Luku 77: Dora tutustui lumeen

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa minun vanhempien luona Lapissa. Siellä Dora sai ensi kosketuksensa lumeen ja olihan se veikeä kohtaaminen!

Silmän kantamattomiin valkoista...
Pitää välillä pyshtyä ihmettelemään!

Vähän oli pehmeä hanki!

 

Vanhempien luona oli reilu 30 cm lunta eli enemmän kuin Doralla on korkeutta. Dora loikki hangessa kuin aropupu, kahlasi Taikan jälkien perässä ja maisteli lunta.

Taika raivaa Doralle polkua..

Huh, eihän täällä näe kuonoaan pitemmälle..

Mihin ne nyt menee?

Tämäkö on se talvi mistä kaikki puhuvat?

Pakkohan sen ruohon on jossain täällä alla olla!

Tämä oli Doran ensimmäinen Lapin matka ja ylipäätään ensimmäinen pitempi, monen sadan kilometrin automatka. Pari kertaa pysähdyttiin välillä, jotta saavat koirat vähän jalotella ja käydä tarpeilla. Doralla on matkapahoinvointia, mutta nyt ei ollut kuin vähän kuolaa suupielissä - aletaan varmaan saada jo voitto siitä huonostaolosta!

Reissussa oli lumen lisäksi muutakin ihmeteltävää: uusia ihmisiä, maalaiselämän hajuja, jättiläisiä (eli hevosia), uusia koiratuttavuuksia ja nopeita autoja (100km/h nopeusrajaoitus lähitiellä). Onneksi Dora ei perustanut autoista mitään ja sai olla ulkona irti. Toki aina oltiin sitä valvomassa, kun eihän sitä koskaan tiedä jos lähtee juokseen tielle päin.

Taika meillä on aina narussa kiinni, koska lähtee ihan varmasti perään. Pentuna aluksi pelkäsi nopeasti eteneviä autoja ja aateltiin, että onpa hyvä niin ei juokse perään. Paitsi, että sitten rohkeus voitti ja pinkasi ykskaks auton perään häntä heiluen.

Sen jälkeenkin on kerran karannut tielle ja häntä heiluen tökötti keskellä autotietä odottaen uusia uhreja. Onneksi oli hyvä luoksetulo ja tuli kun kutsuin, mutta tämä on asia, jonka kanssa en ota mitään riskejä. Taika on liian rakas lihapala menetettäväksi!

Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen: Hevoset oli Doran mielestä aika jännittäviä, niille piti aluksi vähän haukkua kun olivat niin valtavia ja kummallisia otuksia. Taikahan ei hevosista enää perusta mitään. Taika oli muutenkin kokoajan niin 'isoa koiraa'. Dora oli ihan ihmeissään ja innoissaan kaikesta uudesta ja Taika oli kokoajan vaan sillai, että joo, lunta, heppoja ja pakkasta - vanha juttu jo.

Mitä sitten keksittäisiin?

Taika oli kyllä oma energinen itsensä, hulluna meän isännän perään (niinkö aina). Välittäny muista taas mitään ko aina vaan isän jaloissa pyöri! Innoissaan oli myös sen vuoksi, että tiesi pääsevänsä metsään juoksemaan ja oli ihan villissä kun lähdettiin käveleen metsälenkin suuntaan. Hyvä, että nahoissaan pysyi! 

Dorakin on saanut vauhtia eikä jää enää niin pahasti jälkeen metsälenkeillä. Välillä unohtuu haistelemaan hajuja, mutta juoksi jo enempi edessä entä sipsutti perässä. Rankkojahan ne lenkit Doralle varmasti oli, kun piti välillä kahloa ja tulihan siinä matkaakin aina jokunen kilometri. Hyvin kuitenkin jaksoi loppuun saakka ja lenkin jälkeen uni ja ruoka maittoi!

Eilen illalla tultiin kotiin ja tännekin oli viikonlopun aikana satanut jokunen sentti lunta. Saadaan kotonakin opetella tarpeiden tekemistä lumeen - Dora koki sen erittäin haastavaksi reissun aikana. Lauantaina pakkasta oli 14-16 astetta ja vauva parkaa varmaan palelsi ja ei millään löytynyt sellaista kohtaa mihin ois hyvä pisuta. Eiköhän se tästä taas helpotu :)

Ilta meni eilen mahottomassa rallissa, kauhea kisuaminen ja juokseminen koko illan! Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, kun takakontin matkustajat olivat niin virtasia. Itsehän oisin ollut nukkumavalmis jo kymmeneltä. Takapihan lumi on myös sen näköinen, että rallia on vedetty - ei löydy enää koskematonta kohtaa! Hupsut lapset :)

Ihana viikonloppu, ihana talvi ja ihanat koirat :)