Luku 80: Hillumatta ja arkailematta hihnassa

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa koira-aiheinen luentopäivä. Kävin kuuntelemassa kuusituntisen Hillumatta ja arkailematta hihnassa - koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen -seminaarin. Aluksi ajattelin, että aika pitkä seminaari pelkästä hihnassa käyttäytymisestä, mutta kurssilla oli paljon muutakin koulutusasiaa ja aika meni nopeasti.

On meilläkin lunta :)

Seminaari oli suunnattu erityisesti heille kenen koirat räyhäävät hihnassa, ovat arkoja tai joilla on itsehillintäongelmia. Osallistuin seminaariin, koska koiran koulutus ja eri opetustavat kiinnostavat. Ajattelin myös, että meidän Taika voisi kuulua ainakin osittain tuohon jälkimmäiseen kategoriaan ja ei seminaarista ole haittaa myöskään Doran opettamista ajatellen.

Lunta. Sitä tää kuulemma on.

Kouluttajana meillä oli  ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja ja Suomen ainoa sertifioitu Behaviour Adjustment Training eli BAT-kouluttaja Miira Hellsten. Miiralla on oma koira- ja kissakoulu Helsingissä, seminaarin perusteella suosittelen!

Onko aina pakko pysähtyä ottaan valokuvia?

Päivä kyllä ylitti minun odotukset. Tuntuu, että ymmärrän taas vähän paremmin koirien käyttäytymistä ja osaan tulkita niiden elekieltä paremmin. Seminaaria kuunnellessa porukka myötäili kouluttajan ajatuksia, kaikki mitä meille kerrottiin oli ihan loogisia ja järkeviä juttuja. Siksi sitä monesti ajatteli, että miten en ole ite tajunnu ja oonpa ollu hölmö kun toimin silloin kerran (jos toisenkin) ihan päinvastoin.

Katso kuinka söpösti seison :)

Suurin ongelma meillä ihmisillä taitaa olla se, ettei muisteta katsoa maailmaa koiran silmin ja unohdetaan seurata koiran elekieltä eli unohdetaan kuunnella mitä se koira meille yrittää viestiä. Kouluttaessa yleisin virhe näiden lisäksi on liian nopea eteneminen. Koiralle pitäisi opettaa asioita pilkkomalla ne ensin pieniin palasiin ja etenemällä koiran omaan tahtiin. Kouluttaminen on leikkiä ja leikinhän pitäisi olla aina vaan mukavaa!

Tarkkailen Taikan luun syöntiä. Ois mulla omakin,
mutta Taikalla on paremman näköinen.

Seminaaria kuunnellessa tunnetilat vaihtuivat syvästä epätoivosta innostukseen ja inspiraatioon. Välillä kyllä ajattelin, että voi eläin parat mitä ne joutuu meän takia kestämään. Monta kertaa myös mietin, että miten olen edes 'puheväleissä' Taikan kanssa, kun se on raukka semmonen harjotuskappale minun koulutusyrityksissä :D

Maman sylissä on hyvä nukkua <3

Nämä tunteethan ei johdu siitä että olisin jotenki lopullisesti sössinyt ja pilannut koirani. Ehei, ne johtuu siitä, että rakastan koiriani ja haluan olla hyvä ja koiraa ymmärtävä kouluttaja. Tänään sai vaan taas todeta, että on vielä paljon opittavaa. Ja onhan se jo hyvä alku, kun haluaa oppia. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja kuten kouluttaja totesi, koskaan ei olla valmiita koirankouluttajia vaan aina opitaan uutta. 

Onneksi koira on siitä(kin) ihana tapaus, että se elää hetkessä, ei kanna kaunaa ja rakastaa sinua joka päivä, huolimatta siitä kuinka huonoja koulutusvalintoja tehit tänään tai eilen. Joka päivä on uusi alku!

Ps. Jos haluaa jotain tarkempaa tietoa tämän päivän opeista niin saapi kysellä. Blogiin ei mahdu koko kuuden tunnin asiaa millään - edes tiivistettynä :)

Luku 74: Arkea ja agilityä

Mihin se puolitoista viikko tässä kirjotusten välissä oikein hurahti? Olin viime viikolla niin väsyny, etten saanu aikaseksi rustailla ja nyt sitten yritän muistella mitä ollaan touhuttu.. Hmmmm... no kuvista se selviää!

Hehe, ko naurattaa!

No naura nyt vähän

Taikan kanssa ollaan ainaki käyty agilityssä. Ollu ihan huippu meininki radan suorittamisen osalta, mutta häkissä tahtoo vain haukkua ja ja rämisyttää häkin ovea. En tajua miten siitä yhtäkkiä on tullu tuommonen - aiemmin jos haukahteli tai vikisi se totteli ko käskin olla hiljaa. Varmaan jotenki liittyy tuohon pennun tuloon. On joko niin väsyny tai sitten niin innoisaan, ettei millään malttais olla häkissä nätisti. Aina on jotain mikä ei suju...!

Mutta tuo on pientä murhetta ja agilityn jälkeen on ollu ihan huippu fiilis kun radat menee niin hienosti! Tässä pari videota, FB-kaverit on toisen jo nähneetkin.

Putkesta tulee ammus!

Ohjauksessa (jäälleen) vika, kun puomit tippu. Koira teki just niinkö ohjasin :)

Doran kanssa ollaan harjoiteltu hihnalenkkiä ja touhuttu kotona. Ollaan siis tehty ihan perusarki juttuja eli leikkejä, luoksetuloa, harjausta ja kynsien leikkuuta. Dora antaa hyvin leikata kynnet - saattaa aluksi pistää hanttiin, mutta kun en anna periksi niin on sitten nätisti paikoillaan ja odottaa, että kynnet on saatu leikattua.

Harjauskin sujuu hyvin - Dora makoilee/nukkuu minun sylissä kun harjaan turkkia. Doralla on paksu turkki, paljon paksumpi mitä Taikalla oli/on, joten olen yrittäny sitä vähintään joka toinen päivä käydä piikkikammalla läpi ettei ehdi huovuttua ja takkuuntua.

Kävin pihalla!

Leikin nimi oli kukkapenkkiralli!

Harmittaa kun on jo niin pimeä ettei ole töiden jälkeen ehtinyt kuvia napsiin. Doraa ei tuolta pimeydestä erota edes paljaalla silmällä saati sitten kameralla. Tosin nyt varmaan ehdin valoisan aikaankin ottaan kuvia, kun työt tältä erää loppu. Jääpi enempi aikaa touhuta koiruleiden kanssa :)

Oonko ees vähän söpö!

Ei kai haitaa jos nukahdan tähän?

Ai niin! Viime viikonloppuna käytiin hurmaamassa uusia ihmisiä eli käytiin anoppilassa ja mummulassa. Autoilu sujuu ihan hyvin, mutta Doralla on matkapahoinvointia niin saattaa oksentaa autossa. Taikallakin oli pentuna, ei onneksi enää aikuisiällä :)

Taika tietää misä löytyy
herkkuja - mummulta!

Dora on tosi reipas kylästeltäessä. Tutkii paikat ja on kauhea pusukone tervehtiessään uusia ihmisiä - aivan ihana koiran alku! :)

Leikkejä..:)

Dora menee viikon päästä rokotukselle. Kasvattaja aiko käyttää ja Dora lähtee sitten samalla reissulla pidennetylle viikonlopulle toiseen kotiinsa kasvattajan luo. Saas nähä mitä Taika sanoo, kun kakara on useamman päivän poissa! Varmaan se joko vikisee ja on rauhaton tai sitten nukkuu ja nauttii, kun ei ole toinen koko ajan perskarvoissa roikkumassa ;)

Taika YRITTI nukkua samassa petissä,
mutta totesi että ei - pentu saa mennä
omaan petiinsa nukkumaan :D

Luku 53: Näyttelyssä karvattoman koiran kanssa

Tänään käytiin Taikan kanssa pitkästä aikaa näyttelyssä. Ilmoitin Taikan mukaan joskus huhtikuun puolivälissä ja nyt kesäkuun alussa koirassa ei ole pohjavillaa jäljellä muuta kuin juuri hivenen takamuksessa ja sieltäkin se kauniisti tuppoina irtoilee - ei siis oltu ihan parhaassa edustuskunnossa tänään :D

Mulla oli ajatuksena, että ilmoitan Taikan Oulun kansainväliseen koiranäyttelyyn, joka pidetään heinäkuussa, mutta taitaa jäädä välistä. Pitää käydä hakemassa kokemusta mätsäreistä/nätöistä ja mennä näyttelyyn sitten kun meillä on hieno turkki mitä esitellä :)

Ei paljoa tupeeraaminen auttanut, ne loputki karvat vaan lähti irti!

Palatakseni tämän päiväiseen näyttelyyn: Taika oli luonnollisesti aluksi superhyper innoissaan ja kaikki koirat ja ihmiset ois ollu kiva jututtaa. Kasvattaja kävi trimmaamassa Taikan ennen kehään menoa ja kävelytti Taikaa näyttelynarussa katsoakseen miten toimii. Toimiihan se, mutta ihan niinkö formula jolla on kengurun jalat ;)

Kehässä. Tuomari kävi jututtaan koiraa ja Taika totesi, että
tylsä tyyppi ko ei ollutkaan kädessä herkkua ;)

Oltiin näyttelypaikalla puoli yhdeksän aikaan ja kehään päästiin joskus yhdentoista aikaan. Meillä oli siis hyvästi aikaa reenata Taikan kanssa ennen kehään menoa ja sainkin sen rauhoittumaan ja kulkemaan nätisti. Sitten meidän viereen istui joku tyär shelttipennun kanssa ja Taika koki heti sielunkumppanuutta - siinä sai siis tehdä vähän töitä, ettei Taika taas innostu ja mee ihan höpöksi koko homma.

1. kehäkierroksella Taika meni yllättävän nätisti

Kisattiin juniori luokassa ja olimme Taikan kanssa ensimmäinen koira kehässä. Taika meni suht nätisti ensimmäiset kierrokset, vaikkakin meni paremmin kehän ulkopuolella harjoiteltaessa. Pöydällä Taika osaa olla tosi nätisti ja antaa hyvin tuomarin kopeloida :)

Ekaa kertaa meidät mitattiin näyttelyssä.
Taika on tämän mittauksen  
mukaan 37 cm korkea eli juuri hyvän kokoinen.

Taika poseeraa ja tuomari arvioi rakennetta ja olemusta.

"Erinomaiset lihakset"

Yksilö esiintyminen (eli se nätti ravi) ei mennyt hyvin, mutta arvostelu oli hyvä ja saimmekin arvosanaksi erittäin hyvä (EH). Mie olin tyytyväinen ja aattelin, että tämä oli tässä, mutta päästiinkin vielä uudestaan kehään pyörähtään. Tulos ei siitä muuttunut ja numereellinen sijoitus ois voinu tulla jos Taika ei olis näyttänyt tältä:

Minkäs sille voi, kun suonissa virtaa formulaverta ;) Tässä vielä lopuksi tuomari Jouko Leiviskän arvostelu:

"Vielä hyvin kesken kehityksen oleva, ilmavalta vaikuttava. Hyvä kaula ja selkälinja. Vielä kevyehkö runko. Kookkaat korvat, joissa hyvä taitos. Hieman kapea kallo, kauniit ilmeekkäät silmät. Hyvä kuono osa. Hyvä leveä reisi. Erinomaiset lihakset. Korkeahkot kintereet. Tänään täysin ilman pohjavillaa. Liikkuu hyvällä askeleella. Esiintyy reippaasti. Esitetään erinomaisesti."

Ei siis voi olla muuta kuin tyytyväinen tähän karvattomaan formula kakaraan!

Luku 48: Aikuistumisen merkkejä

Pääsiäisenä käytiin Taikan kanssa pohjoisessa lomailemassa. Matkattiin meille tyyppillisellä tavalla eli monen pysähdyksen taktiikalla. Käytiin ilahduttamassa usemapaa taloa reissun aikana.

Yleensä, kun mennään Taikan kanssa kyläilemään sellaiseen taloon, missä ollaan vierailtu pikkupentuaikana useamman kerran, meno on aluksi riehakasta, kun neiti on niiiiin innoissaan. Tätä kestää yleensä muutaman minuutin ja sitten tilanne rauhoittuu.

Viimeksi tehdyn reissun aikana huomattavissa oli kuitenkin aikuistumisen merkkejä. Innoissaan oltiin edelleen, mutta nyt riehakasvaihe kestää vain hetken eikä ole läheskään niin riehakas kuin aiemmin. Taika siis käyttäytyi jo ihan kuin aikuinen koira!

No mutta minähän olen jo iso tyttö!

Toinen aikuistumisen merkki on huomattavissa hihnalenkillä käytäessä. Taikalle tuli jossain vaiheessa takapakkia hihnakäyttäytymisessä - ko ei vaan malta kävellä nätisti. Tiedän, että Taika tietää, mitä häneltä toivotaan, koska on osannut tämän taidon aikaisemminkin. Jostain syystä neitiä ei vaan ole huvittanut kävellä nätisti ja korvatkin ovat olleet lähinnä koristeena.

Päätin siis ottaa hihnaopettelussakin takapakkia eli taskut pullolleen ruokanappuloita ja aloitetaan 'alusta' tämä opettelu. Voi kuinka ihanaa on kerranki todeta, että löysin itse ratkaisun ongelmaamme! Työtähän tämä vielä vaatii molemmilta sillä niin koira kuin omistajakin ovat kärsimättömiä tapauksia ;)

"Herkut on se avainsana.
Pitää olla jotain, minkä vuoksi
totteleminen olisi minulle kannattavaa"

Käyhän se työstä, kun pitää kokoajan kehua ja palkita kun menee hyvin, pysähtyä kun koira päättää sinkoilla miten sattuu ja odottaa, että se taas kuuntelee ennen kuin jatketaan matkaa. Kaikki tämä pitää tietysti tehdä siten, ettei itse hermostu. Jos ite menettää malttinsa, on turha pyytää, että koira jaksaisi keskittyä ja tekisi kuten tahdot.

Tätä harjoittelua jatketaan ja tehdään joka lenkillä. Nameja menee vielä niin paljon, että menekki pitää ottaa huomioon aamu/ilta ruuan yhteydessä. Jospa tämä tästä kuluvan vuoden aikana helpottuis, kun jaksetaan vaan harjoitella.. :)

Lopuksi vielä appiukon ottamia kuvia rinsessasta:

"Give me  5"

Luku 42: Talossamme asuu teini

 Ja mistä sen tietää?

1. Korvat on monesti vaan koristeena: "Mulla on liian kova vauhti, en kuule mitään mitä sanot".

"Juokseminen on maailman hauskinta!"

Joskus sentään korvat tallessa ;)

2. Itkuvinku vinkuvanku: "TYLSÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ EIKÄ MITÄÄN TEKEMISTÄÄÄÄÄÄ". Harmi ettei mulla ole tarjota teille ääninäytettä. Joskus oikeasti mietin, että miten koirasta voi lähteä niin erikoisia ukina-ääniä!

3. Nätisti remmissä, mitä se on? "VIIHVIIH, kato mikä tuolla on, VIIHVIIH eikö oleki mielettömän kiinnostava koira/ihminen/auto/pyörä/lumipallo/lapio/harja/kola/
mielikuvitusolento". Toisinaan tämä naurattaa, useinmiten en tiedä itkeäkö vaiko nauraako ;)

4. Yleinen minä tahdon -tila: "TAHTOOO TAHTOOO, JOOOOKOOOOO"

"Tylsäääääää, haluan pihalle!"

5. Möröt: "Hui, kynsisakset, iik! Ne varmaan leikkaa koko tassun irti, APUA!"

Nämä nyt näin muutamia mainitakseni :D Noh, ollaan me osittain edistytty - viimeksi kynsien leikkuu meni varsin mallikkaasti eikä meillä ihan kokoaikaa enää valiteta ihmisten tylsyyttä kun ne ei leiki, päästä ulos tai muuten vain viihdytä pikku prinsessaa 24/7 ;)

Viikonloppuna arvon neitiä pidettiin hyvänä - tehtiin peti olkkarin lattialle, katsottiin UMK:ta ja Taika sai nukkua meän kans samassa petissä. Voi sitä onnen (ja yöllisten pusujen) määrää! Taika toimi kuten kukatahansa pikku lapsi - mallautu meän väliin poikittain selälleen nukkumaan. Pää oli avopuoliskon harteilla/käden päällä ja jalat minun naamassa <3

"Ei kai haittaa jos minä änkeän tähän samaan nurkkaan yhtäaikaa kanssasi? Olen varma, että lattialistan raossa on jotain hyvää!"

Hupsu lapsi, raivostuttava ja silti maailman ihanin :)

Luku 26: Näyttelyneitsyys meni!

Tänään oli SE päivä! Kävimme siis ihka ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä Taikan kanssa. Aikaisemmin olen käynyt sivusta seuraamasta vain mätsäreitä* ja silloin meillä ei vielä ollut koiraa.

Valmistauduttiin näyttelyihin vähän karkeasti - harjoiteltiin seisomista ja pöydällä oloa sekä hyvin pienesti näyttelynarussa ravaamista. Sen kyllä huomasi sillä Taikan 'ravaaminen' oli lähinnä hyppelyä, laukkaa ja ripaus jotain itsekeksittyä askellajia :D

"Jee! Mennään - Uu! Mitä tuolla on?"

"Joko saa nakkia?"

Tarkastetaan purenta

"Jihaa, enkö olluki tosi hienosti tuolla pöydällä?"

"Hei kuule.. koska me aletaan juokseen sillei oikeesti.. eli lujaa!"

"Juu, tämän mie ossaan. Seissään ja sitten saadaan nakkia."

Tuomari vaihto juoksutus järjestystä.. "Jee! Kavereita!"

"Hei ihminen JUOKSE, kaverit ehtii muuten karata!"

No joo, tää juoksu ei ole meän vahvuuksia vielä, mutta ainakin osataan seisoa tosi pitkään ja nätisti ja pöydälläkin osataan olla kiltisti! Meidän kehässä oli tosiaan 4 pentua kilpailemassa. Me sijoituttiin neljänneksi (heh), mutta ei se mitenkään huonosti menny - lukekaahan mitä tuomari  Livija Zizevske (Liettua) meistä sanoo:

"Good size and format. Medium bone. Nice well proportioned head. Excellent expression and ears. Well set neck. A bit soft topline. Good set long tail. Deep in chest. Good front. A bit narrow rear. Good angulation. Typical movement but not balanced. Excellent coat. Very promising."

Vapaa suomennos arvostelusta:

"Hyvä koko ja muoto. Keskikokoinen luusto. Hyvä sopusuhtainen pää. Erinomainen ilme ja korvat. Hyvin asettunut kaula. Hieman pehmeä ylälinja. Hyvin asettunut pitkä häntä. Syvä rinnasta. Hyvä etuosa. Hieman kapea takaa.  Hyvät kulmaukset. Tyypilliset liikkeet, mutta ei tasapainossa. Erinomainen turkki. Erittäin lupaava."

Tämän lisäksi saatiin kunniapalkinto! Se on lila ruusuke ja tarkottaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, ettei me ihan toivottomia olla ja tuomarin mielestä oltiin kunniapalkinnon arvoisia! Nyt vaan lisää näyttelytreeniä (etenkin sen juoksemisen kanssa) niin hyvä tulee :)

Kunniapalkinto.

"Mikä tää on? Voiko sen syödä?"

"Tai kenties piilottaa kuoppaan?"

Kotona voi ottaa taas rennosti :)

Voi meän pientä.. :)

* Mätsärit eli Match Show on epävirallinen koiranäyttely, jossa voi käydä koiran kanssa harjoittelemassa varsinaisia näyttelyitä varten.

Luku 12: Lenkkeilyä ja aamuherätyksiä

Ollaan Taikan kanssa opeteltu jo hyvän tovin taluttimessa oloa. Tänään käytiin pitemmällä talutusharjoituksella (=lenkillä) entä aikaisemmin. Ei me vielä mitää mahottomia reenejä vedetä, mutta meän mittakaavassa läheisen pyörätien käveleminen päästä päähän on jo iso juttu :)

Taika osaa mennä hyvin taluttimessa ottaen huomioon, kuinka paljon häiriötekijöitä etenkin näillä uusilla reiteillä on. Kaikki tämä uuden oppiminen on varmaan Taikalle raskasta, koskapa se laittoi heti nukkumaan kun päästiin takaisin sisälle. Tosin olihan se ollu jo melkein 3 tuntia hereilläkin.

Kuten videosta saattaa huomatakin, narun kiristyessä Taika hoksaa, että piti tulla lähelle niin ei kuristuta. Vähänhän tämä on vielä tämmöstä hiljaa hyvä tulee hommaa, mutta eihän sitä voi kerralla kaikkea osata!

Taika on nyt noin 12 viikkoa vanha pikku riiviö. Sana riiviö kuvaa sitä paremmin kuin esim. hienohelma, jota meän neiti ei todellakaan ole. Nimimerkillä rakastan räpiä vedellä, kaivaa multaa, pyöriä muurahaispesässä, repiä aitaa, hyppiä aitaa vasten, (yrittää) tunkea aidan läpi, jyrsiä lattialistoja ja ovenpieliä. Neiti on niin energinen tapaus, että meillä on kyllä etenkin työviikkoina kädet täynnä työtä koiran virikkeistämiseen ja kaiken sen energian purkamiseen sallittuihin juttuihin!

Taika nukkuu yöt yleensä hyvin ja herättää harvoin ennen aamu kuutta. Tänään heräsin Taikan rapisteluihin jo puol neljältä, mutta en noussut ylös vaan yritin vielä nukkua. Pakollinen herääminen tuli kuitenkin viideltä sillä lapsella oli virtaa vaikka muille jakaa! Käytiin sitten ulkona juoksemassa rallia, riehuttiin sisällä köydenvetoa leikkien, syötiin kuuden aikaan aamuruoka, mentiin taas pihalle ja touhuttiin puol seiskaan asti, kunnes Taika päätti, että hohhoijaa, nyt väsyttää.

Noh, tehin omat aamutoimet siinä loppuun ja sitten saatoin ehkä vähän härnätä nukkuvaa lasta - onhan se epäreilua, että se saa nukkua milloin haluaa, mutta me ei saada ;) Noh, ainakin sai enimmät energiat kulutettua koiralta (ja itseltä) ennen kuin isäntäväki lähti töihin ja koira jäi (nukkumaan) yksin kotia.

Riiviö, mutta silti aina ihanin ja rakkain <3