Luku 115: Ensimmäiset viralliset agilitykilpailut

Tänään käytiin ekoissa virallisissa agilitykisoissa Taikan ja Doran kanssa. Ajattelin viime vuoden lopussa että nyt täytyy vain ostaa se lisenssi ja ilmoittaa ensimmäisiin mahdollisiin kisoihin, sillähän se lähtee käyntiin. Muuten se vuosi lipuu taas ohi ihan huomaamatta.

Tuumasta toimeen ja niinhän siinä kävi, että löysin itseni tänään Oulun koirakerhon järjestämistä kisoista! Olin ilmoittanut molemmat koirat hyppyradalle ja yhdelle agilityradalle.

Agilitykilpailuun on tullut paljon muutoksia tälle vuodelle, mm. kokoluokkia on aiemman kolmen sijasta viisi, rimakorkeudet on tippuneet kaikissa kokoluokissa ja estevälit saa nykyään olla jopa 10 metriä!

Taika ja Dora mitattiin virallisissa mittauksissa viime vuoden puolella molemmat mediksi. Olin toivonu että Dora menis miniksi, mutta kolmen tuomarin mittauksella sitä ei saatu alle 35cm, mikä on minin ja medin raja.

Ollaan treenattu Doran kanssa aiemmin mininä ja medikorkeuksia on alla tosi vähän. Tämä näkyi meidän tämän päivän hyppyradalla, joka meni lähinnä ihmetellessä. Muuri oli peikko, siinä tuli rimakauhu eikä suostunu menemään yli.

Agilityrata meni jo paljon paremmin ja ois saatu hyvä tulos ellei muuri olis ollut pikkuneidille ehdoton nou nou. Otettiin siitä hylky ja keskusteltiin vielä kepeillä kuinka ikävää on että radalle ilmestyy seinä kesken leikin. Sain Doran siitä vielä suorittaan radan loppuun ja hyvillä mielin mentiin maaliin.

Kaksi hylkyähän niistä tuli, mutta eipä sillä tässä kohtaa oo niin väliä kun vasta-alkajia vielä ollaan :) Tässä video Doran agilityradasta:

Taika päästeli höyryjä hyppyradalla ja allekirjoittanut yritti vaan selvitä. Ei mennyt ihan nappiin. Agilityradalla homma oli kasassa jo paremmin, mutta minun ohjaus ei ollut riittävän hyvä ja se näkyi suorituksessa. Paljon hyvää siinä Taikan menossa on ja se alkaa nyt vihdoin olemaan ns. Kisakunnossa, tarvitaan vaan kisakilometrejä alle niin eiköhän se siitä!

Kaksi hylkyä myös Taikalle, koska ohjaaja oli tyhmä :) Tässä video Taikan menosta:

Kiitokset hovikuvaajalle :)

Luku 112: Taika kävi treenaan epiksissä

Tänään käytiin Taikan kanssa pitkästä aikaa epiksissä eli epävirallisissa agiliykisoissa. Jännitti kyllä lähteä kokeileen, kun viime kerta osoitti ettei Taika osaa kisapaikalla ainakaan rauhassa odottaa.

Nyt käytiin meille uudessa hallissa, joten Taika ei osannut yhdistää paikkaa heti agilityyn. Oli siis rauhallinen oma itsensä (kyllä siitä nykään voi jo sanoa, että on rauhallinenkin). Sain tutustua rataan ilman että Taika ois asiaan mitenkään reagoinut (Taika odotteli häkissään) ja kerkesin seurata varmaan puolet minien starteista ennen kuin Taika alkoi tajuta missä ollaan.

Otsikon pahaenteisestä luvusta huolimatta hätänumeroa ei tarvittu ja oon oikeastaan ihan tyytyväinen tämän kertaiseen suoritukseen. Agilityhän on siitä hauska laji, että jos koira tekee virheen radalla, se on aina ohjaajan vika. Niin tälläkin kertaa.

Taikan ensimmäinen rata:

• 21 estettä, 
• radan ihanneaika 52s, 
• Taikan aika 44,87s, 
• aikavirhe -7,13 (eli 7,13s alle ihanne ajan)
• 25 virhepistettä 

Taikan toinen rata:

• 21 estettä, 
• radan ihanneaika 52s, 
• Taikan aika 41,17s, 
• aikavirhe -10,83 (eli 10,83s alle ihanne ajan)
• 15 virhepistettä

Hyvää treeniä niin itelle ko koiralle, eiköhän tää kokemuksen kautta mee koko ajan eteenpäin. Maikille kiitos seurasta ja videoinnista :)

Luku 111: Suunnitelmia

Tänään sain itseni istutettua koneen ääreen ja aloin tutkaileen mitä sitä tänä vuonna koirien kanssa tekis tuolla harrasterintamalla. 

Taikan mielestä tämä suunnittelu on uuvuttavaa :D

Vuodelle 2017 on kaksi teemaa:

1.  Näyttelyt. Tarkoitus olisi tällekin vuodelle pyörähdellä molempien kanssa näyttelykehässä. Viime vuoden näyttelysaldo oli Taikalla 4 kpl ja Doralla 6 kpl. Jospa tänä vuonna käydään ainakin saman verran.
   
   Viime vuonna Taikalla jäi sterkkauksen vuoksi kesän näyttelyt välistä kun oli ihan karvaton. Tänä vuonna kesäkuu on minun osalta poissa laskuista, koska silloin on tiedossa joka viikonlopulle jokin juhla. Meidän näyttelyt painottuu siis loppu kesälle ja syksylle. Toki Dora saattaa käydä Maikin kanssa kiertämässä kehiä myös ilman minua.
   
   Mätsäreissäkin voisi käydä aina kun sopivia sattuu kohalle. Niitä on ollut ainakin edellisinä kesinä useita eli huonoa tuuria (tai omaa laiskuutta) jos ei missään tuu käytyä.
   
   
2. Agility. Minun täytyy alkaa Taikan kanssa kiertään epiksiä (epävirallisia kisoja) ja tehdä vähän omatoimista keinu- ja keppitreeniä, jotta virallisen kisalisenssin hankkiminen ois järkevää. Toki hyppyratoja voitais jo alkaa tekemään, kun niissä tuo vielä ongelmallinen keinu ei esiinny.
   
   Doran kanssa treenataan maltillisesti, meillä ei oo mihinkään kiire. Tässä pieni tyylinäyte Doran radasta (Instagramin seuraajat ja FB kaverit on tämän saattanut jo nähdäkin):
   
   

Mehän ollaan aloitettu Doran kanssa agility tosiaan penturyhmästä viime syksynä ja mentiin kurssille ilman, että oltiin mitään alkeita harjoiteltu. Kerran viikossa käytiin syksyllä kurssilla ja nyt on aloitettu samalla tahdilla, mutta valmennusryhmässä missä vähemmän koirakkoja eli enempi aikaa touhuta.

Dora menee hienosti etenkin kun ottaa huomioon vähäisen harjoittelumäärän. Vauhtiakin sille on tullut paljon lisää. Dora on ihan erilainen ohjattava kuin Taika, häsyää vähemmän eli oppii nopeammin. Dora vaatii paljon kehuja (palkkautuu ja motivoituu kun kehuu), kun Taika taas vaatii jämäkkyyttä ja mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä lässytystä ja huitomista. Kuumakalle kun ei kestä semmosta :)

Taikan kanssa on maaliskuun eka viikonloppu tarkoitus mennä vuoden ensimmäisiin epiksiin. Pidetään peukkuja!

Luku 108: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Rinnat rottingilla,
onhan sentään itsenäisyyspäivä!

Ulkona paukkuu -18 asteen pakkanen, mutta sisällä onneksi tarkenee! Koirat löhöää milloin missäkin ja välillä käväsevät ulkona riehumassa jotta jaksaa taas sisällä nukkua. Harvinaisen rauhallista ollut kyllä tänään!

Koirien kuorsatessa mie nettishoppailin joululahjoja ja mietin että kun vihdoin tämän koneen sain auki niin pitää käydä teitäkin tervehtimässä. Bloggaus motivaatiota on viime kuukausina syönyt arjen kiireet ja huonosti toimiva läppäri. Vielä en raaski uutta konetta hommata kun näitä rahareikiä ois pari muutakin.

Arjen kiireet on koostuneet töistä, harrastuksista ja remontista. Maanantaisin käyn töiden jälkeen Doran kanssa agilityssä (on menny ihan superisti koko ajan), tiistaina mulla on espanjan kielikurssi ja keskiviikkona Taikan kanssa agility (mennyt hyvin Taikamaisesti). Vielä pari viikkoa nää harrastukset kestää, sitten alkaa joululoma ja ensi vuonna jatketaan.

Ollaan samaan aikaan rempattu myös kotia. Meillä oli parin viikon wc-remontti jonka jälkeen vielä kiskottiin vähän tapettia, tasotettiin seiniä ja laitettiin uutta maalia pintaan. Pintojen uudistus on vielä kesken, mutta jatketaan sitäkin sitten ensi vuoden puolella.

Kolme viikkoa sitten käytiin Jyväskylän kaksipäiväisessä koiranäyttelyssä. Matkaan lähdettiin Maikin ja Piian kanssa. Meillä oli lauantaina matkassa 5 shelttiä ja 2 collieta. Sheltti ja collie kehät menivät päällekäin ja kun collie kehän tuomari oli jossain hukassa, kehän aloitus myöhästyi. Maikki ei voinut olla kahdessa kehässä yhtäaikaa, joten lopulta kävi niin hauskasti, että mie esitin molemmat collie lapset (Simba ja Zara 7kk).

Nää Maikin kasvatit oli ihan huippuja ja molemmat voittivat oman luokkansa, Katriinan Rami joka on myös samasta pentueesta, sijoittui toiseksi. Koska en voinut itse esittää paras pentu kehässä kahta koiraa, Katriina esitti Simban ja mie Zaran. Molemmat esiintyivät hienosti ja Simba oli ROP-pentu ja Zara VSP-pentu.

Maikki ja Piia juoksivat shelttikehän urosten arvostelun jälkeen collie kehän laidalle mistä me juuri tultiin voittoisin tuloksin ulos. Maikin ilme oli kyllä ihan huippu kun kerrotiin miten meni - ei tainut odottaa että collie lasten debyytti kehässä menis näin mainiosti :D

Collie kehän jälkeen oli vielä Doran ja Taikan vuoro käydä kehässä. Dora meni hienosti ja sai hyvän arvostelun. Taika oli kehässä taas huumorimielellä. Se päätti että häntä nyt kutittaa koko ajan ja pomppi kolmella jalalla ja yritti rapsuttaa korvaa ja milloin mitäkin. HUOH! Luokassa pitää ilmeisesti olla aina yksi pelle... Sai se Taikakin hyvän arvostelun, mutta sijoituksista on turha haaveilla tuommosella esiintymisellä.




Tuomari Tino Pehar, Kroatia.

Dora Jun Eri 2 Sa: "15 month, nice young female. Excellent lenght of body , beautiful head with parallel (?) lines, very nice ear set, good body structure for age. Good front, good rear angulations. Very good movement."

Vapaa suomennos: "15 kk, kaunis nuori narttu. Erinomainen rungon pituus. Kaunis linjainen pää. Hyvin asettuneet korvat. Ikäisekseen hyvin kehittynyt rakenne. Hyvä etuosa, hyvät takakulmaukset. Erittäin hyvä liike."

Taika Avo Eri: "2½ years, good proportions, beautiful long (?) head with eye ear excellent set, nice neck, could have a bit better topline, very good front, correct rear angle, could have a bit better movement"

Vapaa suomennos: "2½ vuotias. Hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja silmät, hyvin asettuneet korvat. Voisi olla vähän parempi ylälinja. Erittäin hyvä edestä. Hyvät takakulmaukset, voisi olla parempi liike."

Voisi olla parempi liike.. alotetaano sillä että voisi liikkua neljällä jalalla... :') Taikahan liikkuu oikeasti tosi nättiä ravia silloin kun haluaa. Menee huonosti vaan silloin kun on jumissa ja näköjään kun näyttelyhihna/-panta "kutittaa". Ihme herkkis :D

Tämä on kuulkaa harvinainen näky! Taikahan ei yleensä koskaan

 laita yöunille niin että kenenkään kestäis olla näin lähellä :D

Yö käytiin nukkumassa Katriinan hellässä huomassa - paljon parempi kuin hotellimajoitus. Kiitos Katriinalle vielä ruuasta ja majoituksesta! Syötiin hyvin, käytiin koiralauman kanssa lenkillä, saunottiin ja nukkumaankin ehdittiin :)

Sunnuntaina käytiin vielä pyörähtään kehässä ja hyvin meni vaikkei sijoituksia tainut tulla muuta kuin collie lapsille. Simba oli jälleen ROP-pentu ja Rami sijoittuu toiseksi - näistä kakaroista kuullaan vielä!

Meidän neidit esiintyi hyvin - jopa Taika (hällä ei sunnuntaina sitten kutitanutkaan). Piia esitti Taikan (kiitos!) ja saa esittää toistekin jos haluaa :) Arvosteluja mulla ei valitettavasti ole sunnuntailta antaa koska unohdin ne hakea, kun niin reippaasti siitä lähdettiin kotia kohti :D

Nyt rauhoitutaan illan viettoon.. ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille :)

Luku 107: Hengissä ollaan

.. vaikka hiljaista on blogin puolella ollutkin! Nyt on ollut jotenkin niin "tiivis syksy" ettei energia ole riittänyt enää tänne blogin puolelle. Mutta koirille kuuluu hyvää (varaudu kilometripäivitykseen)!

Oliko teillä jo ikävä?

 Alku syksystä käytiin laittamassa mummon ja papan kesäpaikka talviteloille. Koirat oli ihan ihmeissään kun vastassa ei ollutkaan hevosia eikä pappakaan ollut paikalla syöttämässä karvakuonoille ruokapöydän herkkuja. Mukavaa meillä siellä kuitenkin oli puuhatessa.

Dora sai olla irti ja se onnellisena sipsutti meidän perässä ja toimi työnjohtajana. Taika oli pitkässä narussa jottei livahda autojen perään ja sai näin ollen vähän vähemmän vapautta. Ei sen kuitenkaan tarvinnu yksin olla vaan oli siellä missä me muutkin :)

Dora ottaa rennosti

Lokakuun alussa käytiin shelttilenkillä yhdeksän koiran voimin ja kiva oli lenkkeillä metsässä ison koiralauman kanssa. Dora on kyllä huvittava. Se oli lenkillä sellainen ärsyttävä pikkusisko ja roikkui Taikan kintereillä koko ajan vaikka Taika olisi halunnut juosta myös uusien tuttavuuksien kanssa. Doralla on vaikea elämä, kun muut ei ymmärrä että hän on maailman napa ;)

Samana viikonloppuna kävin Taikan kanssa epiksissä eli epävirallisissa agilitykisoissa. Ihan innoissani olin sinne menossa, kun meillä on harjoitukset menneet niin hyvin. Kisapaikalla sitten tuuli kääntyi siihen että meinasin tehdä lapaset koko koirasta ennen kuin päästiin edes radalle.

Taika sai itsensä hypertilaan kun piti odottaa omaa vuoroa. Sen ei tarvinnut kuin kuulla, että joku teki rataa ja oli taas ko siipiä vailla. Hävetti - siis minua, koira ei osannut hävetä. Olin ilmoittanut meidät kahdelle mölli radalle (eli ei-vielä-kisaavien tasoiselle radalle) ja tiesin kun ensimmäiselle radalle mentiin, että tää menee niin päin puuta ko voi vaan mennä. Nimittäin siinä Taikan kiihkotilassa ei järki kulje samassa paketissa.

En ymmärrä miksi mama ei ollut
ylpeä. Sain sentään pokaalin!

Eka rata meni höyryjä päästellessä. Taika näytti varmaan siltä kuin ois vesikauhun vallassa. Suu vaahossa juoksi ja huusi menemään. Törmäili esteisiin (lue: rynni läpi) ja kun päästiin maaliin olin ite ihan maitohapoilla ja koira näytti tyytyväiseltä. Oli rauhassa, kieli pitkänä ja heilutti häntää. Ilme kertoi kuinka ylpeä oli että juoksi lujaa. Ja mie vaan katoin sitä koiraa että et oo tosissas. Tuo ei todellakana menny hyvin!!

Seuraava kiekka tuli melkein heti perään ja en ollu ite ehtiny kunnolla palautua aiemmasta suorituksesta (ja siitä ketutuksen tunteesta kun piti tulla ittensä tänne taas nolaamaan). Ei auttanu ko mennä uudestaan. Toinen kierros sujui jo paremmin ja koira kuunteli, ohjaus virheitä tein eli ei puhasta rataa saatu.

Kaikkein hauskintahan tässä oli se, että koska oltiin medeissä ainoat osallistujat jotka eivät ole kisanneet, me voitettiin se luokka. Saa nauraa.

Minä olen kiltti ja fisku tyttö :)

Seuraavissa reeneissä Taika meni taas tosi hyvin ja kouluttaja kehui kuinka paljon edistystä on tapahtunu. Saakelin koira. Näyttäis sen edistyksen myös siellä kisakentillä eikä vaan reeneissä! Noh, ensi kerralla en vie koiraa halliin ennen omaa vuoroa koska sen pääkoppa ei kestä sitä ettei pääse ekana juokseen.

Doran kanssa agility reenit sujuu todella hyvin! Se on innostunut nyt lajista koko ajan enemmän ja on tosi taitava kaikessa mitä tehdään. Nauroin kouluttajalle että mie pääsen Doran kanssa ennemmin kisaamaan entä Taikan. Toki Taikalla on enemmän radanlukutaitoa ja vauhtia, mutta Doralla on järki päässä ja kuuntelee ja oppii tosi nopeasti. Saapa nähdä miten meille käy :)

Sitten toinen murheenkryyni Taikan kanssa on nätöt eli näyttelytottumustreenit. Käytiin nätöilemässä Maikin kanssa siten, että mulla handlattavana Taika ja Maikilla Dora. Ekan kiekan jälkeen tehtiin vaihdos sillä Taikan mielestä oli mukavampaa olla ihan minun lahkeessa kiinni ja paimentaa jalkoja entä esiintyä kauniisti. Doralla puolestaan oli kengurubensaa suonissa kun meni Maikin kanssa.

Aina tuo mama juoruaa teille kaiken..

Kun vaihdettiin koirille esittäjiä, Taika meni tosi hyvin (niinkö se menee aina Maikin kanssa) ja Dora esiintyi mulle hienosti. Sentään toinen koirista haluaa esiintyä minun kanssa eikä höpötä omiaan!

Toki oma vikahan se on ettei Taika ravaa nätisti näyttelynarussa. En ole vuoteen sitä ite handlannu ja se ihan selkeesti tarvis minun kanssa enemmän nätöjä, jotta sais näyttelyvaihteen päälle sen agivaihteen sijasta. Koska osaamisesta se ei ole kiinni. Jos ei tietäis mitä pyydetään, ei osais mennä Maikinkaan kanssa.

Seuraavana viikonloppuna suunnattiin sitten Maikin ja Piian kanssa Seinäjoelle koiranäyttelyyn. Meillä oli kuusi koiraa matkassa, kolme urosta ja kolme narttua. Maikki ja Piia handlasi uroksia ristiin (vaihtelivat handlaajaa kehien välissä) ja narttujen kanssa taas katsotiin miten koirat kellekin esiintyy.

Kauneuskilpailu, vähän jännittää!

Ava tykästyi Piiaan ja esiintyi sille parhaiten, joten jäljelle jäi meidän neidit ja niissä ei tarvinnut paljoa miettiä kuka esittää ketäkin - mie menin Doran kanssa ja Taika Maikin kanssa. Oli ihan huippu näyttelypäivä, vaikka Taikalle ja Doralle ei sijoitusta tullutkaan. Molemmat esiintyi hienosti ja arvostelut oli ihan niiden näköiset.

Tuomari Joakim Olsson, Ruotsi:

Vasta pesty matto on hyvä paikka
levähtää :)

Taika, avoluokan erinomainen, ei sijoitusta: "Feminint tik på den större sidan. Mycket välformade ögon. Välburna, aningen stora öron. Utm nosoarti. Utm hals, förbröst och bröstkorg. Något långt ländparti. Bra vinklar, ben och tassar. Rör sig med lätt vägvinnande steg. Utm pälskvalitet."

Vapaa suomennos: "Feminiininen, suurehko narttu. Erittäin hyvin muotoutuneet silmät. Hyvin asettuneet, hieman suuret korvat. Erinomainen kuono. Erinomainen kaula, rinta ja rinnan syvyys. Pitkähkö selkä. Hyvin kulmautuneet jalat. Liikkuu kevyellä pitkällä askeleella. Erinomainen turkin laatu."

Dora, junioriluokan erittäin hyvä, ei sijoitusta: "15 månad. Utm feminin helhet. Vackert välformad huvud. Mörka, fälformade ögon. Något lättä öron. Något kort hals. Utm förbröst och bröstkorg. För sig något kort steg bak. Utm pälskvalitet, korrekt svep över länden."

Vapaa suomennos: "15 kuukautta. Erinomainen, feminiininen kokonaisuus. Kaunis, hyvin muotoutunut pää. Tummat hyvin muotoutuneet silmät. Hieman kevyet korvat. Hieman lyhyt kaula. Erinomainen rinta ja rinnan syvyys. Hieman lyhyet takaliikkeet. Erinomainen turkin laatu,..." ja tuota lauseen loppua en osaa suomentaa :D

Hyvää yötä!

Hyvät arvostelut molemmilla! Parin viikon päästä on sitten vuorossa kaksipäiväinen Jyväskylä näyttely. Toivotaan sinnekin vähintään yhtä hyviä arvosteluja ja pidetään peukkuja sijoituksille :)

Luku 106: Agilityn huumaa

Minun sydän pakahtuu näistä koirista kun ne vaan on niin taitavia! 

Keskiviikkona starttasi Taikan agilityn valmennustunnit ja meni kyllä hienosti. Kouluttaja nauroikin että mitä oot tehny tolle koiralle, onko se kipeä kun on niin rauhallinen. Toivotaan, että tällä kertaa tämä rauhallinen olotila kestää ja sen myötä myös edistystä tapahtuu lisää!

Hienosti meni kaikki muut paitsi kepit. Ne oli edelleen ihan tylsät ilman verkkoja ja piti taas tapella, että sain Taikan ylipäätään tekemään niitä. Saatiin kotiläksyksi harjotella keppejä jotta Taika hoksaisi, ettei niistä pääse eroon ja että itseasiassa nekin voi suorittaa nopeasti (mikä on Taikan mielestä ehdoton vaatimus kivalle esteelle).

Lauantaina käytiin Pohjois-Suomen sheltti ry:n järjestämällä agilitykurssilla missä kouluttajana toimi Anna Orenius. Mulla ei riitä sanat kuvaamaan sitä fiilistä mikä oli kurssin jälkeen - ihan huikean mahtava! Anna oli tosi hyvä kouluttaja ja rata oli todella pitkä ja haastava ainakin meidän mittapuulla mitattuna. Taika toimi kuitenkin kuin unelma. Se ei ole IKINÄ menny niin hyvin kuin lauantaina.

Sisarukset Boss ja Taika.
Boss on ihan samanlainen raketti kuin Taikakin.
Piialle ja Bossille kiitos seurasta - oli huippu päivä!

Olin ihan varma, että jäädään jumppaamaan viimeistään viidenteen esteeseen, mutta kaikki meni kuin vettä vaan ja kun ohjasin koiran kuudennelle esteelle, tajusin ettei mulla ole hajuakaan mikä on seitsemäs este koska olin olettanut ettei päästä niin pitkälle -tyhmä mie!

Taika yllätti minut ihan täysin. Ehkä sen hermot ei vaan kestä semmosta esteiden ja ohjaustyylien viilaamista (jotka kuitenkin on tosi oleellisia virhepisteiden ja ylimääräisen ajan välttämiseksi) ja on parhaimmillaan kun saa vaan painattaa menemään minkä kerkeää.

Ja voi jukra että me juostiin. Juostiin niin että jalat irtoo ja päässä humisee! Nyt minun pitää alkaa luottamaan tuohon koiraan enemmän ja jättää turha varmistelu pois. Lauantai osoitti ainakin sen että kyllä se vaan seuraa ja tekee mitä näyttää ja mukaan en ehdi jos liikaa varmistelen esteitä.

Ei voi mitään, mutta taas tunnen kyllä syvää kiitollisuutta - oon niin onnellinen että ollaan saatu näin hienot koirat. Taika ja Dora, molemmat on niin uskomattomia pakkauksia!

ps. Tuli muuten aikamoinen kisakuume. Ei muuta kuin epiksiä metsästään ja kokemusta kartuttaan ja sitten virallisiin kisoihin ;)

Luku 105: Doran eka agitunti

Tänään käytiin Doran kanssa ensimmäistä kertaa agilitytunnilla ja rakastuin tuohon pikku koiraan taas vähän lisää!

Aloitettiin tunti sillä, että käveltiin vähän aikaa hallia ympäri jotta tulee tila tutuksi. Sitten kokeiltiin millä se oma koira palkkautuu. Meillä oli mukana vetolelu, pallo ja nakkeja. Vetolelu oli tylsä, mutta pallo ja nakit toimi palkaksi hyvin.

Harjoiteltiin ihan perusjuttuja: hyppyesteen ylittämistä matalalta korkeudelta, matalan A-asteen ylittämistä, renkaan läpi menemistä, putken läpi juoksemista ja pujottelua.

Dora teki innoissaan kaikkea ja siitä näki kuinka nautti yhdessä tekemisestä. On se vaan niin ihana touhupakkaus! Ja täysin erilainen kuin Taika. Kouluttaja totesi jo ekan 5 min jälkeen että tää taitaa olla vähän rauhallisempi tapaus hurjapää Taikaan verrattuna.

Taikan kanssa aloitetaan agility keskiviikkona ja lauantaina käydään Pohjois-Suomen Shelttiyhdistyksen järkkäämässä agilitykoulutuksessa Oulun Haukkukeitaalla. Ootan innoissani myös Taikan kanssa aksaamista sillä uskon, että tauko on tehnyt taas terää hurjapäälle. Toivon, että sunnuntain koulutuksesta saisi jotain uusia vinkkejä, mitä voisi hyödyntää treenatessa.

Ihana agisyksy siis alkamassa - tassuterapiaa parhaimmillaan :)

Luku 101: Viikonloppu reissussa

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa heppavahtina minun isovanhempien kesäpaikassa. Dora oli matkassa ensikertaa, Taikalle paikka ja touhut oli jo entuudestaan tutut. Taika on jo ihan konkari tässä hevosten vahtimisessa ;)

"Hahaa, näen teidät täältäkin.
Turha yrittää karata!"

Doralle eka ilta oli varmaan jännittävä, kun illan hämärässä kavion kopsetta ja maan töminää tarjosi seitsemän hevosen askeleet. Tässä kesäpaikassa on muutenkin jotain maagista - se on samaan aikaan niin hiljainen ja rauhallinen, mutta ne vähäisetkin äänet kaikuu ja kantautuu kauas. Mieli lepää!

Tammat ottaa rennosti :)

Taika meillä on pakko pitää kiinni, ettei pääse jahtaamaan ohi meneviä autoja ja traktoreita. Dora puolestaan sai olla irti aina kun itsekin oltiin pihalla ja pystyttiin katsoamaan ettei mene hevosten aitauksiin (siellä oli jotain maagisen hyvää herkkua, joka ei Doran mielestä ollut kakkaa vaan namia).

"Kaikkea pitää maistaa."

Pääsivät kuitenkin molemmat mustikkametsään irrottelemaan, jottei mee ihan narussa olemiseksi Taikallakaan. Taika osaa poimia mustikoita suoraan varvuista, mutta silti se tunki aina samalle varvulle mistä ite oltiin poimimassa. Dorakin tykkäsi mustikasta, ei niinkään poimimisesta vaan enemmän siitä kun hänelle tarjoiltiin kädestä..

Tässä vielä muutama video meidän päivän touhuista:

"Odota. Tule!"

Dora tykkää palloleikeistä,
mutta ei tajua aina tuua sitä palloa.

Sipsuliisa ei tiedä mitä tekis :D

Luku 94: Vapun kuulumisia

Perjantaina kääntyi meidän auton nokka kohti Lappia. Kyytissä tällä kertaa vain Taika, sillä vein Doran torstaina Maikille puunattavaksi vappupäivän näyttelyä varten. Oli kyllä tosi hassua lähteä vain yhden koiran kanssa liikkeelle - jotain puuttui!

Vielä oli Lapissa lunta :)

Eka yö oli rauhaton, kun Taikalla ei väsyttänyt ollenkaan (no ei kai se väsytä kun koko päivän nukkunu kotona ja illan matkustanu vielä autossa). Taika herätti minut puoli neljältä ja käytin sen pihalla, jotta asettuis takasi nukkumaan.

Minullekin kelpaisi tippaleipä!

Päästin sen sitten takasi sisälle ja se juoksi täysiä minun vanhempien makkariin ja hyppäsi nukkuvan isäni päälle toivottaen hyvää huomenta (tosi kiva). Nappasin koiran kainaloon, totesin että Taika oli nyt vähän turhan aikasessa herättämisensä kanssa ja kannoin kakaran meän omaan makkariin.

Vartiovuorossa.

Mulla ois varmaan naurattanu koko tilanne ellen ois ollu niin väsyny. Taika on aina isän koira kun siellä ollaan. Ei se muita tunnu huomaavankaan! Lauantaipäivän se sitte lupsuttiki isän perässä ja leikki veljentytön kanssa. Illalla ei tarvinnut enää unta ootella, Taika nukkui kuin tukki :)

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Sunnuntaina käytiin lenkillä, syötiin ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Ehdin pari tuntia olla kotona ja kävin sitten hakemassa Doran. Näyttelyreissu oli mennyt hyvin, Dora oli ollut reipas tyttö ja sijoitus oli pentukehän kolmas!

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Kotona sitten saivat Taikan kanssa vetää illan rallia, kun olivat monta päivää olleet erossa. Piti painia koko viikonlopun edestä :)

Luku 93: Mätsäripäivä

Tänään vietettiin iltapäivä mätsäreissä. Ilmotin molemmat koirat kehään, Dora meni pieniin pentuihin ja Taika pieniin aikuisiin.

Treenattiin seisomista ennen kehään menoa.

Paikanpäällä totesin, että joka ryhmälle näkyy olevan oma kehä eli kehät pyörii yhtä aikaa. Kävin sitten kehäsihteeriltä kysymässä voidaanko vaihtaa jonku kanssa paikkaa, kun mulla molemmat koirat on kahdeksantena omiin kehiinsä menossa ja en repeä kahteen kehään yhtä aikaa. Vaihto onnistui onneksi ilman suurempia ongelmia :)

Taika osaa seisoa pönöttää kuin patsas :)

Menin siis ensin Doran kanssa pentukehässä ja sen jälkeen heti perään Taikan kanssa aikuisten kehässä. Hovikuvaaja oli myös koiran pitäjänä, kun vaihdoin neitejä "lennosta" kehän reunalla. Enhän mie ollu aatellu, että kahden koiran kanssa vois kiire tulla..

Hienosti sipsuttaapi pikku Dora :)

Dora meni kyllä hienosti. Oli ihan touhussa kun mentiin kehään kierteleen ja esiintyi hyvin edukseen. Saatiinkin sillä esiintymisellä punainen nauha eli se ns. parempi väri.

Ja seisoakin me osataan!

Taikakin esiintyi hyvin omassa kehässään ja me saatiin sieltä sininen nauha.

Taika se vaan minua tuijottelee..

Pöydällä arvosteltavana.

Pieniä aikuisia oli vähän enemmän kuin pentuja, joten ehdin käydä Doran kanssa punaisten ryhmäkehässä ennen Taikan ryhmäkehää. Hyvin esiintyi neiti toisellakin kertaa, mutta sijoitusta ei tällä kertaa tullut.

Tuomari arvioi pentuja punaisten ryhmäkehässä.

Kun meidät Doran kanssa käteltiin ulos kehästä, saatiinkin jo mennä Taikan kanssa sinisten ryhmäkehään. Ei jäänyt montaa hetkeä näiden kehien väliin. Eipähän ehtiny turhia jännitellä, kun piti vaan hypätä kehästä toiseen ;)

Taikan kanssa ehdittiin juuri parahiksi omaan kehään.

Taikan kanssa meillä menee yleensä loppua kohden aina vähän paremmin. Tänäänkin parikilpailussa haettiin vähän sitä yhteistä säveltä, mutta ryhmäkehässä esiinnyttiin yhdessä jo paljon paremmin.

Taustalla pienten pentujen ryhmäkehä vielä pyöri.

Ainaki jokin asia meillä toimii ja se on tää patsastelu! 

Sijoitustakin meille tuli, oltiin neljänsiä! Ehkä me Taikan kanssakin aletaan näyttelyjutuissa pikkuhiljaa onnistuun, kun reenataan vaan edelleen ahkerasti. Ihan huimastihan me ollaan jo edistytty, mutta työtä tää homma edelleen vaatii.

Naaa naaa nakkiaaaa!

Mukava oli päivä. Aurinkokin ilmestyi jossain vaiheessa esille ja mätsäreissä oli kiva tunnelma. Nyt on kaksi väsynyttä koiraa lattialla ihan reporankana.. pitäiskö ite mennä kaveriksi pötköttään.. :)

Luku 88: Taika ei napsu enää

Saatiin Taikalle peruutusaika hierontaan yllättäen jo eiliselle (jotain hyvää tässä flunssakaudessakin) ja pakko sanoa, että ihmeitä oli tapahtunut kolmessa päivässä. Kaisan hoidot ovat siis auttaneet ja lihaskireä Taika on rentoutunut ensimmäisen käsittelyn jälkeen huomattavasti.

Hierontaan mentäessä pystyin jo kertomaan, että koira on vetreytyny edellisestä kerrasta. Taika ei jätä oikeaa takajalkaa enää kropan alle seisoessaan ja liikkeessäkin on eroa. On näkynyt jo puhdasta ravia ilman peitsausta ja laukkakin on tasaisempaa eikä sellaista toispuoleista pompotusta.

Kaisa taisi olla itsekin vähän ihmeissään näin isosta muutoksesta. Viimeksihän Taikan polvi napsu käsittelyssä, mutta tänään siitä ei ollut tietoakaan. Lihakset oli vetreytyny niin paljon viime hoidon ansiosta, että vaikka miten päin polvea käsitteli niin napsumista ei kuulunut.

Vielä Taikasta kuitenkin löytyi kireitä kohtia mitkä sai hierontaa ja akupunktiota. Taika tykkää jurnuttaa vähän vastaan kun hänet käsketään kyljelleen, mutta rentoutuu etenki akupunktiota tehdessä silmin nähden, hyvä ettei nukahda käsittelyyn :)

Jätin meidän nimen vielä peruutuslistalle, josko sitten vaikka 3-4 viikon päästä käytäis vielä kerran hieronnassa ja katsotaan miltä näyttää. Sitä ennen tehdään venytyksiä ja treenaillaan takapään lihaksia, jotta käyttäis tasaisemmin molempia puolia.

Rentoa viikonloppua kaikille :)

Luku 86: Nätöjä ja tokoilua

Viikonloppuna käytiin treenaileen pienen koiraporukan kanssa näyttelyjuttuja ja tokoa. Nätöistähän meillä on molempien koirien kanssa kokemusta, mutta toko eli tottelevaisuuskoulutus on meille lajina uusi.

Terve kaveriiit!

Tehtiin muutamia tokon perusliikkeitä, kuten oikeaoppinen vierelle tulo, seuraaminen ja paikallaanolo maaten. Vierelle tuloa ollaan Taikan kanssa harjoiteltu viimeksi pentukoulussa, seuraamista ja paikallaoloa ollaan myös tehty, mutta paikallaoloa vaan istuen.

"Viereen"

Olen aiemmin ajatellut, etten Taikan kanssa taida tokoa edes kokeilla, kun se on ollu aina niin mahoton häslä ja innostuu helposti liikaa kaikesta mahdollisesta. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen ja Taika ihan innoissaan teki mukana kaikkea eikä välittäny vaikka ympärillä oli muita koirakkoja tekemässä yhtäaikaa harjoituksia. Se näytti aidosti nauttivan tästä yhdessä puuhaamisesta :)

Minusta on ihanaa, kun
voidaan yhdessä touhuta!

Olenhan mie sen tienny, että Taika on viimisen puolen vuoden aikana rauhottunu huomattavasti - arjessa sen huomaa, agilityssä ei niinkään. Sille on tullut ikää lisää ja varmasti Doran tulo on tehny siitä ns. aikusemman. Silti meidän hyvä suoriutuminen vähän yllätti.

No nyt vähän enemmän luottoa kehiin ;)

Nyt kun asiaa mietin niin toko vois oikeastaan olla juuri se oikea laji Taikalle, kun se ei ole niin kiihdyttävä. Tokosta vois olla apua myös agilityn puolella. Jos toko rauhoittaa, niitä tokon rauhoittumiskeinoja voisi kokeilla agilityssäkin kun vire menee hypertasolle. Toko ei siis olekaan täysin haudattu idea ;)

Lisää tätä? Sopii!

Mulla oli treeneissä molemmat koirat mukana eli vaihtelin välillä koiraa. Dorakin on tosi oppivainen, osasi touhuta siinä missä muutkin vaikkakin paikallaanoloa se ei vielä hallitse :) Tällä kertaa tuli tehtyä harjotuksia enemmän Taikan kanssa ja Dora joutui totutteleen häkissä oloon. Sai se sinne veljensä Boogien kaveriksi niin ei ollut niin tylsää.. :)

Ihan oikein, että pikkusiskokin joutuu
joskus odottamaan omaa vuorooan!

Nätöt sitten meni vähän niin ja näin. Siellä varmistui, että Taikalla on joku paikka jumissa, kun ravissa peitsaa ja nostaa häntää. Mistä jumi johtuu, voi vain arvailla. Voi johtua agilitystä, siitä että ei oo "ikinä paikallaan", viime viikon liukkaista keleistä tai sitten jumi on vaan kaiken tuon summa. Niin tai näin, Taika pääsee ensi maanantaina hierojalle ja meillä on nyt ainakin parin viikon agilitytauko, jotta koira ehtii vetreytyä :)

Olen kotona huomannut istumisen
varsin palkitsevaksi toiminnoksi!

Dora puolestaan tarjosi nätöissä seisomisen sijaan vaan istumista. Ei olla istumista mitenkään erikseen harjoteltu, paitsi siinä tokoillessa ennen nätöä vierelle tulon yhteydessä. Varmaan me tässä arjessa ollaan sitä istumista kuitenkin huomaamatta vahvistettu sillä sitä se koko ajan tarjosi seisomisen sijasta.

Lunta tulvillaaan, on raikas talvi säääää!

Oma vika, peiliin saan taas katsoa. En oo reenaillu sen kanssa kuukauteen näyttelyjuttuja vaan tuudittautunut ajatukseen että ihanaa, kun se jo osaa. No ei se tieten osaa jos ei muista ylläpitää taitoa, pöh! Nyt ollaan sitten joka päivä otettu seisomisharjoituksia näyttelynarun kanssa ja homma alkaa taas luonnistuun, onneksi!

"Seiso"

Kyllä tämä harrastaminen taas tästä alkaa sujumaan.. molempien kanssa! :)

Voi ihmiset, älkää ottako
asioita aina niin raskaasti!

Luku 85: Dora 6kk!

Niin se vaan aika kuluu ja Dorakin on jo puolivuotias koiranalku! Dora on tällä hetkellä suunnilleen 34,5cm korkea. Näyttäis vahvasti siltä, että Dora kasvaa juurikin rotumääritelmän ihannemittaan eli 35,5cm!

Sydän sydän sydän!

Puolet Dorasta on valehtelematta karvaa - sillä on ihan mieletön turkki! Lenkeillä turkki saa kosteutta ja ilmaa alleen - voin melkein kuulla PUFF-äänen kun turkin jokainen karva nousee ylös tehden koirasta entistä pörröisemmän.

Ihana pikkuneiti!

Mutta nyt mussun hehkutuksesta muihin kuulumisiin :) Edeltävät kaksi viikkoa ovat menneet nopeasti vaikka ei olla mitään erikoisempaa tehtykään. Ilmat on suosinu ja ollaan juostu metsässä, pelloilla ja eilen päästiin vihdoin korkkaaman meidän uusi lähikoirapuisto! 

Pellolla irrotellaan..

.. ja ootellaan hitaita ihmisiä :)

Uusi puisto on paljon vanhaa parempi. Siinä on ensinnäkin isoille ja pienille koirille omat puolet, mitä vanhassa ei ollut. Sen lisäksi puistoa ei ole ajettu tasaiseksi vaan sinne on jätetty puita ja tuotu muutama iso kivi maisemaa kaunistamaan. Ainoa miinus on, että pienten puolen aitaus on ihan vilkkaan autotien vieressä eli Taikalla riittää jahdattavaa..

Haaa, täältä minä tulen!

Pois alta kakara!

Taikan kanssa ollaan kuljettu jo kuukauden päivät agilityn valmennusryhmässä. Nyt kun Taikan juoksut on ohi, homma on taas alkanut sujumaan ja löytyy tekemisen meininkiä ja onnistumisia. Vielä meillä on paljon työstettävää, mutta hyvin fiiliksin saa aina valmennustunnin jälkeen lähteä kotia :)

Naama lumesta märkänä.. :)

Hiki tulee hangessa tarpoessa!

Ja onpahan nuo kakarat ilmottu myös vuoden ensimmäiseen koiranäyttelyyn! Lähdetään Maikin ja hänen koirien kanssa katsomaan miten meille käy maaliskuun Nurmeksen näyttelyssä. Näyttely on Doralle ensimmäinen, mutta Dora on luonnonlahjakkuus tässä hommassa eli en ole huolissani. Taikan suorituskaan ei huoleta, sillä Maikki suostui esittämään sen nuorten kehässä! :)

Vahtikoira metsässä.

Dorakin saapuu paikalle, mutta ei
vahtimaan vaan syömään lunta!

Ai niin! Pari viikkoa sitten päätin, että ilahdutan kanssa koirailijoita myös Instagram-tilillä. Instagramista meidät löytää nimellä santra_ri. Tili on julkinen eli sitä voi seurata kuka vaan: www.instagram.com/santra_ri.

Niin sievä!

Mitä se Taika tuolla taas juoksee...

Saattaa sinne Instaan joitain muitakin kuvia ilmaantua, mutta ajatuksena on että sieltä kaikki halukkaat saavat blogikirjoituksia useammin meidän koiraterveisiä. Toki blogia päivitän edelleen tasaiseen tahtiin ja täältä löytyy myös kuvia joita ei Instassa ole ja tietysti tarinaa paljon enempi :)

Jihaa, puunrungot on oivia hyppyesteitä!

Taika haastaa kaikki metsään juoksemaan :)

Vauhdikasta tulevaa viikkoa! :)