noin seitsemän ja nelijalkaisille varmaan tuplasti, ellei triplasti sen verran kun vapaana juoksivat. Isommat koirat jaksoivat hyvin, pienempiä kannettiin välissä sylissä, jottei tule liian raskas reissu. Kotia kun päästiin niin kylläpä uni sesseille maistui!

Tänään me oltiin sitten Taikan kanssa klo 11 alkaen 'virkeenä' Handler kurssilla. Kurssilla opeteltiin miten koiraa esitetään näyttelyissä, jotta homma näyttäisi hyvältä ja luonnolliselta. Me oltiin Taikan kanssa alkeiskurssilla, koska edelleen takana on verrattaen vähän näyttelyitä ja tarvitsen itselle lisää kokemusta ja itsevarmuutta esittämiseen.

Kurssi oli ihan hyvä, mutta ainahan sitä toivois, että olisi pienemmät ryhmät kursseilla, jotta sais enemmän sitä henkilökohtaista apua ja palautetta. Kurssin vetäjä oli kyllä todella tiukka ja 'armoton' palautetta antaessaan. Itse tykkään tällaisesta tyylistä, että oikeasti sanotaan miten asiat on eikä turhaan kaunistella. Eipähän jää tulkinnan varaa, että mitähän tuo nyt sitten tarkotti, kun se sanoi näin ja näin. Toki sitä kannustustakin tarvitsee, etenkin jos oikeasti ei ole mitään näyttelykokemusta handlerilla eikä koiralla.

Tulevaisuus häikäisee!

Miten meillä sitten meni? No Taika oli tänään kyllä patalaiska! Koira, joka yleensä ei irtoa minusta millään ja näyttelyhommissa tapittaa minua herkeämättä nakin toivossa oli varmaan eilisestä lenkistä ja aamun tohottamisesta väsyny. Tuntui, etten saa koiraan kontaktia millään. Se vain nuuski maata (myös ravatessa?!) tai katteli muualle, möyri ja pyöri hallin kuminurmimatolla eikä keskittyny yhtään siihen mihin piti.

"No ei sitä aina voi jaksaa.."

Tämä oli mulle uusi ongelma, Taikaahan pitää yleensä rauhotella eikä innostaa. Sain mie sen lopulta leikkiin mukaan, kun vähän riehutin sitä että hei tää on oikeesti ihan hauskaa puuhaa vaikka onkin paljon paikallaan oloa ja oottelua.

Taika liikku nyt ihan ok (sitten kun sen liikkeelle sain), mutta pöydällä se seiso jotenki tosi tönkösti. Kurssin vetäjän mielestä Taikalla on takaosassa lihasjumia, sillä jalat tuppasi seisoessa menemään kropan alle. No en kyllä yhtään ihmettele vaikka olisikin eilisen lenkin jälkeen!

Varasinkin jo ensi viikolle hierojalle ajan. Tarkoitus on ollut muutenkin aika varata agilityn alkaessa. Olen vain odottanut, että hierojan pentulaatikko tyhjenee ja sen myötä kalenterista löytyy enemmän aikaa :)

"Eeen oo tehny mitään!"

Ps. pahoittellen ettei postauksen kuvat liity varsinaisesti meidän touhuiluihin mitenkään - mulla ei ole ollut hovikuvaaja matkassa niin kuvat on meidän pihalta otettuja.. :)