Sivut

lauantai 28. marraskuuta 2015

Luku 78: Taika epävirallisiin agilitykilpailuihin

Iik! Ilmosin Taikan meidän ensimmäisiin epiksiin eli epävirallisiin agilitykilpailuihin. Jännittää jo pelkkä ajatus. Taikan kanssa kun tää agility menee yleensä joko tosi hyvin tai tosi huonosti. Nyt olisi sitten osattava jotain uudessa paikassa, erilaisessa (kisa)ympäristössä ja ilman kouluttajan neuvoja. Saapa nähdä miten meille käy!

Lapin reissun kuvia riitti vielä tähänkin postaukseen :)

Epikset on kyllä hyvä tapa päästä testaileen taitojaan. Pitää vaan uskaltautua mukaan. Aikomus on kisata Taikan kanssa pariin otteeseen mölliluokassa ja pari kertaa koetetaan ykkösluokan kisarataa. Möllirata on helpompi ja lyhyempi, kisarata puolestaan vaikeampi ja pidempi (tai näin olen asian ymmärtänyt).


Meillä on seuraavat pari viikkoa agilityä kaksi kertaa viikossa. Ensi viikolla kolmesti, sillä epikset on lauantaina. Nyt ollaan harjoiteltu keppejä, puomia ja muutaman esteyhdistelmän kanssa erilaisia tapoja ohjata koiraa ja kiinitetty huomiota virheisiin. Ratoja ollaan tehty nyt vähemmän, mutta on meillä niitäkin harjoituksia.


Taikalla on ollut ongelmia pujottelussa. Ei millään malttaisi pujotella kaikkia kahtatoista keppiä. Osaa kyllä, mutta sen mielestä pujottelu on tylsää ja hidasta. Aikamoista vääntöä taas ollut, että saan sen menemään niin kuin haluan.


Toinen epävarmuustekijä on korkeammat hypyt.  Ollaan nostettu rimaa ja viime kerralla neitillä tuli rimakauhu, jonka vuoksi Taika sujahteli hyppyjen ali ja kiersi vaan estettä. Otettiin este sitten yksittäisenä hyppynä ja jatkettiin matkaa. Seuraavien esteiden kanssa ei ollut ongelmaa, vaikka oli sama korkeus kuin tässä mörkö esteessä.


Sitten sitä vissiin nolotti, että tulipa jännitettyä typerää asiaa ja oli ihan nolona loppu tunnin. Ei enää irronnu niin hyvin ja ei muka uskaltanu A-esteellekään ilman, että kävin ihan vierestä näyttämässä. Piti vaan kehua toista aina ko jotain tehtiin, ettei oo ihan möksmöks. Meän draama kuningatar osaa siis osoittaa mieltään myös hiljaisesti!


Kuulostaa lupaavalta epiksiä ajatellen, eikö? ;)

Ps. Lisäsin blogiin omat sivut kummallekin koiralle. Linkit esittelyihin sivun vasemmassa yläreunasta blogin kuvabannerin alla!

maanantai 23. marraskuuta 2015

Luku 77: Dora tutustui lumeen

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa minun vanhempien luona Lapissa. Siellä Dora sai ensi kosketuksensa lumeen ja olihan se veikeä kohtaaminen!

Silmän kantamattomiin valkoista...
Pitää välillä pyshtyä ihmettelemään!


Vähän oli pehmeä hanki!





 
Vanhempien luona oli reilu 30 cm lunta eli enemmän kuin Doralla on korkeutta. Dora loikki hangessa kuin aropupu, kahlasi Taikan jälkien perässä ja maisteli lunta.

Taika raivaa Doralle polkua..

Huh, eihän täällä näe kuonoaan pitemmälle..

Mihin ne nyt menee?

Tämäkö on se talvi mistä kaikki puhuvat?

Pakkohan sen ruohon on jossain täällä alla olla!

Tämä oli Doran ensimmäinen Lapin matka ja ylipäätään ensimmäinen pitempi, monen sadan kilometrin automatka. Pari kertaa pysähdyttiin välillä, jotta saavat koirat vähän jalotella ja käydä tarpeilla. Doralla on matkapahoinvointia, mutta nyt ei ollut kuin vähän kuolaa suupielissä - aletaan varmaan saada jo voitto siitä huonostaolosta!




Reissussa oli lumen lisäksi muutakin ihmeteltävää: uusia ihmisiä, maalaiselämän hajuja, jättiläisiä (eli hevosia), uusia koiratuttavuuksia ja nopeita autoja (100km/h nopeusrajaoitus lähitiellä). Onneksi Dora ei perustanut autoista mitään ja sai olla ulkona irti. Toki aina oltiin sitä valvomassa, kun eihän sitä koskaan tiedä jos lähtee juokseen tielle päin.



Taika meillä on aina narussa kiinni, koska lähtee ihan varmasti perään. Pentuna aluksi pelkäsi nopeasti eteneviä autoja ja aateltiin, että onpa hyvä niin ei juokse perään. Paitsi, että sitten rohkeus voitti ja pinkasi ykskaks auton perään häntä heiluen.




Sen jälkeenkin on kerran karannut tielle ja häntä heiluen tökötti keskellä autotietä odottaen uusia uhreja. Onneksi oli hyvä luoksetulo ja tuli kun kutsuin, mutta tämä on asia, jonka kanssa en ota mitään riskejä. Taika on liian rakas lihapala menetettäväksi!



Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen: Hevoset oli Doran mielestä aika jännittäviä, niille piti aluksi vähän haukkua kun olivat niin valtavia ja kummallisia otuksia. Taikahan ei hevosista enää perusta mitään. Taika oli muutenkin kokoajan niin 'isoa koiraa'. Dora oli ihan ihmeissään ja innoissaan kaikesta uudesta ja Taika oli kokoajan vaan sillai, että joo, lunta, heppoja ja pakkasta - vanha juttu jo.

Mitä sitten keksittäisiin?



Taika oli kyllä oma energinen itsensä, hulluna meän isännän perään (niinkö aina). Välittäny muista taas mitään ko aina vaan isän jaloissa pyöri! Innoissaan oli myös sen vuoksi, että tiesi pääsevänsä metsään juoksemaan ja oli ihan villissä kun lähdettiin käveleen metsälenkin suuntaan. Hyvä, että nahoissaan pysyi! 




Dorakin on saanut vauhtia eikä jää enää niin pahasti jälkeen metsälenkeillä. Välillä unohtuu haistelemaan hajuja, mutta juoksi jo enempi edessä entä sipsutti perässä. Rankkojahan ne lenkit Doralle varmasti oli, kun piti välillä kahloa ja tulihan siinä matkaakin aina jokunen kilometri. Hyvin kuitenkin jaksoi loppuun saakka ja lenkin jälkeen uni ja ruoka maittoi!



Eilen illalla tultiin kotiin ja tännekin oli viikonlopun aikana satanut jokunen sentti lunta. Saadaan kotonakin opetella tarpeiden tekemistä lumeen - Dora koki sen erittäin haastavaksi reissun aikana. Lauantaina pakkasta oli 14-16 astetta ja vauva parkaa varmaan palelsi ja ei millään löytynyt sellaista kohtaa mihin ois hyvä pisuta. Eiköhän se tästä taas helpotu :)



Ilta meni eilen mahottomassa rallissa, kauhea kisuaminen ja juokseminen koko illan! Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, kun takakontin matkustajat olivat niin virtasia. Itsehän oisin ollut nukkumavalmis jo kymmeneltä. Takapihan lumi on myös sen näköinen, että rallia on vedetty - ei löydy enää koskematonta kohtaa! Hupsut lapset :)



Ihana viikonloppu, ihana talvi ja ihanat koirat :)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Luku 76: Taikan lellimisviikko

Dora lähti viikko sitten tiistaina kasvattajan matkaan toiseen kotiinsa. Tämähän tarkoitti sitä, että Taikalle oli luvassa extra huomiota, kun Dora on poissa.

Jee!

Ollaan mm. tehty Taikan kanssa pitempiä lenkkejä, käyty koirapuistossa juoksemassa ja metsälenkillä telmimässä shelttituttaviemme Dieselin ja Cosmon kanssa. Ihana pikku-Diesel (8 kk) oli kasunu jo ihan ison koiran mittoihin. Viimeksi kun käytiin Dieselin luona leikkimässä oli se vielä Taikaa pienempi, nyt oli kasunu jo vähän ohi meijän neitistä :)

Pikkuinen pääsi 'omalle sohvalle' nukkumaan

Ahh, tätä onnea!

Metsälenkkipaikka on noin 10 kilometrin päästä meidän kodista ja siitä taitaakin tulla meidän vakkari lenkkeilypaikka. Se on tarpeeksi metsässä eli ei ole paljon muita kulkijoita ja ei ole ihan autotien vieressä. Uskaltaa siis pästää myös tuon meän autopaimenen (Taikan) vapaana juokseen. Ja mikä parasta, Dieselistä ja Cosmosta saadaan varmaan toistekin lenkkiseuraa!

Miten tästä tilanteesta pääsis liukenemaan...

Pelastakaa minut!

Tällä viikolla Taika on päässyt myös pesulle (ei varmaan itse laske tätä lellimiseksi) ja ollaan nukuttu Taikan kanssa patjoilla lattialla. Meillähän koirat nukkuu omissa pedeissään ja sänkyyn ei ole lupa tulla, joten tämä nukkumajärjestely oli Taikalle enemmän kuin mieleinen!

Te varmaan  mahdutte molemmat tuolle toiselle puolelle petiä?

Kaikesta lellimisestä huolimatta kyllä huomaa, että Dora puuttuu. Taikalla on niin tylsää, kun ei olekaan pikkusisko kotona painimassa. Ja on kulkaas hiljaista! Ei sillä, että meillä koskaan mikään kauhea meteli ois, mutta kyllä sen vaan huomaa kun yksi puuttuu.

Dora kasvattajan luona. Kuva kasvattajan ottama :)

Aina kun joku tulee ulko-ovesta sisään, Taika käy tupla-tarkistamassa eteisessä, että joko se pikkusisko tuli takaisin. Taika reagoi myös naapureiden tulemisiin ihan eri tavalla. Kuvittelee vissiin joka kerta, että meidän ovi käy, kun naapurit menevät koteihinsa. Raasu pieni. Onneksi me saadaan Dora tänään illan agilityn jälkeen kotiin!

perjantai 6. marraskuuta 2015

Luku 75: Dora 3 kk!

Pikku-Dora on tänään jo kolme kuukautta ja kasvaa ihan silmissä! Hassua, että Dora on ollut meillä vasta kuukauden ja silti tuntuu, että ainahan tuo on tuossa jaloissa pyörinyt :)


Doralla piti tänään olla rokotuspäivä, mutta meistä riippumattomista syistä se siirtyi ensi viikolle. Dora lähtee maanantaina toiseen kotiinsa kasvattajan luo eli saamme nauttia ärripurrin seurasta vielä viikonlopun yli ennen kuin täytyy hetkeksi neidistä luopua.


Ensi viikolla on siis Taikan lellimisviikko! Taika ei ole niin kuin Dora, joka rakastaa paijaamista, mutta kyllä Taikin joskus haluaa omaa huomiota. Silloin kun Taika tulee ja tahtoo rapsutuksia, pyrin huomioimaan vain Taikaa, koska Dora vie yleensä lähes kaiken huomion.


Doran kasvaessa on saatu huomata, että siitä löytyy koko ajan enemmän "pomottajan vikaa". Jos Dora esimerkiksi haluaa luuta tai tikkua, mitä Taika parhaillaan syö (ja vaikka sillä olisi oma, ihan samanlainen nokan edessä) niin se haukkuu vaativasti ja erittäin kimeällä äänellä saadakseen Taikan herkun.



Taika ei anna periksi vaan katsoo, että siinäpäs haukut - syön kohta sinunki herkun! Toki siinä vaiheessa, kun Taika on omansa syönyt, Dora nauttii omasta herkustaan ja ei luonnollisesti ole valmis aarteestaan luopumaan.


Komentamista tapahtuu myös silloin, kun arvon neidille ei saavu ruoka nokan eteen tarpeeksi nopeasti. Ei muka millään malttaisi odottaa, että olen saanu ruuan kuppiin asti ja hänen ulottuville. Ollaan opeteltu, että ruuan saa vasta kun istuu nätisti ja sanon, että saa ottaa. Nyt Dora osaa tämän 'tempun' jo hienosti, vaikka saattaakin testata kerran syöksyä kupille ilman lupaa.


Myös koirien petit on vaihtaneet omistajaa. En tiedä johtuuko siitä, että Taika kyllästyi komentamaan Doran aina pois hänen petistä vai totesiko Taika, että itseasiassa uusi peti on vanhaa parempi. Niin tai näin, nykyään Taika nukkuu Doran petillä 'minun vieressä' ja Dora nukkuu Taikan petissä. Päikkärit kuiten nukutaan milloin missäkin.