Yleisin syy miksi päädytään sijoitustilanteeseen on se, että kasvattaja haluaa jättää pentulaatikosta lupaavimman tai lupaavimmat koirat jatkojalostukseen, muttei pysty jättämään joka pentueesta koiraa kotiin. Tällöin kasvattaja tarvitsee koiralle yhteistyökodin. Jokaisella kasvattajalla on varmaan omat kriteerit miten he tällaisen kodin valitsevat. Meidän tapauksessa "pohjatyöt" oli jo tehtynä ja sen päälle oli hyvä lähteä sijoitusyhteistyötä rakentamaan.
Me tutustuttiin ja ystävystyttiin Maikin kanssa reilua vuotta aikaisemmin, kun Maikin kasvatti Taika muutti meille asumaan. Maikki oli mulle iso apu Taikan kanssa: aina sai apua, kun jokin tätä ensimmäisen koiran omistajan päätä askarrutti. Taikan myötä opin tuntemaan millainen itse olen koiranomistajana, ja samalla opin tuntemaan Maikin ja näin läheltä kuinka isolla sydämellä hän tätä kasvatustyötään tekee. Tämän lisäksi meillä kahdella meni ajatusmaailmat niin hyvin yksiin, että oli helppo vastata kyllä, kun Maikki kysyi olisinko kiinnostunut sijoitussopimuksesta.
Niinpä Dora tuli meille sijoitukseen syksyllä 2015. Paperilla sijoitusyhteistyö tarkoittaa pelkistetysti seuraavaa: Minä koiran tulevana omistajana suostun maksamaan pennusta vakuusmaksun kasvattajalle ja sitoudun huolehtimaan hänen koirasta kuin omastani. Kasvattaja puolestaan sitoutuu maksamaan kaikki jalostukseen liittyvät kulut ja lupautuu palauttamaan vakuusmaksun ja siirtämään koiran omistajuuden minulle, kun pennut on saateltu maailmalle.
Konkreettisesti sijoitusyhteistyö näyttäytyi monella tapaa. Dora asui vakituisesti meillä, mutta etenkin pikkupentuna vietti aikaa Maikilla säännöllisen epäsäännöllisesti, jotta myös toinen koti pysyy kotina eikä sinne mennessä tunnu, että tulisi vieraaseen taloon tai vieraaseen laumaan. Lisäksi Maikki kävi Doran kanssa mätsäreissä ja näyttelyissä. Dora tuli meille luovutusikäisenä samaan aikaan kuin muutkin pennut lähtivät uusiin koteihinsa. Siitä sitten alettiin yhdessä tutustumaan tähän uuteen yksilöön ja yhdessä opeteltiin asioita, kuten mikä tälle koiralle on sopivin ruoka, ruuan määrä, liikunnan määrä, miten tämä koira oppii parhaiten ja mitä juttuja me sille halutaan opettaa.
Sitten kun perusasiat oli kunnossa ja yhteinen suunta selvä, kaikki kulki omalla painollaan. Vaihdeltiin kuulumisia, treffailtiin ja mie raportoin Doran juoksun kulut. Sen jälkeen seuraavat "isot askeleet" tuli kun oli aika astuttaa. Maikki luonnollisesti teki päätökset mitä urosvalintaan tulee, mutta siinäkin keskustelussa sain olla mukana, kun eri vaihtoehtoja mietittiin. Doran juoksun seuraaminen olikin jännää aikaa. Joka päivä katsoin ja Maikille analysoin minkä väristä vuotoa ja miltä Doran värkki tänään näyttää, miten se käyttäytyy ja jokohan ois tärpit lähellä. Jännitti kauheasti jos ne tärpit meneekin ohi, etten osaa niitä katsoa. Tähänkin tulkintaan sain Maikilta hyviä neuvoja ja Maikki kävi itsekin katsomassa mitä tapahtuu. Lopulta siinä päivässä ei ollut mitään epäselvää - tärppihaju oli silmiin pistävä ja tuli aika astutuksen.
Dora astutettiin meillä kotona. Maikki tuli Danten kanssa meille ja Dante hoiti homman. Dora antoi astua ilman huutoa tai rimpuilua eli astutus onnistui niin kuin oppikirjassa. Uusinta astutus tehtiin seuraavana päivänä ja silloin taisi mennä jo huvin piikkiin - molemmat tiesivät mihin ja miten tyyräytyä.
Mulla oli koko ajan vahva tunne, että astutus oli onnistunut. Varmistus tähän tuli parin viikon sisään kun Doralla oli aamupahoinvointia ja ei tahtonut ruoka maistua. Dora on kyllä toiminut kuin kello - kaikki mitä Maikki sanoi, että tietyssä vaiheessa kantoaikaa tapahtuu, tapahtui juuri prikulleen niin! Oli aamupahoinvointia joka meni ohi, tuli liisteriä värkistä, nisät muuttui vaaleanpunaiseksi, pentujen sydänäänet alkoi kuulua ja koira paisui kuin pullataikina ettei ollut enää kelleen epäselvää, että paksuna on.
Sitten paria viikkoa ennen laskettua aikaa Dora lähti Maikille. Kiitos hyvin tehdyn pohjatyön, Dora oli heti kuin kotonaan ja sai prinsessan kohtelun, kuten hänen arvolleen kuuluu (heh). Itsellekin oli helpompi "luopua" koirasta, kun tiesi että se pärjää ja voi hyvin Maikin huomassa. Maikki kertoi meille Doran kuulumisia ja lähetteli välillä videoita, joista näki kuin hyvät sillä oli oltavat.
Synnytyshetki tulkin sitten muutamaa päivää arveltua aikaisemmin. Maikki oli kysynyt jo aiemmin, että haluanko olla mukana synnytyksessä. En ollut tätä edes osannut ajatella, että olisi mahdollista olla. Hetken mietittyäni totesin että kyllähän se olisi ihan mieletön kokemus olla vieressä. Niin siinä sitten kävi, että torstaina 3.5. neljän aikaan aamuyöstä lähdin ajeleen kohti Käpälämäkeä.
Synnytys meni hyvin. Hitaasti mutta varmasti Dora puski kolme ihanaa pentua maailmaan ja alkoi heti niitä äidin ottein hoitaa. Oli ihana nähdä kuinka rakastunut Dora jälkikasvuunsa oli. Ei minua ja Maikkia ollut sillä hetkellä edes olemassa, vain hän ja pikkupennut. Sinne ne jäivät kasvamaan ja mie palasin omaan arkeeni. Maikki aina tasaisin väliajoin raportoi kuulumisia pentulaatikon ääreltä ja laittoi kuvia. Me saatiin tietysti käydä Doraa ja pentuja kattomassakin monta kertaa ennen luovutusta. Pennut on aivan ihania - kyllä voi sanoa, että "pojasta polvi paranee", ja siihenhän jalostuksella myös tähdätään. Dora on ollu uskomattoman hienoa äitikoira, oon niin ylpeä siitä!
Haettiin Dora kotiin kun pennut tuli luovutusikään. Omistajanvaihdos onnistuneen sijoitusyhteistyön päätteeksi tehtiin 21.6.2018. 💕
Olen oppinut Maikilta ihan hirveästi lisää tämän sijoitusyhteistyön aikana. Mulla ei ole tavoitteena alkaa kasvattajaksi, mutta olen silti kiinnostunut sheltin jalostuksesta. Onkin ollut ihan älyttömän palkitsevaa seurata vaihe vaiheelta, mitä kaikkea se kasvattajalta vaatii ennen kuin pennut on laatikossa ja mitä kaikkea se vaatii vielä sen jälkeenkin. Hyvän kasvattajan työ ei lopu siihen, kun pennut on luovutettu maailmalle. Parhaimmillaan siitä vasta alkavat uudet tarinat, toivottavasti yhtä onnelliset kuin tämä meidän tarina.
Äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen olen Maikille tästä kaikesta. Vaikka meidän sijoitusyhteistyö on nyt virallisesti päättynyt, muu yhteistyö ja ystävyys jatkuu entistä vahvempana. Kiitos Maikki, että olet olemassa 💗
