Luku 88: Taika ei napsu enää

Saatiin Taikalle peruutusaika hierontaan yllättäen jo eiliselle (jotain hyvää tässä flunssakaudessakin) ja pakko sanoa, että ihmeitä oli tapahtunut kolmessa päivässä. Kaisan hoidot ovat siis auttaneet ja lihaskireä Taika on rentoutunut ensimmäisen käsittelyn jälkeen huomattavasti.

Hierontaan mentäessä pystyin jo kertomaan, että koira on vetreytyny edellisestä kerrasta. Taika ei jätä oikeaa takajalkaa enää kropan alle seisoessaan ja liikkeessäkin on eroa. On näkynyt jo puhdasta ravia ilman peitsausta ja laukkakin on tasaisempaa eikä sellaista toispuoleista pompotusta.

Kaisa taisi olla itsekin vähän ihmeissään näin isosta muutoksesta. Viimeksihän Taikan polvi napsu käsittelyssä, mutta tänään siitä ei ollut tietoakaan. Lihakset oli vetreytyny niin paljon viime hoidon ansiosta, että vaikka miten päin polvea käsitteli niin napsumista ei kuulunut.

Vielä Taikasta kuitenkin löytyi kireitä kohtia mitkä sai hierontaa ja akupunktiota. Taika tykkää jurnuttaa vähän vastaan kun hänet käsketään kyljelleen, mutta rentoutuu etenki akupunktiota tehdessä silmin nähden, hyvä ettei nukahda käsittelyyn :)

Jätin meidän nimen vielä peruutuslistalle, josko sitten vaikka 3-4 viikon päästä käytäis vielä kerran hieronnassa ja katsotaan miltä näyttää. Sitä ennen tehdään venytyksiä ja treenaillaan takapään lihaksia, jotta käyttäis tasaisemmin molempia puolia.

Rentoa viikonloppua kaikille :)

Luku 87: Hierontaa

Tänään käytiin Taikan kanssa koirahieronnassa. Ongelmaksi olin ajanvarauksen yhteydessä kertonut, että Taika peitsaa ravissa ja oikea takajalka on jäykkä (jättää kropan alle, ei venytä normaalisti taakse). Se ei onnu, mutta jotenkin säästelee sitä jalkaa.

Oikeassa olin ja ihan syystä olin apua lähtenyt hakemaan. Taika varaa painoaan toispuoleisesti eli paino on vasemman takajalan ja oikean etujalan päällä enemmän niin istuessa, seistessä kuin todennäköisesti myös liikkeessä (peitsaus).

Sillä on oikean takajalan etureiden ulkoreuna kireänä ja polvi napsuu kun tekee koukistusliikettä. Kireys aiheuttaa kipua ja kun varoo yhtä raajaa, muut raajat kuormittuu ja tulee lisää jumeja.

Taikahan on terveystutkittu noin kahdeksan kuukautta sitten ja polvet on todettu täysin terveeksi. En siksi usko, että polvessa mitään ns. rakenteellista vikaa on. Toki lääkärikäynnillä senkin vielä udestaan varmistaisi.

Todennäköisesti kyse on siis vain lihasten jäykkyydestä ja ne pystytään hoitamaan hieronnalla ja/tai fysikaalisella hoidolla. Taika saikin tänään jo akupunktiota kireimpiin kohtiin.

Nyt vaan uutta hieronta-aikaa varaamaan ja laittamaan agilityn valmennuspaikkoja lisää myyntiin. Meidän agitauko jatkuu niin pitkään, että koira on varmasti kunnossa.  :)

Ps. Olen kyllä ihan super tyytyväinen saamaani palveluun. Paitsi, että meitä kohdeltiin hyvin ja hienotunteisesti ns. vaikean asian äärellä, saatiin samalla paljon tietoa koiran fysiikkaan liittyen, siihen miten koira tuntee ja näyttää kivun, miten voidaan koiraa kotona venytellä jne. Lämpimästi suosittelen Vakkurin Kaisaa muillekin!

Luku 86: Nätöjä ja tokoilua

Viikonloppuna käytiin treenaileen pienen koiraporukan kanssa näyttelyjuttuja ja tokoa. Nätöistähän meillä on molempien koirien kanssa kokemusta, mutta toko eli tottelevaisuuskoulutus on meille lajina uusi.

Terve kaveriiit!

Tehtiin muutamia tokon perusliikkeitä, kuten oikeaoppinen vierelle tulo, seuraaminen ja paikallaanolo maaten. Vierelle tuloa ollaan Taikan kanssa harjoiteltu viimeksi pentukoulussa, seuraamista ja paikallaoloa ollaan myös tehty, mutta paikallaoloa vaan istuen.

"Viereen"

Olen aiemmin ajatellut, etten Taikan kanssa taida tokoa edes kokeilla, kun se on ollu aina niin mahoton häslä ja innostuu helposti liikaa kaikesta mahdollisesta. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen ja Taika ihan innoissaan teki mukana kaikkea eikä välittäny vaikka ympärillä oli muita koirakkoja tekemässä yhtäaikaa harjoituksia. Se näytti aidosti nauttivan tästä yhdessä puuhaamisesta :)

Minusta on ihanaa, kun
voidaan yhdessä touhuta!

Olenhan mie sen tienny, että Taika on viimisen puolen vuoden aikana rauhottunu huomattavasti - arjessa sen huomaa, agilityssä ei niinkään. Sille on tullut ikää lisää ja varmasti Doran tulo on tehny siitä ns. aikusemman. Silti meidän hyvä suoriutuminen vähän yllätti.

No nyt vähän enemmän luottoa kehiin ;)

Nyt kun asiaa mietin niin toko vois oikeastaan olla juuri se oikea laji Taikalle, kun se ei ole niin kiihdyttävä. Tokosta vois olla apua myös agilityn puolella. Jos toko rauhoittaa, niitä tokon rauhoittumiskeinoja voisi kokeilla agilityssäkin kun vire menee hypertasolle. Toko ei siis olekaan täysin haudattu idea ;)

Lisää tätä? Sopii!

Mulla oli treeneissä molemmat koirat mukana eli vaihtelin välillä koiraa. Dorakin on tosi oppivainen, osasi touhuta siinä missä muutkin vaikkakin paikallaanoloa se ei vielä hallitse :) Tällä kertaa tuli tehtyä harjotuksia enemmän Taikan kanssa ja Dora joutui totutteleen häkissä oloon. Sai se sinne veljensä Boogien kaveriksi niin ei ollut niin tylsää.. :)

Ihan oikein, että pikkusiskokin joutuu
joskus odottamaan omaa vuorooan!

Nätöt sitten meni vähän niin ja näin. Siellä varmistui, että Taikalla on joku paikka jumissa, kun ravissa peitsaa ja nostaa häntää. Mistä jumi johtuu, voi vain arvailla. Voi johtua agilitystä, siitä että ei oo "ikinä paikallaan", viime viikon liukkaista keleistä tai sitten jumi on vaan kaiken tuon summa. Niin tai näin, Taika pääsee ensi maanantaina hierojalle ja meillä on nyt ainakin parin viikon agilitytauko, jotta koira ehtii vetreytyä :)

Olen kotona huomannut istumisen
varsin palkitsevaksi toiminnoksi!

Dora puolestaan tarjosi nätöissä seisomisen sijaan vaan istumista. Ei olla istumista mitenkään erikseen harjoteltu, paitsi siinä tokoillessa ennen nätöä vierelle tulon yhteydessä. Varmaan me tässä arjessa ollaan sitä istumista kuitenkin huomaamatta vahvistettu sillä sitä se koko ajan tarjosi seisomisen sijasta.

Lunta tulvillaaan, on raikas talvi säääää!

Oma vika, peiliin saan taas katsoa. En oo reenaillu sen kanssa kuukauteen näyttelyjuttuja vaan tuudittautunut ajatukseen että ihanaa, kun se jo osaa. No ei se tieten osaa jos ei muista ylläpitää taitoa, pöh! Nyt ollaan sitten joka päivä otettu seisomisharjoituksia näyttelynarun kanssa ja homma alkaa taas luonnistuun, onneksi!

"Seiso"

Kyllä tämä harrastaminen taas tästä alkaa sujumaan.. molempien kanssa! :)

Voi ihmiset, älkää ottako
asioita aina niin raskaasti!

Luku 85: Dora 6kk!

Niin se vaan aika kuluu ja Dorakin on jo puolivuotias koiranalku! Dora on tällä hetkellä suunnilleen 34,5cm korkea. Näyttäis vahvasti siltä, että Dora kasvaa juurikin rotumääritelmän ihannemittaan eli 35,5cm!

Sydän sydän sydän!

Puolet Dorasta on valehtelematta karvaa - sillä on ihan mieletön turkki! Lenkeillä turkki saa kosteutta ja ilmaa alleen - voin melkein kuulla PUFF-äänen kun turkin jokainen karva nousee ylös tehden koirasta entistä pörröisemmän.

Ihana pikkuneiti!

Mutta nyt mussun hehkutuksesta muihin kuulumisiin :) Edeltävät kaksi viikkoa ovat menneet nopeasti vaikka ei olla mitään erikoisempaa tehtykään. Ilmat on suosinu ja ollaan juostu metsässä, pelloilla ja eilen päästiin vihdoin korkkaaman meidän uusi lähikoirapuisto! 

Pellolla irrotellaan..

.. ja ootellaan hitaita ihmisiä :)

Uusi puisto on paljon vanhaa parempi. Siinä on ensinnäkin isoille ja pienille koirille omat puolet, mitä vanhassa ei ollut. Sen lisäksi puistoa ei ole ajettu tasaiseksi vaan sinne on jätetty puita ja tuotu muutama iso kivi maisemaa kaunistamaan. Ainoa miinus on, että pienten puolen aitaus on ihan vilkkaan autotien vieressä eli Taikalla riittää jahdattavaa..

Haaa, täältä minä tulen!

Pois alta kakara!

Taikan kanssa ollaan kuljettu jo kuukauden päivät agilityn valmennusryhmässä. Nyt kun Taikan juoksut on ohi, homma on taas alkanut sujumaan ja löytyy tekemisen meininkiä ja onnistumisia. Vielä meillä on paljon työstettävää, mutta hyvin fiiliksin saa aina valmennustunnin jälkeen lähteä kotia :)

Naama lumesta märkänä.. :)

Hiki tulee hangessa tarpoessa!

Ja onpahan nuo kakarat ilmottu myös vuoden ensimmäiseen koiranäyttelyyn! Lähdetään Maikin ja hänen koirien kanssa katsomaan miten meille käy maaliskuun Nurmeksen näyttelyssä. Näyttely on Doralle ensimmäinen, mutta Dora on luonnonlahjakkuus tässä hommassa eli en ole huolissani. Taikan suorituskaan ei huoleta, sillä Maikki suostui esittämään sen nuorten kehässä! :)

Vahtikoira metsässä.

Dorakin saapuu paikalle, mutta ei
vahtimaan vaan syömään lunta!

Ai niin! Pari viikkoa sitten päätin, että ilahdutan kanssa koirailijoita myös Instagram-tilillä. Instagramista meidät löytää nimellä santra_ri. Tili on julkinen eli sitä voi seurata kuka vaan: www.instagram.com/santra_ri.

Niin sievä!

Mitä se Taika tuolla taas juoksee...

Saattaa sinne Instaan joitain muitakin kuvia ilmaantua, mutta ajatuksena on että sieltä kaikki halukkaat saavat blogikirjoituksia useammin meidän koiraterveisiä. Toki blogia päivitän edelleen tasaiseen tahtiin ja täältä löytyy myös kuvia joita ei Instassa ole ja tietysti tarinaa paljon enempi :)

Jihaa, puunrungot on oivia hyppyesteitä!

Taika haastaa kaikki metsään juoksemaan :)

Vauhdikasta tulevaa viikkoa! :)