Luku 43: Kertausta

Kertaus on opintojen äiti, niin sanotaan. Tätä oppia alamme nyt toteuttamaan Taikan kanssa agilityssä. Viime maanantaina meillä oli viimeinen kerta pentuagilityn jatkokurssilla ja tehtiin (meän mittapuulla) hurjan haastavia juttuja: 10 estettä peräkkäin ja mukaan mahtui vaikka minkä näköistä kiemuraa!

"Heippa kaikki! Mitä kuuluu?"

Taika irtoaa jo aika hyvin putkelle (= etenee eikä vahtaa vain minua), mutta muut esteet menee heikommin eli tarvitaan lisää treeniä. Seuraava jatkokurssi ois ollu agility 3, mutta siihen oli ryhmä jo täynnä. Keskustelin kouluttajan kanssa, että oisko meillä järkeä aloittaa tämä 2. vaiheen kurssi uudestaan eli kerrata sama kurssi mitä ollaan jo käyty.

Taika on vasta nyt keksinyt
tällaisen kivan kengäntuhoamisleikin..

Kouluttaja katsoi eka ihmetellen ja kysyi, että ymmärsikö oikein että haluanko tulla samalle kurssille uudestaan. Jep, sitä juuri tarkotin! Minun pitäisi saada Taika etenemään esteeltä esteelle ilman, että se ottaa kontaktia minuun. Tämän opettelu voisi onnistua helpommin jos tehdään näitä jo opittuja asioita eikä nostettais vielä tehtävien tasoa. Kouluttaja totesi, että siitä voisi olla meille hyötyä eli huomenna alkaa kertauskurssi uuden porukan kanssa! :)

"Mikä on vapaamatkustaja? En ymmärrä."

Kertausta ollaan saatu myös näyttelyhommista. Tai no, en tiiä onko se varsinaista kertausta, mutta harjoittelua joka tapauksessa. Kävimme tänään näyttelykoulutuksessa, missä käytiin eka läpi pari tuntia näyttelyteoriaa ja lopuksi kolmisen tuntia käytännönharjoittelua. Käytännönharjoittelua me tarvitaan edelleenkin mikäli aiotaan kesällä näyttelyissä pyörähtää.

Postipoika toi viikolla mulle maailman
hienoimmat puhelimenkuoret <3

Taika on niin innokas kaveri, että minun täytyy olla sen kanssa jämäkkänä ja varoa etten omilla toimilla innosta sitä entisestään (sama homma myös agilityssä). Eli siinä vaiheessa kun kaikki muut kehuu ja kannustaa koiriaan kimeästi ja/tai suuri eleisesti, minun täytyy malttaa mieleni ja olla mahdollisimman hiljaa ja rauhassa. Tää on tosi vaikeaa, niin mulle ko Taikallekin :D

Rankkaa tää opettelu, siispä hyvää yötä ja kauniita unia <3

Luku 42: Talossamme asuu teini

 Ja mistä sen tietää?

1. Korvat on monesti vaan koristeena: "Mulla on liian kova vauhti, en kuule mitään mitä sanot".

"Juokseminen on maailman hauskinta!"

Joskus sentään korvat tallessa ;)

2. Itkuvinku vinkuvanku: "TYLSÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ EIKÄ MITÄÄN TEKEMISTÄÄÄÄÄÄ". Harmi ettei mulla ole tarjota teille ääninäytettä. Joskus oikeasti mietin, että miten koirasta voi lähteä niin erikoisia ukina-ääniä!

3. Nätisti remmissä, mitä se on? "VIIHVIIH, kato mikä tuolla on, VIIHVIIH eikö oleki mielettömän kiinnostava koira/ihminen/auto/pyörä/lumipallo/lapio/harja/kola/
mielikuvitusolento". Toisinaan tämä naurattaa, useinmiten en tiedä itkeäkö vaiko nauraako ;)

4. Yleinen minä tahdon -tila: "TAHTOOO TAHTOOO, JOOOOKOOOOO"

"Tylsäääääää, haluan pihalle!"

5. Möröt: "Hui, kynsisakset, iik! Ne varmaan leikkaa koko tassun irti, APUA!"

Nämä nyt näin muutamia mainitakseni :D Noh, ollaan me osittain edistytty - viimeksi kynsien leikkuu meni varsin mallikkaasti eikä meillä ihan kokoaikaa enää valiteta ihmisten tylsyyttä kun ne ei leiki, päästä ulos tai muuten vain viihdytä pikku prinsessaa 24/7 ;)

Viikonloppuna arvon neitiä pidettiin hyvänä - tehtiin peti olkkarin lattialle, katsottiin UMK:ta ja Taika sai nukkua meän kans samassa petissä. Voi sitä onnen (ja yöllisten pusujen) määrää! Taika toimi kuten kukatahansa pikku lapsi - mallautu meän väliin poikittain selälleen nukkumaan. Pää oli avopuoliskon harteilla/käden päällä ja jalat minun naamassa <3

"Ei kai haittaa jos minä änkeän tähän samaan nurkkaan yhtäaikaa kanssasi? Olen varma, että lattialistan raossa on jotain hyvää!"

Hupsu lapsi, raivostuttava ja silti maailman ihanin :)