Luku 100: Kesäterveiset

Tänään kävin turistina Oulu Kv:ssä. Varustauduin näyttelypäivään lämpimällä vaatetuksella ja sadekamppeilla, kuten Suomen kesään kuuluu (heh). Minun ja ilmeisesti aika monen muunkin yllätykseksi päivä oli kuitenkin helteinen.

Kerrankin paistaa aurinko eikä tarvitsisi
kastua ja sitten tuo suihkuttaa minut
vesipullolla ihan märäksi. En ymmärrä!

Kävin kannustamassa näyttelyssä kasvattajan koiria/kasvatteja ja ottamassa kuvia ihanista shelttilöisistä joita kehässä liiteli. Taika ja Dora jäi tällä kertaa kotia. Dora menee seuraavan kerran näyttelyyn varmaan ens kuussa, nyt saa "lomailla" tämän kuun.

Pitää kuulemma seisoa nätisti pöydällä.
Toivottavasti saan tästä hyvästä herkun.

Taikaa ei vaikuta edes ilmoittaa tämän vuoden näyttelyihin sillä se on sterkkauksen jälkeen tiputtanu kaiken pohjavillan ja vähän päälykarvaakin eli on lähes kalju. Mie kuumeisesti oottelen josko sille kasvais ees ne maha karvat takaisin niin ei näyttäis ihan nälkäkurjelta tuo koira!

Taika näyttää siltä ko ei ois ikinä ruokaa saanu.
Uskokaa tai älkää, mutta Taika painaa kuitenkin yli 9 kiloa :D

Saan kuulemma oottaa sen puoli vuotta ennen kuin Taikalla on taas kunnolla turkkia. Sitten kun saadaan turkki kondikseen, sen ei pitäis enää samalla tavalla tippua kun jää hormoonihuurut pois. Toivotaan!

"Älä huoli! Turkki on uusiutuva luonnonvara!"

Muutenpa meidän arki on ollut sitä tavallista. Arkipäivät ollaan töissä, koirat kotona sillä välin rullaa matot ja levittää lelut pitkin kämppää. Kotona oottaa aina iloinen vastaanottokomitea ja naapureilta ei jää kuulematta koska isäntäväki on kotiutunu - semmonen hepulimetakka herättää kuuronki.

"Minulta ei ainakaan puutu turkkia!"

Ilta meneekin siinä kun lenkitetään, ruokitaan ja leikitetään koirat. Viikonloppuisin käydään pitempiä lenkkejä, harjataan turkit, trimmataan tassunpohjakarvat ja leikataan kynnet. Salonkipäivä on yleensä joka viikko :)

"On minullakin vielä vähän
karvaa - ainakin kauluksessa!"

Tämän postauksen kuvat ovat otettu tämän päiväisen puunausoperaation yhteydessä. Nyt oli ulkona hyvä puunata kun aurinko paistoi eikä ollut sääskiä (kuin pari)!

Luku 84: Pakkaspäivän hupsuttelua

Kovat pakkaset on vähentäny koirien lenkkejä ja ulkona olo aikaa muutenkin tällä viikolla, joten on pitäny keksiä mitä nuitten kanssa tekis, jotta ne ei ihan seinille hyppisi.

"AAAA, se pallo on minuuuun!"

"Nyt saan sen kiinni!" (Ja Taika katsoo, että taas meni ohi)

"Haaaa, sainpas!"

Veto- ja palloleikkien lisäksi ollaan tehty erilaisia harjotuksia eli perus arkitottelevaisuutta ja muutamia temppuja joista ei sinällään ole mitään hyötyä, ovat vaan jotain puuhaa tylsisytyneille.

"Tylsää, kun  ulkona jäätyy varpaat."

"No leikitään tällä?"

Taika osaa näitä höpötemppuja hyvin, koska sen kanssa ollaan hupsuteltu jo niin paljon, mutta kyllä Dorakin hoksasi leikin juonen kun hetken ihmetteli Taikan ja minun touhuja. Sitten onkin ollut haaste saada niitä tekemään temppuja yksi kerrallaan.

"Mitä se lapsi nyt tekee?"

"Slurps!"

"Hyvää!"

Olen opettanu niille mm. ryömimistä minun jalkojen ali (istun lattialla jalat koukussa), hyppimistä jalan yli puolelta toiselle (edelleen istun lattialla), pujottelua jalkojen välistä (seison ja kävelen eteenpäin kun koira pujottelee) ja sitten kaivoin esiin steppilaudan.

<3  Taika <3

Niin ihana <3

Ei kyllä siinä vaiheessa ollut mitään ideaa, että mitä sen kanssa keksin tehdä. Dora tarjosi ite heti omaa temppua ja kiikku laudan päälle ja seiso näyttelyasennossa niin kauan että annoin sille palkan (harjoitteli ihan selvästi palkintopallilla oloa).

"Seurassani on mustanaamio!"

Taika tykkäsi, että lauta oli turhan kapea ja vähän liukaskin, joten sen kanssa opeteltiin, että riittää kun laittaa pelkät etutassut laudan päälle niin saa palkan. Dora oppi nopeasti saman. Edelleen, ei varsinaisesti mitään hyötyä, mutta saapahan hassuja kuvia :)

Varmaan tässä vielä jotain muutakin höpöä tuon steppilaudan kanssa keksii, mutta nuita kahta asentoa ne mulle nyt heti tarjoaa kun laitan laudan lattialle. Ei pidä ajatella liian vaikeasti. Kaikki yhdessä puuhaaminen on koirien mielestä kivaa. Ja mullaki oli hauskaa!

<3

Luku 50: Agilityä ja koirahierontaa

Tänään tuli pitkästä aikaa otettua oikea kamera esiin ja mulla on tarjota teille muutakin kuvamateriaalia, entä kännykkä räpsyjä!

Taika on kyllä oikea linssilude. Innostuu kun otetaan kamera näkyville ja istuu ja tarjoaa poseerausta. Taika yhdistää valokuvaamisen herkkujen saamiseen eli kuvaussessiot on sen mielestä superkiva leikki!

Pitäisi varmaan ottaa kamera mukaan agilityynkin jos sen sillä saisi pysymään paremmin paikoillaan... ;)

Maanantaina tosiaan käytiin jälleen agilityssä ja oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä hallin sijaan. Ulkona tilaa on enemmän ja kentän vieressä on pitkä pelto.

Taika rakastaa vapautta ja juoksemista, joten pieni pelko persiissä mulla oli, että kun vapautan koiran radan suorittamista varten, se päättää jossain vaiheessa tehdä Taikat eli vetää formulaa pellolla juhlien vapauden riemua.

Kävi kuitenkin ilmi, että Taika rakastaa vielä enemmän agilityä! Toki ekan radan suorittamisen jälkeen se juoksenteli kentällä tehden omia temppujaan ennen kuin suostui tulemaan luokseni, mutta loppu tunti meni vallan mainiosti tämän asian suhteen.

Eilen käytiin Taikan kanssa metsälenkillä uusien shelttituttavuuksien kanssa. Taika parka ei oikein osaa olla laumassa, varmaan kun on meillä ainoana koirana, joten alku aina vähän hankala näissä koirakohtaamisissa.

Näissä kohtaamisissa Taika yleensä ujostelee ja kiemurtelee eikä tiedä miten päin pitäisi olla. Silti samaan aikaan haluttais nuuhkutella ja juosta kilpaa muiden kanssa. Taika rohkeintuu nopeinten sellaisten koirien kanssa, jotka eivät välitä Taikasta sen kummemmin eli antavat sille omaa tilaa.

Lenkin jälkeen Taika pääsi koirahierojalle. Hieroja kertoi, ettei Taikassa ole mitään isompia jumeja tai vikoja. Hieman oli jumia toisella puolella koiraa, johtuen varmaan siitä, että Taika nilkutti viime viikolla toista etutassua revenneen kynnen takia.

Taika oli tosi reipas vaikka tilanne oli sille jälleen uusi. Aluksi meinasi olla hankaluuksia saada Taika pysymään kyljellään makuulla hoitopöydän päällä, mutta kyllä se siitä antautui ja näki, että alkoi nauttimaan hieronnasta - silmät luppasi ja koira rentoutui.

Sovittiin, että otetaan uusiksi parin viikon päästä. Koira on toisella kertaa helpompi hierottava, kun se ei jännitä tilannetta niin paljon.

Siispä ensi kertaan lukijat :)

Luku 41: Kuvausten tuloksia ja agilityn maistiaisia

Viime postauksessa kerroin, että olimme käyneet Taikan kanssa valokuvaamossa leikkimässä malleja. Kuvaajana toimi Marjo Väisänen ja kuvista tuli hienoja - suosittelen ammativalokuvaajaa muillekin!

Kuvaaja: Marjo Väisänen

Kuvaaja: Marjo Väisänen. Ko. päivitys löytyy kuvaajan Facebookista

Nyt otetaan viikonloppu rennosti ja maanantaina luvassa agilityä. Tässä pieni videon pätkä meän harjoittelusta:

Muksaa viikonloppua kaikille :)

Luku 40: Huippumalli haussa!

Tänään koettiin jälleen jotain uutta - käytiin ihan oikealla valokuvausstudiolla! Rekvisiittana käytettiin tuollaista kivan näköstä laatikkoa ja minun tehtävänä oli saada Taika pysymään eri asennoissa laatikon päällä.

Mie näytin todennäkösesti melko  hupsulta ko yritin ohjata Taikaa ilman, että olin kameran tai valojen tiellä. Vaan pääasia, että Taikasta saatiin kunnon kuvia. Nyt vaan ootellaan, että päästään niitä ihastelemaan :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3