Sivut

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Luku 93: Mätsäripäivä

Tänään vietettiin iltapäivä mätsäreissä. Ilmotin molemmat koirat kehään, Dora meni pieniin pentuihin ja Taika pieniin aikuisiin.

Treenattiin seisomista ennen kehään menoa.

Paikanpäällä totesin, että joka ryhmälle näkyy olevan oma kehä eli kehät pyörii yhtä aikaa. Kävin sitten kehäsihteeriltä kysymässä voidaanko vaihtaa jonku kanssa paikkaa, kun mulla molemmat koirat on kahdeksantena omiin kehiinsä menossa ja en repeä kahteen kehään yhtä aikaa. Vaihto onnistui onneksi ilman suurempia ongelmia :)

Taika osaa seisoa pönöttää kuin patsas :)

Menin siis ensin Doran kanssa pentukehässä ja sen jälkeen heti perään Taikan kanssa aikuisten kehässä. Hovikuvaaja oli myös koiran pitäjänä, kun vaihdoin neitejä "lennosta" kehän reunalla. Enhän mie ollu aatellu, että kahden koiran kanssa vois kiire tulla..

Hienosti sipsuttaapi pikku Dora :)

Dora meni kyllä hienosti. Oli ihan touhussa kun mentiin kehään kierteleen ja esiintyi hyvin edukseen. Saatiinkin sillä esiintymisellä punainen nauha eli se ns. parempi väri.

Ja seisoakin me osataan!

Taikakin esiintyi hyvin omassa kehässään ja me saatiin sieltä sininen nauha.

Taika se vaan minua tuijottelee..

Pöydällä arvosteltavana.

Pieniä aikuisia oli vähän enemmän kuin pentuja, joten ehdin käydä Doran kanssa punaisten ryhmäkehässä ennen Taikan ryhmäkehää. Hyvin esiintyi neiti toisellakin kertaa, mutta sijoitusta ei tällä kertaa tullut.

Tuomari arvioi pentuja punaisten ryhmäkehässä.

Kun meidät Doran kanssa käteltiin ulos kehästä, saatiinkin jo mennä Taikan kanssa sinisten ryhmäkehään. Ei jäänyt montaa hetkeä näiden kehien väliin. Eipähän ehtiny turhia jännitellä, kun piti vaan hypätä kehästä toiseen ;)

Taikan kanssa ehdittiin juuri parahiksi omaan kehään.

Taikan kanssa meillä menee yleensä loppua kohden aina vähän paremmin. Tänäänkin parikilpailussa haettiin vähän sitä yhteistä säveltä, mutta ryhmäkehässä esiinnyttiin yhdessä jo paljon paremmin.

Taustalla pienten pentujen ryhmäkehä vielä pyöri.

Ainaki jokin asia meillä toimii ja se on tää patsastelu! 

Sijoitustakin meille tuli, oltiin neljänsiä! Ehkä me Taikan kanssakin aletaan näyttelyjutuissa pikkuhiljaa onnistuun, kun reenataan vaan edelleen ahkerasti. Ihan huimastihan me ollaan jo edistytty, mutta työtä tää homma edelleen vaatii.

Naaa naaa nakkiaaaa!

Mukava oli päivä. Aurinkokin ilmestyi jossain vaiheessa esille ja mätsäreissä oli kiva tunnelma. Nyt on kaksi väsynyttä koiraa lattialla ihan reporankana.. pitäiskö ite mennä kaveriksi pötköttään.. :)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Luku 92: Kevättä ilmassa

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä? Tai noh, viikolla oli kyllä monta sumuista ja ei-niin-ihanaa päivää, mutta viikonlopun säästä ei ole moitteita!

Näin paljon neideillä aluksi kiinnosti tää valokuvaus..

Lumi hupenee silmissä ja meidän rallattelu pelto on käynyt hyvin vetiseksi ja koirapuiston keskelle on ilmestynyt järvi. Tämä tietää koiranomistajalle jokapäiväistä koiran ja kämpän kuurausta, kun kaikki hiekka ja rapa kantautuu koirien tassuista ja mahakarvoista sisälle.

Hitsit että oon upea ilmestys!

Kevään tulon huomaa paitsi sisälle kantautuvan hiekan määrästä myös siitä, että ulkona on enemmän liikettä. Meidän takapiha loppuu pieneen metsäkaistaleeseen ja koirat taas oudoksestaan raportoi jokaisen liikkeen mitä siellä näkyy.

Taika sanoo, että herkkuja on parempi
olla luvassa, kun näin kauan
pitää jaksaa pysyä paikallaan ;)

Metsässä temmeltää naapuri talojen lapset, pikkulinnut, oravat ja fasaanit. Fasaaneja ei ole näkynyt kyllä pitkään aikaan. Ennen ne tepasteli meidän takapihalla, mutta koirien myötä ovat ilmeisesti löytäneet paremman paikan teputteluunsa. Eilen niitä kuiten näkyi taas tontin rajalla menevän!

Niin sievästi pikkuinen poseeraa :)

Kaiken hyvän lisäksi meidän rivarin päätyyn on muuttanut kissa. Meidän neidit on kyllä kissoja nähneet ennenkin ja osaavat olla nätisti jos kissoja on samassa huoneessa. Vaan tästä uudesta naapurista nää ei oo päässy vielä yhteisymmärrykseen. Aina pitää huutaa, kun kissa näkyy pihalla.

"Tuossa kädessäkö sinulla ne herkut on piilossa?"

Onhan se tietenki hankala, kun kissa ei tuu aidalle koiramaisesti moikkaamaan. Tai oikeastaan se on  yhtenä hämäränä iltana aidan reunalle hiippaillut ja kun kohtasivat meidän neitien kanssa niin koirat haukku ja kissa sylki ja sähisi. Oih ja voih. Vaan eiköhän ne toisiinsa totu, pikkuhiljaa.. :)

"Kai se riittää, että pikkusisko poseeraa. Minä vahdin ympäristöä!"

Aurinkoista kevättä teille lukijat :)

"Meillä ei koirat ole sitten sohvilla."