Luku 101: Viikonloppu reissussa

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa heppavahtina minun isovanhempien kesäpaikassa. Dora oli matkassa ensikertaa, Taikalle paikka ja touhut oli jo entuudestaan tutut. Taika on jo ihan konkari tässä hevosten vahtimisessa ;)

"Hahaa, näen teidät täältäkin.
Turha yrittää karata!"

Doralle eka ilta oli varmaan jännittävä, kun illan hämärässä kavion kopsetta ja maan töminää tarjosi seitsemän hevosen askeleet. Tässä kesäpaikassa on muutenkin jotain maagista - se on samaan aikaan niin hiljainen ja rauhallinen, mutta ne vähäisetkin äänet kaikuu ja kantautuu kauas. Mieli lepää!

Tammat ottaa rennosti :)

Taika meillä on pakko pitää kiinni, ettei pääse jahtaamaan ohi meneviä autoja ja traktoreita. Dora puolestaan sai olla irti aina kun itsekin oltiin pihalla ja pystyttiin katsoamaan ettei mene hevosten aitauksiin (siellä oli jotain maagisen hyvää herkkua, joka ei Doran mielestä ollut kakkaa vaan namia).

"Kaikkea pitää maistaa."

Pääsivät kuitenkin molemmat mustikkametsään irrottelemaan, jottei mee ihan narussa olemiseksi Taikallakaan. Taika osaa poimia mustikoita suoraan varvuista, mutta silti se tunki aina samalle varvulle mistä ite oltiin poimimassa. Dorakin tykkäsi mustikasta, ei niinkään poimimisesta vaan enemmän siitä kun hänelle tarjoiltiin kädestä..

Tässä vielä muutama video meidän päivän touhuista:

"Odota. Tule!"

Dora tykkää palloleikeistä,
mutta ei tajua aina tuua sitä palloa.

Sipsuliisa ei tiedä mitä tekis :D

Luku 94: Vapun kuulumisia

Perjantaina kääntyi meidän auton nokka kohti Lappia. Kyytissä tällä kertaa vain Taika, sillä vein Doran torstaina Maikille puunattavaksi vappupäivän näyttelyä varten. Oli kyllä tosi hassua lähteä vain yhden koiran kanssa liikkeelle - jotain puuttui!

Vielä oli Lapissa lunta :)

Eka yö oli rauhaton, kun Taikalla ei väsyttänyt ollenkaan (no ei kai se väsytä kun koko päivän nukkunu kotona ja illan matkustanu vielä autossa). Taika herätti minut puoli neljältä ja käytin sen pihalla, jotta asettuis takasi nukkumaan.

Minullekin kelpaisi tippaleipä!

Päästin sen sitten takasi sisälle ja se juoksi täysiä minun vanhempien makkariin ja hyppäsi nukkuvan isäni päälle toivottaen hyvää huomenta (tosi kiva). Nappasin koiran kainaloon, totesin että Taika oli nyt vähän turhan aikasessa herättämisensä kanssa ja kannoin kakaran meän omaan makkariin.

Vartiovuorossa.

Mulla ois varmaan naurattanu koko tilanne ellen ois ollu niin väsyny. Taika on aina isän koira kun siellä ollaan. Ei se muita tunnu huomaavankaan! Lauantaipäivän se sitte lupsuttiki isän perässä ja leikki veljentytön kanssa. Illalla ei tarvinnut enää unta ootella, Taika nukkui kuin tukki :)

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Sunnuntaina käytiin lenkillä, syötiin ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Ehdin pari tuntia olla kotona ja kävin sitten hakemassa Doran. Näyttelyreissu oli mennyt hyvin, Dora oli ollut reipas tyttö ja sijoitus oli pentukehän kolmas!

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Kotona sitten saivat Taikan kanssa vetää illan rallia, kun olivat monta päivää olleet erossa. Piti painia koko viikonlopun edestä :)

Luku 77: Dora tutustui lumeen

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa minun vanhempien luona Lapissa. Siellä Dora sai ensi kosketuksensa lumeen ja olihan se veikeä kohtaaminen!

Silmän kantamattomiin valkoista...
Pitää välillä pyshtyä ihmettelemään!

Vähän oli pehmeä hanki!

 

Vanhempien luona oli reilu 30 cm lunta eli enemmän kuin Doralla on korkeutta. Dora loikki hangessa kuin aropupu, kahlasi Taikan jälkien perässä ja maisteli lunta.

Taika raivaa Doralle polkua..

Huh, eihän täällä näe kuonoaan pitemmälle..

Mihin ne nyt menee?

Tämäkö on se talvi mistä kaikki puhuvat?

Pakkohan sen ruohon on jossain täällä alla olla!

Tämä oli Doran ensimmäinen Lapin matka ja ylipäätään ensimmäinen pitempi, monen sadan kilometrin automatka. Pari kertaa pysähdyttiin välillä, jotta saavat koirat vähän jalotella ja käydä tarpeilla. Doralla on matkapahoinvointia, mutta nyt ei ollut kuin vähän kuolaa suupielissä - aletaan varmaan saada jo voitto siitä huonostaolosta!

Reissussa oli lumen lisäksi muutakin ihmeteltävää: uusia ihmisiä, maalaiselämän hajuja, jättiläisiä (eli hevosia), uusia koiratuttavuuksia ja nopeita autoja (100km/h nopeusrajaoitus lähitiellä). Onneksi Dora ei perustanut autoista mitään ja sai olla ulkona irti. Toki aina oltiin sitä valvomassa, kun eihän sitä koskaan tiedä jos lähtee juokseen tielle päin.

Taika meillä on aina narussa kiinni, koska lähtee ihan varmasti perään. Pentuna aluksi pelkäsi nopeasti eteneviä autoja ja aateltiin, että onpa hyvä niin ei juokse perään. Paitsi, että sitten rohkeus voitti ja pinkasi ykskaks auton perään häntä heiluen.

Sen jälkeenkin on kerran karannut tielle ja häntä heiluen tökötti keskellä autotietä odottaen uusia uhreja. Onneksi oli hyvä luoksetulo ja tuli kun kutsuin, mutta tämä on asia, jonka kanssa en ota mitään riskejä. Taika on liian rakas lihapala menetettäväksi!

Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen: Hevoset oli Doran mielestä aika jännittäviä, niille piti aluksi vähän haukkua kun olivat niin valtavia ja kummallisia otuksia. Taikahan ei hevosista enää perusta mitään. Taika oli muutenkin kokoajan niin 'isoa koiraa'. Dora oli ihan ihmeissään ja innoissaan kaikesta uudesta ja Taika oli kokoajan vaan sillai, että joo, lunta, heppoja ja pakkasta - vanha juttu jo.

Mitä sitten keksittäisiin?

Taika oli kyllä oma energinen itsensä, hulluna meän isännän perään (niinkö aina). Välittäny muista taas mitään ko aina vaan isän jaloissa pyöri! Innoissaan oli myös sen vuoksi, että tiesi pääsevänsä metsään juoksemaan ja oli ihan villissä kun lähdettiin käveleen metsälenkin suuntaan. Hyvä, että nahoissaan pysyi! 

Dorakin on saanut vauhtia eikä jää enää niin pahasti jälkeen metsälenkeillä. Välillä unohtuu haistelemaan hajuja, mutta juoksi jo enempi edessä entä sipsutti perässä. Rankkojahan ne lenkit Doralle varmasti oli, kun piti välillä kahloa ja tulihan siinä matkaakin aina jokunen kilometri. Hyvin kuitenkin jaksoi loppuun saakka ja lenkin jälkeen uni ja ruoka maittoi!

Eilen illalla tultiin kotiin ja tännekin oli viikonlopun aikana satanut jokunen sentti lunta. Saadaan kotonakin opetella tarpeiden tekemistä lumeen - Dora koki sen erittäin haastavaksi reissun aikana. Lauantaina pakkasta oli 14-16 astetta ja vauva parkaa varmaan palelsi ja ei millään löytynyt sellaista kohtaa mihin ois hyvä pisuta. Eiköhän se tästä taas helpotu :)

Ilta meni eilen mahottomassa rallissa, kauhea kisuaminen ja juokseminen koko illan! Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, kun takakontin matkustajat olivat niin virtasia. Itsehän oisin ollut nukkumavalmis jo kymmeneltä. Takapihan lumi on myös sen näköinen, että rallia on vedetty - ei löydy enää koskematonta kohtaa! Hupsut lapset :)

Ihana viikonloppu, ihana talvi ja ihanat koirat :)

Luku 62: Koira toimii kuin unelma

Se tunne, kun koira toimii paremmin kuin olisit ikinä uskonut <3 Tänään oli siis agilitypäivä ja harjoiteltiin pitkästä aikaa pahamaineista A-estettä. Voin kertoa, että selkäpiitä karmi, kun lähdin Taikan kanssa harjoittelemaan esteen ylitystä. Tarkoituksena oli sahata estettä eestaas siten, että koira saadaan menemään neljällä loikalla yli kerta toisensa jälkeen.

Syvä helpotuksen huokaus - tällä kertaa ei tultu esteen harjalta alas ja koira säilyi ehjänä. Muutaman kerran hyppäsi väärästä kohdasta, mutta pääasiassa meni tosi hyvin. Taikalla on luonnostaan sellainen laukka, mikä menee tässä neljän loikan tahdissa.

Harjoiteltiin myös irtoamista, mikä meillä on ollut suuri haaste. Ensin hypättiin yksi este etupalkalle (nakki odotti hypyn edessä), sitten mentiin rengas ja hyppy ja viimeisenä A-esteen alaosasta renkaaseen ja sieltä hyppyyn. Taika irtosi aivan älyttömän hyvin! Ei jääny yhtään katteleen minua ko tiesi, että nakki on edessä päin.

Tunnilla on tapana edetä lyhyistä kokonaisuuksista pitempiin ratoihin ja tänään pisin rata oli hyppy, hyppy, putki, hyppy, A-este, rengas ja hyppy. Taika meni ihan superisti. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa!

Postauksen kuvat ovat viime viikonlopun Lapin reissulta. Vielä ei ollut kunnon ruskaa, mutta nättiä siitä huolimatta. Lenkkeiltiin suon poikki lehdon päälle ja Taika juoksi siellä melkein kymmenen kertaa ees taas mäkeä alas ja ylös. Toiset koirakaverit nauttivat enempi nuuskuttelusta, entä formulasta... :)

 Tuijotettiin me kilpaa ammukoidenkin kanssa. Meidän piti mennä lehmälaitumen läpi ja nää rouvat ois halunnu lähteä matkaan. Vähän matkaa ne meitä seurasi, suolle saakka eivät tulleet. Takaisin tullessa tämä valkoinen lehmä oli vielä vartiossa ja meitä ootteli :)

Luku 58: Nätöjä ja uusia kavereita

Meillä on ollut koko talous viimiset neljä viikkoa lomalla, joten olemme nauttineet sateisesta kesästä ilman suurempia bloggailuja. Viikot ovat pitäneet sisällä reissuja koiran kanssa ja ilman. Nyt on arki tavoittanut meidätkin ja sehän tarkoittaa Taikan osalta säännöllisempää päivärytmiä ja harrastusten jatkumista.

Kaverit tarkkailu puuhissa!

Meillä alkaa uusi agilitykurssi kolmen viikon päästä ja sitä ennen edessä on shelttien sivuerikoisnäyttely Oulun Nallikarissa. Ollaan harjoiteltu Taikan kanssa näyttelyjuttuja kotona ja käyty kasvattajan vetämässä nätöreenissä. Taika osaa edelleen seisoa nätisti paikallaan, mutta nätöissä sain huomata, että neiti osaa myös liihottaa todella kauniisti - mutta ei minun handlaamana!

Välillä pitää pysähtyä rapsuttelemaan..

En tajua mikä juttu tässä on. Minun kanssa Taika hiihtää ihan jalassa kiinni eikä meinaa irrota millään kauemmas. Kun kasvattaja kokeili mennä Taikan kanssa, koira meni täydellisesti. Otti heti välimatkaa ja tarkkaan seurasi minne taluttajan jalat vie ja meni niin kaunista ravia, etten meinannut uskoa silmiäni!

"Onpas pieni, kun tuolta alta mahtui nuin vain kävelemään"

Meillä on suunnitteilla vielä yhdet omatoiminätöt pienellä porukalla ennen kehään menoa - toivottavasti tuo kakara osaa kehässä ottaa minutkin vakavasti eikä vain höpötä tavalliseen tapaansa! Nyt kun tiedän miten kauniisti Taika osaa mennä (jos vain haluaa), harmistus on suuri jos Nallikarissa mennään höpötysvaihteella. Katsotaan miten meidän käy.. :)

Aika veikee tapaus tämä uusi kaveri!

Postauksen kuvissa komeilee Taika ja Taikan uusi leikkikaveri, Mohita 6 kk :)