Luku 107: Hengissä ollaan

.. vaikka hiljaista on blogin puolella ollutkin! Nyt on ollut jotenkin niin "tiivis syksy" ettei energia ole riittänyt enää tänne blogin puolelle. Mutta koirille kuuluu hyvää (varaudu kilometripäivitykseen)!

Oliko teillä jo ikävä?

 Alku syksystä käytiin laittamassa mummon ja papan kesäpaikka talviteloille. Koirat oli ihan ihmeissään kun vastassa ei ollutkaan hevosia eikä pappakaan ollut paikalla syöttämässä karvakuonoille ruokapöydän herkkuja. Mukavaa meillä siellä kuitenkin oli puuhatessa.

Dora sai olla irti ja se onnellisena sipsutti meidän perässä ja toimi työnjohtajana. Taika oli pitkässä narussa jottei livahda autojen perään ja sai näin ollen vähän vähemmän vapautta. Ei sen kuitenkaan tarvinnu yksin olla vaan oli siellä missä me muutkin :)

Dora ottaa rennosti

Lokakuun alussa käytiin shelttilenkillä yhdeksän koiran voimin ja kiva oli lenkkeillä metsässä ison koiralauman kanssa. Dora on kyllä huvittava. Se oli lenkillä sellainen ärsyttävä pikkusisko ja roikkui Taikan kintereillä koko ajan vaikka Taika olisi halunnut juosta myös uusien tuttavuuksien kanssa. Doralla on vaikea elämä, kun muut ei ymmärrä että hän on maailman napa ;)

Samana viikonloppuna kävin Taikan kanssa epiksissä eli epävirallisissa agilitykisoissa. Ihan innoissani olin sinne menossa, kun meillä on harjoitukset menneet niin hyvin. Kisapaikalla sitten tuuli kääntyi siihen että meinasin tehdä lapaset koko koirasta ennen kuin päästiin edes radalle.

Taika sai itsensä hypertilaan kun piti odottaa omaa vuoroa. Sen ei tarvinnut kuin kuulla, että joku teki rataa ja oli taas ko siipiä vailla. Hävetti - siis minua, koira ei osannut hävetä. Olin ilmoittanut meidät kahdelle mölli radalle (eli ei-vielä-kisaavien tasoiselle radalle) ja tiesin kun ensimmäiselle radalle mentiin, että tää menee niin päin puuta ko voi vaan mennä. Nimittäin siinä Taikan kiihkotilassa ei järki kulje samassa paketissa.

En ymmärrä miksi mama ei ollut
ylpeä. Sain sentään pokaalin!

Eka rata meni höyryjä päästellessä. Taika näytti varmaan siltä kuin ois vesikauhun vallassa. Suu vaahossa juoksi ja huusi menemään. Törmäili esteisiin (lue: rynni läpi) ja kun päästiin maaliin olin ite ihan maitohapoilla ja koira näytti tyytyväiseltä. Oli rauhassa, kieli pitkänä ja heilutti häntää. Ilme kertoi kuinka ylpeä oli että juoksi lujaa. Ja mie vaan katoin sitä koiraa että et oo tosissas. Tuo ei todellakana menny hyvin!!

Seuraava kiekka tuli melkein heti perään ja en ollu ite ehtiny kunnolla palautua aiemmasta suorituksesta (ja siitä ketutuksen tunteesta kun piti tulla ittensä tänne taas nolaamaan). Ei auttanu ko mennä uudestaan. Toinen kierros sujui jo paremmin ja koira kuunteli, ohjaus virheitä tein eli ei puhasta rataa saatu.

Kaikkein hauskintahan tässä oli se, että koska oltiin medeissä ainoat osallistujat jotka eivät ole kisanneet, me voitettiin se luokka. Saa nauraa.

Minä olen kiltti ja fisku tyttö :)

Seuraavissa reeneissä Taika meni taas tosi hyvin ja kouluttaja kehui kuinka paljon edistystä on tapahtunu. Saakelin koira. Näyttäis sen edistyksen myös siellä kisakentillä eikä vaan reeneissä! Noh, ensi kerralla en vie koiraa halliin ennen omaa vuoroa koska sen pääkoppa ei kestä sitä ettei pääse ekana juokseen.

Doran kanssa agility reenit sujuu todella hyvin! Se on innostunut nyt lajista koko ajan enemmän ja on tosi taitava kaikessa mitä tehdään. Nauroin kouluttajalle että mie pääsen Doran kanssa ennemmin kisaamaan entä Taikan. Toki Taikalla on enemmän radanlukutaitoa ja vauhtia, mutta Doralla on järki päässä ja kuuntelee ja oppii tosi nopeasti. Saapa nähdä miten meille käy :)

Sitten toinen murheenkryyni Taikan kanssa on nätöt eli näyttelytottumustreenit. Käytiin nätöilemässä Maikin kanssa siten, että mulla handlattavana Taika ja Maikilla Dora. Ekan kiekan jälkeen tehtiin vaihdos sillä Taikan mielestä oli mukavampaa olla ihan minun lahkeessa kiinni ja paimentaa jalkoja entä esiintyä kauniisti. Doralla puolestaan oli kengurubensaa suonissa kun meni Maikin kanssa.

Aina tuo mama juoruaa teille kaiken..

Kun vaihdettiin koirille esittäjiä, Taika meni tosi hyvin (niinkö se menee aina Maikin kanssa) ja Dora esiintyi mulle hienosti. Sentään toinen koirista haluaa esiintyä minun kanssa eikä höpötä omiaan!

Toki oma vikahan se on ettei Taika ravaa nätisti näyttelynarussa. En ole vuoteen sitä ite handlannu ja se ihan selkeesti tarvis minun kanssa enemmän nätöjä, jotta sais näyttelyvaihteen päälle sen agivaihteen sijasta. Koska osaamisesta se ei ole kiinni. Jos ei tietäis mitä pyydetään, ei osais mennä Maikinkaan kanssa.

Seuraavana viikonloppuna suunnattiin sitten Maikin ja Piian kanssa Seinäjoelle koiranäyttelyyn. Meillä oli kuusi koiraa matkassa, kolme urosta ja kolme narttua. Maikki ja Piia handlasi uroksia ristiin (vaihtelivat handlaajaa kehien välissä) ja narttujen kanssa taas katsotiin miten koirat kellekin esiintyy.

Kauneuskilpailu, vähän jännittää!

Ava tykästyi Piiaan ja esiintyi sille parhaiten, joten jäljelle jäi meidän neidit ja niissä ei tarvinnut paljoa miettiä kuka esittää ketäkin - mie menin Doran kanssa ja Taika Maikin kanssa. Oli ihan huippu näyttelypäivä, vaikka Taikalle ja Doralle ei sijoitusta tullutkaan. Molemmat esiintyi hienosti ja arvostelut oli ihan niiden näköiset.

Tuomari Joakim Olsson, Ruotsi:

Vasta pesty matto on hyvä paikka
levähtää :)

Taika, avoluokan erinomainen, ei sijoitusta: "Feminint tik på den större sidan. Mycket välformade ögon. Välburna, aningen stora öron. Utm nosoarti. Utm hals, förbröst och bröstkorg. Något långt ländparti. Bra vinklar, ben och tassar. Rör sig med lätt vägvinnande steg. Utm pälskvalitet."

Vapaa suomennos: "Feminiininen, suurehko narttu. Erittäin hyvin muotoutuneet silmät. Hyvin asettuneet, hieman suuret korvat. Erinomainen kuono. Erinomainen kaula, rinta ja rinnan syvyys. Pitkähkö selkä. Hyvin kulmautuneet jalat. Liikkuu kevyellä pitkällä askeleella. Erinomainen turkin laatu."

Dora, junioriluokan erittäin hyvä, ei sijoitusta: "15 månad. Utm feminin helhet. Vackert välformad huvud. Mörka, fälformade ögon. Något lättä öron. Något kort hals. Utm förbröst och bröstkorg. För sig något kort steg bak. Utm pälskvalitet, korrekt svep över länden."

Vapaa suomennos: "15 kuukautta. Erinomainen, feminiininen kokonaisuus. Kaunis, hyvin muotoutunut pää. Tummat hyvin muotoutuneet silmät. Hieman kevyet korvat. Hieman lyhyt kaula. Erinomainen rinta ja rinnan syvyys. Hieman lyhyet takaliikkeet. Erinomainen turkin laatu,..." ja tuota lauseen loppua en osaa suomentaa :D

Hyvää yötä!

Hyvät arvostelut molemmilla! Parin viikon päästä on sitten vuorossa kaksipäiväinen Jyväskylä näyttely. Toivotaan sinnekin vähintään yhtä hyviä arvosteluja ja pidetään peukkuja sijoituksille :)

Luku 103: Nala, ihana hoitolainen!

Viikko sitten perjantaina käytiin Doran kanssa Maikin luona trimmissä ja haettiin samalla Nala meille hoitoon. Nala on neljän kuukauden ikäinen collie, aivan ihana tapaus!

Tervehdys!

Taikan ilme perjantai-iltana kun tultiin Doran ja Nalan kanssa kotiin oli kyllä sen näköinen, että et oo tosissas. Raukka oli niin kärsivän näköinen jo heti kättelyssä, kun varmaan luuli että taas hälle on uus pikkusisko tullu.

"Vannoivat, että Nala on vaan hoidossa"

Kuten Dorankin kanssa, Taika ei aluksi alkanut oikein millekään uuden tulokkaan kanssa. Dora puolestaan oli ärripurri kun pöhkö on niin mustis aina jos hän ei olekaan se maailman napa.

"Mielestäni se oli oikeutettua.
MINÄ olen sinun pentu. PISTE."

Vaan pian ne sai roolit selväksi, kaikista tuli kavereita ja touhut alkoi sujua niin kuin kuuluukin.

Leikki niiaus..

Kisutaan yhdessä

Näyttääpä Dora pieneltä :D

Juossaan!

Nala on kantanu kaikki lelut pihalle..

Nala on ollut koko ajan niin ihana ja reipas, ettei mitään järkeä. Aivan uskomaton luonne: kiltti, kuuliainen, leikkisä ja kaikin puolin hellyyttävä. Tästä koirasta sais varmasti hyvän terapiakoiran(kin) - on heti kaikkien kaveri ja tuntuu sopeutuvan tilanteeseen kuin tilanteeseen!

Tästä koirasta suorastaan
loistaa syvä viisaus :)

Mikä mussu <3

Oli heti myös Nitan kaveri eikä Nalalla mennyt sen kanssa hermot niin kuin meidän neideillä yleensä menee (etenkin Doralla) kun pienet terrierin hampaat roikkuu karvoissa kiinni. Ehei, ne leikki niin nätisti keskenään ja Nitakin oli tosi rauhallinen!

Nita mahtu kulkeen Nalan alta.. :D

Näillä synkkasi heti :)

Naapurin marjapensaan tyhjennystä :D

Mulla saattaa tulla tippalinssiin lauantaina kun Nala palautuu omistajalleen, nyyh!

Voi näitä <3

<3 Nala <3

Luku 101: Viikonloppu reissussa

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa heppavahtina minun isovanhempien kesäpaikassa. Dora oli matkassa ensikertaa, Taikalle paikka ja touhut oli jo entuudestaan tutut. Taika on jo ihan konkari tässä hevosten vahtimisessa ;)

"Hahaa, näen teidät täältäkin.
Turha yrittää karata!"

Doralle eka ilta oli varmaan jännittävä, kun illan hämärässä kavion kopsetta ja maan töminää tarjosi seitsemän hevosen askeleet. Tässä kesäpaikassa on muutenkin jotain maagista - se on samaan aikaan niin hiljainen ja rauhallinen, mutta ne vähäisetkin äänet kaikuu ja kantautuu kauas. Mieli lepää!

Tammat ottaa rennosti :)

Taika meillä on pakko pitää kiinni, ettei pääse jahtaamaan ohi meneviä autoja ja traktoreita. Dora puolestaan sai olla irti aina kun itsekin oltiin pihalla ja pystyttiin katsoamaan ettei mene hevosten aitauksiin (siellä oli jotain maagisen hyvää herkkua, joka ei Doran mielestä ollut kakkaa vaan namia).

"Kaikkea pitää maistaa."

Pääsivät kuitenkin molemmat mustikkametsään irrottelemaan, jottei mee ihan narussa olemiseksi Taikallakaan. Taika osaa poimia mustikoita suoraan varvuista, mutta silti se tunki aina samalle varvulle mistä ite oltiin poimimassa. Dorakin tykkäsi mustikasta, ei niinkään poimimisesta vaan enemmän siitä kun hänelle tarjoiltiin kädestä..

Tässä vielä muutama video meidän päivän touhuista:

"Odota. Tule!"

Dora tykkää palloleikeistä,
mutta ei tajua aina tuua sitä palloa.

Sipsuliisa ei tiedä mitä tekis :D

Luku 95: Aurinkoa ja uusi kaveri

Koko viime viikko ollaan saatu nauttia koirien kanssa ihanan kesäisistä keleistä. Koirat on ollu onnessaan, kun ovat päässeet oman mielensä mukaan pihalle leikkimään oven ollessa auki.

Ihanaa kun tulee kesä, tuumailee Taika :)

Asennettiin takaoveen kesäisen sään kunniaksi hyttysverkkokin paikoilleen ja se aiheutti Doralle hämmennystä. Taika juoksi vauhdilla ulos ja sisään verkon "läpi" ja Dora ei muka voinut mennä ellei hälle erikseen sitä verhoa raoteta.

"Puhuivat jostain blonditestistä. En ymmärtänyt."

Äkkiä se kuitenkin oppi, että on helpompi itse työntää verho sivuun eikä vain jäädä piipittämään verhon taa ja oottaan, että joku auttaa. Palvelusväki kun oli niin kovin haluton verhonaukaisijan rooliin.

"Huippua että teidätkin saa vihdoin pihalle!"

Viime viikolla meillä kävi kylässä myös uusi ystävä, brasilianterrieri Nita.

Olenpa minä söpö :)

Oikeastaan tämä oli jo Nitan toinen vierailu meillä, mutta nyt tuli otettua myös kuvia joista löytyi kokonainen koira eikä pelkkää häntää tai koipea ;)

"Moi! Mie oonki tosi reipas kaveri!"

Ystävysten ensikohtaaminen oli vähän huvittava. Taikan ilme oli heti sellainen, että ei kai tuo vain jää tänne asumaan. Dora puolestaan oli enempi kiinnostunut, mutta ei heti osannut päättää mitä olisi uudesta kaverista mieltä.

"Ethän vain asetu taloksi?"

"Vai tämän hajuinen kaveri"

Tutustelua.

Viime kerralla Taika oli jo ymmärtänyt, että pikukaveri on vain kyläilemässä ja kovasti houkutteli Nitaa leikkimään (eli juoksemaan). Dora puolestaan oli järkyttynyt Nitan hävyttömästä käytöksestä - kehtaakin minun emännän syliin istua ja minun leluilla leikkiä!

"Täälläpäs on hauskoja leluja!"

Olen itse enkeli :)

Dora on siis "aavistuksen" mustasukkainen kun ei olekaan enää se kaikkien lellimä vauva. Kun Nita tulee minun syliin, Dora tulee viereen ukiseen ja muriseen. Sitten kun Nita vaihtaa paikkaa, Dora änkeää syliin todeten, että TÄMÄ ON MINUN PAIKKA!!

Silmäkulma nykii, kun toinen koira vie huomion :D

"Miksi se sanoo, etten sais olla sylissä?"

Mulla vähän naurattaa, kun Dora on semmonen prinsessa. Tekee sillekin hyvää, että rapsutuksista ja sylipaikasta kilpailee joku muukin. Taikaahan ei vois vähempää kiinnostaa tylsät rapsuttelut, se tykkää edelleen enempi toiminnasta entä paikallaan olosta.

Taika lohduttaa Doraa, "Piristy nyt" :D

Hauskoja veijareita kaikki kolme. Eiköhän niistä vielä hyviä kavereita tuu kun useammin näkevät, kyllä se Dorakin vielä Nitalle lämpenee!

"No okei. Oot sie ihan kiva kaveri."

Luku 79: Ekat epikset takana

Nyt ne on koettu, ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut eli epikset! Pikkusen kuulkaas alko jännittään kun radat Facebookin tapahtumassa julkaistiin torstai iltana - eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä!

"Mitähän kivaa me täällä tänään tehdään?"

Oltiin kisapaikalla kymmen aikaan, Dora turistina mukana. Taika oli innoissaan kun saavuttiin hallille, se osaa jo yhdistää tällaiset "halleilut" johonkin kivaan touhuun. Dora puolestaan oli rauhallinen ja reipas oma itsensä. Tuumaili ja katseli hallin menoa :)

"Onpa täällä monen näköistä kulkijaa.
Taitaa olla parempi istua tässä kenkien päällä,
jotta ei 'lapsenvahti' mene hukkaan!

Meidät oli laitettu Taikan kanssa mini-luokkaan vaikka oikeasti Taika tulee kisaamaan medeissä. Taika on 2 cm liian korkea mineihin, mutta sillä ei ole epiksissä niin väliä. Helpompi harjoitella pienemmillä esteillä, kun olemme vasta-alkajia lajin parissa - en siis valita!

Rataan tutustumista.

Radan tutustumisen jälkeen oltiin kolmas koirakko kentällä. Taikassa huomasi kyllä eron, kun ensimmäisen kisaparin eka putkeen-käsky kajahti hallissa. Silloin Taika tajusi missä ollaan ja se siitä alun rauhallisuudesta! Työ ja tuska saaha Taika odottamaan nätisti omaa vuoroaan. Dora sen sijaan yritti näyttää mallia isosiskolleen ;)

Tässä meidän ensimmäinen mini-möllien ratasuoritus:

Kuten videosta voi huomata, mölliradassakin riitti haastetta vaikka siinä oli 19 esteen verran pelkkiä hyppyjä ja putkia. Mulla huonot kengät jalassa, kun meinasin liukastua radalla. Tätäkin olisi pitänyt hoksata ajatella ennen kisaamista! Nyt suoritukset kärsi kun en uskaltanu niin lujaa juossa liukkailla kengillä. Kaiken lisäksi jouduin juokseen tuppo nenässä - talvi-ilma saa aikaan nenäverenvuotoa harmillisissa tilanteissa....... Niin minun tuuria!

Suoritettiin möllirata vielä uusintana, kun kaikki olivat sen ehtineet kerran mennä:

Tuntu, että toinen suoritus meni huonommin entä ensimmäinen. Koira varmaan kuumu enempi siihen toiseen suoritukseen. Tai sitten tehin ite vaan enempi ohjausvirheitä. Oltiin siis kaukana nollaradasta, mihin pitäisi tähdätä ja ei sitten päästy kolmen parhaan joukkoon. Saatiin kuitenkin tuomarin luovuttama tsemppi-palkinto! Tuomari sanoi, että mulla on hieno koira ja huonot kengät  :')

Mini-möllien palkintojenjako.

Tuomari kävi puhuttelemassa meitä myös mölli- ja kisaradan välisellä tauolla. Kehui lisää Taikaa ja kyseli missä sen kanssa treenataan. Kysyi myös ikää ja oli selvästi yllättynyt, että kyseessä on alle kaksi vuotias koira. Kuulemma tulee hyvä agikoira, kunhan saan irtoamaan paremmin ja opin ohjaamaan paremmin. Kyllä oli itseluottamusta kohottava ja positiivista mieltä tuova tuomari (vaikka olikin tehnyt vaikeat radat)!

Kuka olisi arvannut, että pääsen tänään
kisaamaan ja saan vieläpä palkinnon!

Kokeiltiin vielä päivän päätteeksi kerran ykkösluokan kisarataa. Se oli meille tosi haastava, joten en ottanut sitä enää uudestaan vaikka niin olin alunperin ajatellut. Ykkösluokan radassa oli hyppyjen ja putkien lisäksi myös pari puomia, 12 pujottelukeppiä, A-este, rengas ja toiselle puomille vaihtoehtoinen suoritus oli keinu ja pituus. Meillä on keinun harjoittelu vielä kesken, joten tehtiin puomi sen tilalla kun tällainen mahdollisuus oli annettu.

Tällä radalla palattiin taas meidän heikkouksien lähteelle eli Taika ei irtoa, kuumuu/turhautuu ja kuluttaa aikaa ja energiaa enempi haukkumiseen entä radan suorittamiseen. Toki tässä oli myös noin sata ohjauksellista virhettä, että peiliin saan katsoa :)

Ykkösluokan rata oli 200m pitkä ja siinä oli 22 estettä. Tältä radalta kerättiin varmaan sata virhepistettä ja kymmenittäin hylkyjä. Kuten videolta huomaa, aika ikävästi siinä oli laitettu puomin ali mutkaputki eli koiran pitäisi kahden putkenrei'än välistä tajuta kiivetä puomille. Tiesin jo, että Taika todennäköisesti menee kymmenen kertaa putkesta ennenkö hoksaa, että siellä on joku tylsempi puomi-este välissä. Niinhän siinä kävikin.

Silti olen tyytyväinen, että meillä meni kaikkinensa näinkin hyvin. Sain myös yleisöstä kehotusta alkaa kisaamaan virallisissa kisoissa. Oikeissa kisaluokissa ykkösluokan rata on kuulemma helpompi. Ehkä me aloitetaankin joulun jälkeen pienvalmennusryhmässä ja aletaan tähtään ensi kevään/kesän kisakentille....   :)

Luku 77: Dora tutustui lumeen

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa minun vanhempien luona Lapissa. Siellä Dora sai ensi kosketuksensa lumeen ja olihan se veikeä kohtaaminen!

Silmän kantamattomiin valkoista...
Pitää välillä pyshtyä ihmettelemään!

Vähän oli pehmeä hanki!

 

Vanhempien luona oli reilu 30 cm lunta eli enemmän kuin Doralla on korkeutta. Dora loikki hangessa kuin aropupu, kahlasi Taikan jälkien perässä ja maisteli lunta.

Taika raivaa Doralle polkua..

Huh, eihän täällä näe kuonoaan pitemmälle..

Mihin ne nyt menee?

Tämäkö on se talvi mistä kaikki puhuvat?

Pakkohan sen ruohon on jossain täällä alla olla!

Tämä oli Doran ensimmäinen Lapin matka ja ylipäätään ensimmäinen pitempi, monen sadan kilometrin automatka. Pari kertaa pysähdyttiin välillä, jotta saavat koirat vähän jalotella ja käydä tarpeilla. Doralla on matkapahoinvointia, mutta nyt ei ollut kuin vähän kuolaa suupielissä - aletaan varmaan saada jo voitto siitä huonostaolosta!

Reissussa oli lumen lisäksi muutakin ihmeteltävää: uusia ihmisiä, maalaiselämän hajuja, jättiläisiä (eli hevosia), uusia koiratuttavuuksia ja nopeita autoja (100km/h nopeusrajaoitus lähitiellä). Onneksi Dora ei perustanut autoista mitään ja sai olla ulkona irti. Toki aina oltiin sitä valvomassa, kun eihän sitä koskaan tiedä jos lähtee juokseen tielle päin.

Taika meillä on aina narussa kiinni, koska lähtee ihan varmasti perään. Pentuna aluksi pelkäsi nopeasti eteneviä autoja ja aateltiin, että onpa hyvä niin ei juokse perään. Paitsi, että sitten rohkeus voitti ja pinkasi ykskaks auton perään häntä heiluen.

Sen jälkeenkin on kerran karannut tielle ja häntä heiluen tökötti keskellä autotietä odottaen uusia uhreja. Onneksi oli hyvä luoksetulo ja tuli kun kutsuin, mutta tämä on asia, jonka kanssa en ota mitään riskejä. Taika on liian rakas lihapala menetettäväksi!

Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen: Hevoset oli Doran mielestä aika jännittäviä, niille piti aluksi vähän haukkua kun olivat niin valtavia ja kummallisia otuksia. Taikahan ei hevosista enää perusta mitään. Taika oli muutenkin kokoajan niin 'isoa koiraa'. Dora oli ihan ihmeissään ja innoissaan kaikesta uudesta ja Taika oli kokoajan vaan sillai, että joo, lunta, heppoja ja pakkasta - vanha juttu jo.

Mitä sitten keksittäisiin?

Taika oli kyllä oma energinen itsensä, hulluna meän isännän perään (niinkö aina). Välittäny muista taas mitään ko aina vaan isän jaloissa pyöri! Innoissaan oli myös sen vuoksi, että tiesi pääsevänsä metsään juoksemaan ja oli ihan villissä kun lähdettiin käveleen metsälenkin suuntaan. Hyvä, että nahoissaan pysyi! 

Dorakin on saanut vauhtia eikä jää enää niin pahasti jälkeen metsälenkeillä. Välillä unohtuu haistelemaan hajuja, mutta juoksi jo enempi edessä entä sipsutti perässä. Rankkojahan ne lenkit Doralle varmasti oli, kun piti välillä kahloa ja tulihan siinä matkaakin aina jokunen kilometri. Hyvin kuitenkin jaksoi loppuun saakka ja lenkin jälkeen uni ja ruoka maittoi!

Eilen illalla tultiin kotiin ja tännekin oli viikonlopun aikana satanut jokunen sentti lunta. Saadaan kotonakin opetella tarpeiden tekemistä lumeen - Dora koki sen erittäin haastavaksi reissun aikana. Lauantaina pakkasta oli 14-16 astetta ja vauva parkaa varmaan palelsi ja ei millään löytynyt sellaista kohtaa mihin ois hyvä pisuta. Eiköhän se tästä taas helpotu :)

Ilta meni eilen mahottomassa rallissa, kauhea kisuaminen ja juokseminen koko illan! Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, kun takakontin matkustajat olivat niin virtasia. Itsehän oisin ollut nukkumavalmis jo kymmeneltä. Takapihan lumi on myös sen näköinen, että rallia on vedetty - ei löydy enää koskematonta kohtaa! Hupsut lapset :)

Ihana viikonloppu, ihana talvi ja ihanat koirat :)