Luku 94: Vapun kuulumisia

Perjantaina kääntyi meidän auton nokka kohti Lappia. Kyytissä tällä kertaa vain Taika, sillä vein Doran torstaina Maikille puunattavaksi vappupäivän näyttelyä varten. Oli kyllä tosi hassua lähteä vain yhden koiran kanssa liikkeelle - jotain puuttui!

Vielä oli Lapissa lunta :)

Eka yö oli rauhaton, kun Taikalla ei väsyttänyt ollenkaan (no ei kai se väsytä kun koko päivän nukkunu kotona ja illan matkustanu vielä autossa). Taika herätti minut puoli neljältä ja käytin sen pihalla, jotta asettuis takasi nukkumaan.

Minullekin kelpaisi tippaleipä!

Päästin sen sitten takasi sisälle ja se juoksi täysiä minun vanhempien makkariin ja hyppäsi nukkuvan isäni päälle toivottaen hyvää huomenta (tosi kiva). Nappasin koiran kainaloon, totesin että Taika oli nyt vähän turhan aikasessa herättämisensä kanssa ja kannoin kakaran meän omaan makkariin.

Vartiovuorossa.

Mulla ois varmaan naurattanu koko tilanne ellen ois ollu niin väsyny. Taika on aina isän koira kun siellä ollaan. Ei se muita tunnu huomaavankaan! Lauantaipäivän se sitte lupsuttiki isän perässä ja leikki veljentytön kanssa. Illalla ei tarvinnut enää unta ootella, Taika nukkui kuin tukki :)

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Sunnuntaina käytiin lenkillä, syötiin ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Ehdin pari tuntia olla kotona ja kävin sitten hakemassa Doran. Näyttelyreissu oli mennyt hyvin, Dora oli ollut reipas tyttö ja sijoitus oli pentukehän kolmas!

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Kotona sitten saivat Taikan kanssa vetää illan rallia, kun olivat monta päivää olleet erossa. Piti painia koko viikonlopun edestä :)

Luku 93: Mätsäripäivä

Tänään vietettiin iltapäivä mätsäreissä. Ilmotin molemmat koirat kehään, Dora meni pieniin pentuihin ja Taika pieniin aikuisiin.

Treenattiin seisomista ennen kehään menoa.

Paikanpäällä totesin, että joka ryhmälle näkyy olevan oma kehä eli kehät pyörii yhtä aikaa. Kävin sitten kehäsihteeriltä kysymässä voidaanko vaihtaa jonku kanssa paikkaa, kun mulla molemmat koirat on kahdeksantena omiin kehiinsä menossa ja en repeä kahteen kehään yhtä aikaa. Vaihto onnistui onneksi ilman suurempia ongelmia :)

Taika osaa seisoa pönöttää kuin patsas :)

Menin siis ensin Doran kanssa pentukehässä ja sen jälkeen heti perään Taikan kanssa aikuisten kehässä. Hovikuvaaja oli myös koiran pitäjänä, kun vaihdoin neitejä "lennosta" kehän reunalla. Enhän mie ollu aatellu, että kahden koiran kanssa vois kiire tulla..

Hienosti sipsuttaapi pikku Dora :)

Dora meni kyllä hienosti. Oli ihan touhussa kun mentiin kehään kierteleen ja esiintyi hyvin edukseen. Saatiinkin sillä esiintymisellä punainen nauha eli se ns. parempi väri.

Ja seisoakin me osataan!

Taikakin esiintyi hyvin omassa kehässään ja me saatiin sieltä sininen nauha.

Taika se vaan minua tuijottelee..

Pöydällä arvosteltavana.

Pieniä aikuisia oli vähän enemmän kuin pentuja, joten ehdin käydä Doran kanssa punaisten ryhmäkehässä ennen Taikan ryhmäkehää. Hyvin esiintyi neiti toisellakin kertaa, mutta sijoitusta ei tällä kertaa tullut.

Tuomari arvioi pentuja punaisten ryhmäkehässä.

Kun meidät Doran kanssa käteltiin ulos kehästä, saatiinkin jo mennä Taikan kanssa sinisten ryhmäkehään. Ei jäänyt montaa hetkeä näiden kehien väliin. Eipähän ehtiny turhia jännitellä, kun piti vaan hypätä kehästä toiseen ;)

Taikan kanssa ehdittiin juuri parahiksi omaan kehään.

Taikan kanssa meillä menee yleensä loppua kohden aina vähän paremmin. Tänäänkin parikilpailussa haettiin vähän sitä yhteistä säveltä, mutta ryhmäkehässä esiinnyttiin yhdessä jo paljon paremmin.

Taustalla pienten pentujen ryhmäkehä vielä pyöri.

Ainaki jokin asia meillä toimii ja se on tää patsastelu! 

Sijoitustakin meille tuli, oltiin neljänsiä! Ehkä me Taikan kanssakin aletaan näyttelyjutuissa pikkuhiljaa onnistuun, kun reenataan vaan edelleen ahkerasti. Ihan huimastihan me ollaan jo edistytty, mutta työtä tää homma edelleen vaatii.

Naaa naaa nakkiaaaa!

Mukava oli päivä. Aurinkokin ilmestyi jossain vaiheessa esille ja mätsäreissä oli kiva tunnelma. Nyt on kaksi väsynyttä koiraa lattialla ihan reporankana.. pitäiskö ite mennä kaveriksi pötköttään.. :)

Luku 89: Sisko ja sen veli koiranäyttelyssä

Käytiin sunnuntaina Maikin, Piian ja koiruuksien kanssa Nurmeksen koiranäyttelyssä. Hyppäsin koirien kanssa Maikin kyytiin joskus puoli neljän jälkeen ja matka kohti Nurmesta alkoi. Yksi pikainen pysähdys tehtiin vielä ennen Nurmesta kun otettiin Piia ja koirat väliltä kyytille. Piialla on Maikin kasvatit Boss ja Boogie eli meidän neitien veljet.

Sisarukset Taika ja Boss

Oltiin Nurmeksessa jo joskus seittemän aikaan, pysähdyttiin paikallisella absilla kahvin verran ja ajettiin näyttelypaikalle. Kehät alko pyöriin klo 9.00 ja Boogie oli ensimmäinen koira kehässä. Pientä hässäkkäähän se oli, kun koiria oli näyttelyssä suhteellisen vähän ja kehät eteni nopeasti.

Sisarukset Boogie ja Dora

Meillä oli mukana viisi koiraa ja paikalla myös kaksi muuta Maikin kasvattia. Miehän oon käyny aika vähän nuissa näyttelyissä ja ollu yleensä itekseen Taikan kanssa. Mielenkiintoista oli seurata kun kokeneemmat näyttelyihmiset laittoivat koiria valmiiksi kehää varten ja esittivät koiria kehässä.

Boss ja Taika ovat olevinaan
 "viileitä" tyyppejä :D

Maikki esitti meiltä kaikki muut koirat paitsi Bossin, joka esiintyi Piian kanssa. Boss ja Piia ovat kiertäneet kehiä oikein urakalla ja niillä kyllä homma toimii tosi hyvin! Kasvattajakehässä handlasin ite Taikaa, mutta meidän yhteistyö vaatii tällä saralla vielä treeniä, jotta koira esiintyis yhtä hyvin kuin mitä esiintyi Maikin kanssa :)

Boogien ja Doran tuumaustauko :)

Tulostakin meille tuli. Dora aloitti näyttelyuransa ollen narttu pentujen toinen, Boogie oli rotunsa paras pentu (ROP), Boss ja Taika voittivat molemmat oman luokkansa ja Maikin Luca oli ROP-koira! Lisäksi menestystä tuli juniori uroksissa kun Maikin kasvatti Wii voitti luokan ja toinen kasvatti Myrn oli avoluokan nartuissa kolmas. Kasvattajaluokassa oltiin toisia ja tuomari antoi ryhmälle kunniapalkinnon (KP).

Samaa näköä?

Samaa näköä näissäkin?

Näyttelyarvostelut:

Dora PEK 2 (eli pentukehän 2. sija). Tuomari Nina Janger:

"Hyvät mittasuhteet, hyvä runko, raaja luusto saa vielä voimistua. Hyvä hännän pituus. Ikäisekseen hyvä eturinta. Hyvä purenta, hyvä pään pituus, alaleuka saa voimistua. Tummat pyöreähköt silmät, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu ikäisekseen hyvin."

Taika Nuo Eri 1 Sa PN4 (eli nuorten luokka, laatuarvostelultaan erinomainen, sijoitus luokassaan ensimmäinen, sertifikaatin arvoinen ja parasnarttukehässä sijoittui neljänneksi). Tuomari Nina Janger:

"Mittasuhteiltaan oikea, hyvän kokoinen nuori narttu. Hyvä pään pituus, jossa oikeat linjat. Kauniisti pyöristynyt kuono-osa. Hieman kookkaat korvat, hyvä runko. Riittävä eturinta, kokoon sopiva luusto, leikkaava purenta. Hyvän pituinen häntä jota kantaa riittävän kauniisti liikkeessä. Tasapainoisesti kulmautunut. Esitetään ja esiintyy kauniisti. Hyvälaatuinen karvapeite tulossa, liikkuu hyvällä sivuaskeleella."

Ihan älyttömän hyvät arvostelut molemmilla ja meni kyllä kaikin puolin ihan yli odotusten tämä reissu!! Aattelin, että Taika tulee kehästä perus EH (erittäin hyvä) arvostelulla, mutta vissiin se on iän myötä vain parantunu erinomaiseen suuntaan :) Doran kyllä aavistelin pärjäävän, koska sillä on hyvä rakenne ja esiintyy tosi hyvin vaikka on vasta "ihan vauva".

Kotona olin joskus ilta kahdeksan aikaan - pitkä oli päivä mutta ihan sen arvoinen! Kiitos Maikki ja Piia matkaseurasta :)

Luku 77: Dora tutustui lumeen

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa minun vanhempien luona Lapissa. Siellä Dora sai ensi kosketuksensa lumeen ja olihan se veikeä kohtaaminen!

Silmän kantamattomiin valkoista...
Pitää välillä pyshtyä ihmettelemään!

Vähän oli pehmeä hanki!

 

Vanhempien luona oli reilu 30 cm lunta eli enemmän kuin Doralla on korkeutta. Dora loikki hangessa kuin aropupu, kahlasi Taikan jälkien perässä ja maisteli lunta.

Taika raivaa Doralle polkua..

Huh, eihän täällä näe kuonoaan pitemmälle..

Mihin ne nyt menee?

Tämäkö on se talvi mistä kaikki puhuvat?

Pakkohan sen ruohon on jossain täällä alla olla!

Tämä oli Doran ensimmäinen Lapin matka ja ylipäätään ensimmäinen pitempi, monen sadan kilometrin automatka. Pari kertaa pysähdyttiin välillä, jotta saavat koirat vähän jalotella ja käydä tarpeilla. Doralla on matkapahoinvointia, mutta nyt ei ollut kuin vähän kuolaa suupielissä - aletaan varmaan saada jo voitto siitä huonostaolosta!

Reissussa oli lumen lisäksi muutakin ihmeteltävää: uusia ihmisiä, maalaiselämän hajuja, jättiläisiä (eli hevosia), uusia koiratuttavuuksia ja nopeita autoja (100km/h nopeusrajaoitus lähitiellä). Onneksi Dora ei perustanut autoista mitään ja sai olla ulkona irti. Toki aina oltiin sitä valvomassa, kun eihän sitä koskaan tiedä jos lähtee juokseen tielle päin.

Taika meillä on aina narussa kiinni, koska lähtee ihan varmasti perään. Pentuna aluksi pelkäsi nopeasti eteneviä autoja ja aateltiin, että onpa hyvä niin ei juokse perään. Paitsi, että sitten rohkeus voitti ja pinkasi ykskaks auton perään häntä heiluen.

Sen jälkeenkin on kerran karannut tielle ja häntä heiluen tökötti keskellä autotietä odottaen uusia uhreja. Onneksi oli hyvä luoksetulo ja tuli kun kutsuin, mutta tämä on asia, jonka kanssa en ota mitään riskejä. Taika on liian rakas lihapala menetettäväksi!

Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen: Hevoset oli Doran mielestä aika jännittäviä, niille piti aluksi vähän haukkua kun olivat niin valtavia ja kummallisia otuksia. Taikahan ei hevosista enää perusta mitään. Taika oli muutenkin kokoajan niin 'isoa koiraa'. Dora oli ihan ihmeissään ja innoissaan kaikesta uudesta ja Taika oli kokoajan vaan sillai, että joo, lunta, heppoja ja pakkasta - vanha juttu jo.

Mitä sitten keksittäisiin?

Taika oli kyllä oma energinen itsensä, hulluna meän isännän perään (niinkö aina). Välittäny muista taas mitään ko aina vaan isän jaloissa pyöri! Innoissaan oli myös sen vuoksi, että tiesi pääsevänsä metsään juoksemaan ja oli ihan villissä kun lähdettiin käveleen metsälenkin suuntaan. Hyvä, että nahoissaan pysyi! 

Dorakin on saanut vauhtia eikä jää enää niin pahasti jälkeen metsälenkeillä. Välillä unohtuu haistelemaan hajuja, mutta juoksi jo enempi edessä entä sipsutti perässä. Rankkojahan ne lenkit Doralle varmasti oli, kun piti välillä kahloa ja tulihan siinä matkaakin aina jokunen kilometri. Hyvin kuitenkin jaksoi loppuun saakka ja lenkin jälkeen uni ja ruoka maittoi!

Eilen illalla tultiin kotiin ja tännekin oli viikonlopun aikana satanut jokunen sentti lunta. Saadaan kotonakin opetella tarpeiden tekemistä lumeen - Dora koki sen erittäin haastavaksi reissun aikana. Lauantaina pakkasta oli 14-16 astetta ja vauva parkaa varmaan palelsi ja ei millään löytynyt sellaista kohtaa mihin ois hyvä pisuta. Eiköhän se tästä taas helpotu :)

Ilta meni eilen mahottomassa rallissa, kauhea kisuaminen ja juokseminen koko illan! Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, kun takakontin matkustajat olivat niin virtasia. Itsehän oisin ollut nukkumavalmis jo kymmeneltä. Takapihan lumi on myös sen näköinen, että rallia on vedetty - ei löydy enää koskematonta kohtaa! Hupsut lapset :)

Ihana viikonloppu, ihana talvi ja ihanat koirat :)