Luku 111: Suunnitelmia

Tänään sain itseni istutettua koneen ääreen ja aloin tutkaileen mitä sitä tänä vuonna koirien kanssa tekis tuolla harrasterintamalla. 

Taikan mielestä tämä suunnittelu on uuvuttavaa :D

Vuodelle 2017 on kaksi teemaa:

1.  Näyttelyt. Tarkoitus olisi tällekin vuodelle pyörähdellä molempien kanssa näyttelykehässä. Viime vuoden näyttelysaldo oli Taikalla 4 kpl ja Doralla 6 kpl. Jospa tänä vuonna käydään ainakin saman verran.
   
   Viime vuonna Taikalla jäi sterkkauksen vuoksi kesän näyttelyt välistä kun oli ihan karvaton. Tänä vuonna kesäkuu on minun osalta poissa laskuista, koska silloin on tiedossa joka viikonlopulle jokin juhla. Meidän näyttelyt painottuu siis loppu kesälle ja syksylle. Toki Dora saattaa käydä Maikin kanssa kiertämässä kehiä myös ilman minua.
   
   Mätsäreissäkin voisi käydä aina kun sopivia sattuu kohalle. Niitä on ollut ainakin edellisinä kesinä useita eli huonoa tuuria (tai omaa laiskuutta) jos ei missään tuu käytyä.
   
   
2. Agility. Minun täytyy alkaa Taikan kanssa kiertään epiksiä (epävirallisia kisoja) ja tehdä vähän omatoimista keinu- ja keppitreeniä, jotta virallisen kisalisenssin hankkiminen ois järkevää. Toki hyppyratoja voitais jo alkaa tekemään, kun niissä tuo vielä ongelmallinen keinu ei esiinny.
   
   Doran kanssa treenataan maltillisesti, meillä ei oo mihinkään kiire. Tässä pieni tyylinäyte Doran radasta (Instagramin seuraajat ja FB kaverit on tämän saattanut jo nähdäkin):
   
   

Mehän ollaan aloitettu Doran kanssa agility tosiaan penturyhmästä viime syksynä ja mentiin kurssille ilman, että oltiin mitään alkeita harjoiteltu. Kerran viikossa käytiin syksyllä kurssilla ja nyt on aloitettu samalla tahdilla, mutta valmennusryhmässä missä vähemmän koirakkoja eli enempi aikaa touhuta.

Dora menee hienosti etenkin kun ottaa huomioon vähäisen harjoittelumäärän. Vauhtiakin sille on tullut paljon lisää. Dora on ihan erilainen ohjattava kuin Taika, häsyää vähemmän eli oppii nopeammin. Dora vaatii paljon kehuja (palkkautuu ja motivoituu kun kehuu), kun Taika taas vaatii jämäkkyyttä ja mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä lässytystä ja huitomista. Kuumakalle kun ei kestä semmosta :)

Taikan kanssa on maaliskuun eka viikonloppu tarkoitus mennä vuoden ensimmäisiin epiksiin. Pidetään peukkuja!

Luku 110: Energiaa auringosta

 Ihanaa kun päivät valostuu ja tuntuu, että saa lisää virtaa tähän arkeen. Blogi on ollut turhan hiljainen viime kuukausina, mutta yritän petrata nyt kun sain koneen taas kuntoon :) Instaan olen postaillu vähän ahkerammin, käy luuraan santra_ri -tili!

Taika ei tarvi ees aurinkoa ollakseen energinen :)

Viime viikolla meillä alkoi vihdoin agility 6 viikon tauon jälkeen. Tuo taas vähän rytmiä tähän töiden jälkeiseen arkeen eli ei tuu vajottua sohvan nurkaan netflixin ääreen. Oon miettiny alkaisinko tekeen myös omatoimitreenejä, jotta päästäis tänä vuonna kisakentille. Eka stratti tulee sitten kun kepit ja keinu sujuu.

Dora tahtois painia, mutta Taikaa ei kiinnosta.

Kepeissä on tapahtunu jo huima parannus. Viime viikolla treenattiin valmennustunnilla kepille ohjauksia eri suunnista ja vaikka tässä suuntaus on vielä vähän sinne päin, koira kuitenkin parin toiston jälkeen löytää oikean keppivälin ja suostuu pujottelemaan kaikki 12 keppiä.

Niin kaunis <3

Vieläkin se tahtoo protestoida sitä "kun nää tylsät kepit ei lopu KOSKAAN" mutta en anna periksi. Vaadin sitä tekemään kaikki kepit, ei tästä muuten mitään tule. Viimeksi se meni huomaamattaan jo ihan ripein askelin, kun keskittyi enempi tekemiseen entä kiukutteluun, joten eiköhän tästä vielä hyvä tule!

Pikkumusta <3

Keinu on meillä ylipäätään ollut aika vähällä treenillä, joten sitä pitäis vaan treenata jotta saadaan myös siihen varmuutta ja sen myötä puhtaita suorituksia. Doran kanssa en vielä haaveile kisakentistä, mutta pikkumusta on kyllä syttynyt lajiin ja osoittanut olevansa varsin kehityskelpoinen agikoira - kuka tietää vaikka olisikin tälle vuodelle starttivalmis?

Luku 109: Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille!

T. Taika, Dora ja palvelusväki 

Luku 108: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Rinnat rottingilla,
onhan sentään itsenäisyyspäivä!

Ulkona paukkuu -18 asteen pakkanen, mutta sisällä onneksi tarkenee! Koirat löhöää milloin missäkin ja välillä käväsevät ulkona riehumassa jotta jaksaa taas sisällä nukkua. Harvinaisen rauhallista ollut kyllä tänään!

Koirien kuorsatessa mie nettishoppailin joululahjoja ja mietin että kun vihdoin tämän koneen sain auki niin pitää käydä teitäkin tervehtimässä. Bloggaus motivaatiota on viime kuukausina syönyt arjen kiireet ja huonosti toimiva läppäri. Vielä en raaski uutta konetta hommata kun näitä rahareikiä ois pari muutakin.

Arjen kiireet on koostuneet töistä, harrastuksista ja remontista. Maanantaisin käyn töiden jälkeen Doran kanssa agilityssä (on menny ihan superisti koko ajan), tiistaina mulla on espanjan kielikurssi ja keskiviikkona Taikan kanssa agility (mennyt hyvin Taikamaisesti). Vielä pari viikkoa nää harrastukset kestää, sitten alkaa joululoma ja ensi vuonna jatketaan.

Ollaan samaan aikaan rempattu myös kotia. Meillä oli parin viikon wc-remontti jonka jälkeen vielä kiskottiin vähän tapettia, tasotettiin seiniä ja laitettiin uutta maalia pintaan. Pintojen uudistus on vielä kesken, mutta jatketaan sitäkin sitten ensi vuoden puolella.

Kolme viikkoa sitten käytiin Jyväskylän kaksipäiväisessä koiranäyttelyssä. Matkaan lähdettiin Maikin ja Piian kanssa. Meillä oli lauantaina matkassa 5 shelttiä ja 2 collieta. Sheltti ja collie kehät menivät päällekäin ja kun collie kehän tuomari oli jossain hukassa, kehän aloitus myöhästyi. Maikki ei voinut olla kahdessa kehässä yhtäaikaa, joten lopulta kävi niin hauskasti, että mie esitin molemmat collie lapset (Simba ja Zara 7kk).

Nää Maikin kasvatit oli ihan huippuja ja molemmat voittivat oman luokkansa, Katriinan Rami joka on myös samasta pentueesta, sijoittui toiseksi. Koska en voinut itse esittää paras pentu kehässä kahta koiraa, Katriina esitti Simban ja mie Zaran. Molemmat esiintyivät hienosti ja Simba oli ROP-pentu ja Zara VSP-pentu.

Maikki ja Piia juoksivat shelttikehän urosten arvostelun jälkeen collie kehän laidalle mistä me juuri tultiin voittoisin tuloksin ulos. Maikin ilme oli kyllä ihan huippu kun kerrotiin miten meni - ei tainut odottaa että collie lasten debyytti kehässä menis näin mainiosti :D

Collie kehän jälkeen oli vielä Doran ja Taikan vuoro käydä kehässä. Dora meni hienosti ja sai hyvän arvostelun. Taika oli kehässä taas huumorimielellä. Se päätti että häntä nyt kutittaa koko ajan ja pomppi kolmella jalalla ja yritti rapsuttaa korvaa ja milloin mitäkin. HUOH! Luokassa pitää ilmeisesti olla aina yksi pelle... Sai se Taikakin hyvän arvostelun, mutta sijoituksista on turha haaveilla tuommosella esiintymisellä.




Tuomari Tino Pehar, Kroatia.

Dora Jun Eri 2 Sa: "15 month, nice young female. Excellent lenght of body , beautiful head with parallel (?) lines, very nice ear set, good body structure for age. Good front, good rear angulations. Very good movement."

Vapaa suomennos: "15 kk, kaunis nuori narttu. Erinomainen rungon pituus. Kaunis linjainen pää. Hyvin asettuneet korvat. Ikäisekseen hyvin kehittynyt rakenne. Hyvä etuosa, hyvät takakulmaukset. Erittäin hyvä liike."

Taika Avo Eri: "2½ years, good proportions, beautiful long (?) head with eye ear excellent set, nice neck, could have a bit better topline, very good front, correct rear angle, could have a bit better movement"

Vapaa suomennos: "2½ vuotias. Hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja silmät, hyvin asettuneet korvat. Voisi olla vähän parempi ylälinja. Erittäin hyvä edestä. Hyvät takakulmaukset, voisi olla parempi liike."

Voisi olla parempi liike.. alotetaano sillä että voisi liikkua neljällä jalalla... :') Taikahan liikkuu oikeasti tosi nättiä ravia silloin kun haluaa. Menee huonosti vaan silloin kun on jumissa ja näköjään kun näyttelyhihna/-panta "kutittaa". Ihme herkkis :D

Tämä on kuulkaa harvinainen näky! Taikahan ei yleensä koskaan

 laita yöunille niin että kenenkään kestäis olla näin lähellä :D

Yö käytiin nukkumassa Katriinan hellässä huomassa - paljon parempi kuin hotellimajoitus. Kiitos Katriinalle vielä ruuasta ja majoituksesta! Syötiin hyvin, käytiin koiralauman kanssa lenkillä, saunottiin ja nukkumaankin ehdittiin :)

Sunnuntaina käytiin vielä pyörähtään kehässä ja hyvin meni vaikkei sijoituksia tainut tulla muuta kuin collie lapsille. Simba oli jälleen ROP-pentu ja Rami sijoittuu toiseksi - näistä kakaroista kuullaan vielä!

Meidän neidit esiintyi hyvin - jopa Taika (hällä ei sunnuntaina sitten kutitanutkaan). Piia esitti Taikan (kiitos!) ja saa esittää toistekin jos haluaa :) Arvosteluja mulla ei valitettavasti ole sunnuntailta antaa koska unohdin ne hakea, kun niin reippaasti siitä lähdettiin kotia kohti :D

Nyt rauhoitutaan illan viettoon.. ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille :)

Luku 107: Hengissä ollaan

.. vaikka hiljaista on blogin puolella ollutkin! Nyt on ollut jotenkin niin "tiivis syksy" ettei energia ole riittänyt enää tänne blogin puolelle. Mutta koirille kuuluu hyvää (varaudu kilometripäivitykseen)!

Oliko teillä jo ikävä?

 Alku syksystä käytiin laittamassa mummon ja papan kesäpaikka talviteloille. Koirat oli ihan ihmeissään kun vastassa ei ollutkaan hevosia eikä pappakaan ollut paikalla syöttämässä karvakuonoille ruokapöydän herkkuja. Mukavaa meillä siellä kuitenkin oli puuhatessa.

Dora sai olla irti ja se onnellisena sipsutti meidän perässä ja toimi työnjohtajana. Taika oli pitkässä narussa jottei livahda autojen perään ja sai näin ollen vähän vähemmän vapautta. Ei sen kuitenkaan tarvinnu yksin olla vaan oli siellä missä me muutkin :)

Dora ottaa rennosti

Lokakuun alussa käytiin shelttilenkillä yhdeksän koiran voimin ja kiva oli lenkkeillä metsässä ison koiralauman kanssa. Dora on kyllä huvittava. Se oli lenkillä sellainen ärsyttävä pikkusisko ja roikkui Taikan kintereillä koko ajan vaikka Taika olisi halunnut juosta myös uusien tuttavuuksien kanssa. Doralla on vaikea elämä, kun muut ei ymmärrä että hän on maailman napa ;)

Samana viikonloppuna kävin Taikan kanssa epiksissä eli epävirallisissa agilitykisoissa. Ihan innoissani olin sinne menossa, kun meillä on harjoitukset menneet niin hyvin. Kisapaikalla sitten tuuli kääntyi siihen että meinasin tehdä lapaset koko koirasta ennen kuin päästiin edes radalle.

Taika sai itsensä hypertilaan kun piti odottaa omaa vuoroa. Sen ei tarvinnut kuin kuulla, että joku teki rataa ja oli taas ko siipiä vailla. Hävetti - siis minua, koira ei osannut hävetä. Olin ilmoittanut meidät kahdelle mölli radalle (eli ei-vielä-kisaavien tasoiselle radalle) ja tiesin kun ensimmäiselle radalle mentiin, että tää menee niin päin puuta ko voi vaan mennä. Nimittäin siinä Taikan kiihkotilassa ei järki kulje samassa paketissa.

En ymmärrä miksi mama ei ollut
ylpeä. Sain sentään pokaalin!

Eka rata meni höyryjä päästellessä. Taika näytti varmaan siltä kuin ois vesikauhun vallassa. Suu vaahossa juoksi ja huusi menemään. Törmäili esteisiin (lue: rynni läpi) ja kun päästiin maaliin olin ite ihan maitohapoilla ja koira näytti tyytyväiseltä. Oli rauhassa, kieli pitkänä ja heilutti häntää. Ilme kertoi kuinka ylpeä oli että juoksi lujaa. Ja mie vaan katoin sitä koiraa että et oo tosissas. Tuo ei todellakana menny hyvin!!

Seuraava kiekka tuli melkein heti perään ja en ollu ite ehtiny kunnolla palautua aiemmasta suorituksesta (ja siitä ketutuksen tunteesta kun piti tulla ittensä tänne taas nolaamaan). Ei auttanu ko mennä uudestaan. Toinen kierros sujui jo paremmin ja koira kuunteli, ohjaus virheitä tein eli ei puhasta rataa saatu.

Kaikkein hauskintahan tässä oli se, että koska oltiin medeissä ainoat osallistujat jotka eivät ole kisanneet, me voitettiin se luokka. Saa nauraa.

Minä olen kiltti ja fisku tyttö :)

Seuraavissa reeneissä Taika meni taas tosi hyvin ja kouluttaja kehui kuinka paljon edistystä on tapahtunu. Saakelin koira. Näyttäis sen edistyksen myös siellä kisakentillä eikä vaan reeneissä! Noh, ensi kerralla en vie koiraa halliin ennen omaa vuoroa koska sen pääkoppa ei kestä sitä ettei pääse ekana juokseen.

Doran kanssa agility reenit sujuu todella hyvin! Se on innostunut nyt lajista koko ajan enemmän ja on tosi taitava kaikessa mitä tehdään. Nauroin kouluttajalle että mie pääsen Doran kanssa ennemmin kisaamaan entä Taikan. Toki Taikalla on enemmän radanlukutaitoa ja vauhtia, mutta Doralla on järki päässä ja kuuntelee ja oppii tosi nopeasti. Saapa nähdä miten meille käy :)

Sitten toinen murheenkryyni Taikan kanssa on nätöt eli näyttelytottumustreenit. Käytiin nätöilemässä Maikin kanssa siten, että mulla handlattavana Taika ja Maikilla Dora. Ekan kiekan jälkeen tehtiin vaihdos sillä Taikan mielestä oli mukavampaa olla ihan minun lahkeessa kiinni ja paimentaa jalkoja entä esiintyä kauniisti. Doralla puolestaan oli kengurubensaa suonissa kun meni Maikin kanssa.

Aina tuo mama juoruaa teille kaiken..

Kun vaihdettiin koirille esittäjiä, Taika meni tosi hyvin (niinkö se menee aina Maikin kanssa) ja Dora esiintyi mulle hienosti. Sentään toinen koirista haluaa esiintyä minun kanssa eikä höpötä omiaan!

Toki oma vikahan se on ettei Taika ravaa nätisti näyttelynarussa. En ole vuoteen sitä ite handlannu ja se ihan selkeesti tarvis minun kanssa enemmän nätöjä, jotta sais näyttelyvaihteen päälle sen agivaihteen sijasta. Koska osaamisesta se ei ole kiinni. Jos ei tietäis mitä pyydetään, ei osais mennä Maikinkaan kanssa.

Seuraavana viikonloppuna suunnattiin sitten Maikin ja Piian kanssa Seinäjoelle koiranäyttelyyn. Meillä oli kuusi koiraa matkassa, kolme urosta ja kolme narttua. Maikki ja Piia handlasi uroksia ristiin (vaihtelivat handlaajaa kehien välissä) ja narttujen kanssa taas katsotiin miten koirat kellekin esiintyy.

Kauneuskilpailu, vähän jännittää!

Ava tykästyi Piiaan ja esiintyi sille parhaiten, joten jäljelle jäi meidän neidit ja niissä ei tarvinnut paljoa miettiä kuka esittää ketäkin - mie menin Doran kanssa ja Taika Maikin kanssa. Oli ihan huippu näyttelypäivä, vaikka Taikalle ja Doralle ei sijoitusta tullutkaan. Molemmat esiintyi hienosti ja arvostelut oli ihan niiden näköiset.

Tuomari Joakim Olsson, Ruotsi:

Vasta pesty matto on hyvä paikka
levähtää :)

Taika, avoluokan erinomainen, ei sijoitusta: "Feminint tik på den större sidan. Mycket välformade ögon. Välburna, aningen stora öron. Utm nosoarti. Utm hals, förbröst och bröstkorg. Något långt ländparti. Bra vinklar, ben och tassar. Rör sig med lätt vägvinnande steg. Utm pälskvalitet."

Vapaa suomennos: "Feminiininen, suurehko narttu. Erittäin hyvin muotoutuneet silmät. Hyvin asettuneet, hieman suuret korvat. Erinomainen kuono. Erinomainen kaula, rinta ja rinnan syvyys. Pitkähkö selkä. Hyvin kulmautuneet jalat. Liikkuu kevyellä pitkällä askeleella. Erinomainen turkin laatu."

Dora, junioriluokan erittäin hyvä, ei sijoitusta: "15 månad. Utm feminin helhet. Vackert välformad huvud. Mörka, fälformade ögon. Något lättä öron. Något kort hals. Utm förbröst och bröstkorg. För sig något kort steg bak. Utm pälskvalitet, korrekt svep över länden."

Vapaa suomennos: "15 kuukautta. Erinomainen, feminiininen kokonaisuus. Kaunis, hyvin muotoutunut pää. Tummat hyvin muotoutuneet silmät. Hieman kevyet korvat. Hieman lyhyt kaula. Erinomainen rinta ja rinnan syvyys. Hieman lyhyet takaliikkeet. Erinomainen turkin laatu,..." ja tuota lauseen loppua en osaa suomentaa :D

Hyvää yötä!

Hyvät arvostelut molemmilla! Parin viikon päästä on sitten vuorossa kaksipäiväinen Jyväskylä näyttely. Toivotaan sinnekin vähintään yhtä hyviä arvosteluja ja pidetään peukkuja sijoituksille :)

Luku 106: Agilityn huumaa

Minun sydän pakahtuu näistä koirista kun ne vaan on niin taitavia! 

Keskiviikkona starttasi Taikan agilityn valmennustunnit ja meni kyllä hienosti. Kouluttaja nauroikin että mitä oot tehny tolle koiralle, onko se kipeä kun on niin rauhallinen. Toivotaan, että tällä kertaa tämä rauhallinen olotila kestää ja sen myötä myös edistystä tapahtuu lisää!

Hienosti meni kaikki muut paitsi kepit. Ne oli edelleen ihan tylsät ilman verkkoja ja piti taas tapella, että sain Taikan ylipäätään tekemään niitä. Saatiin kotiläksyksi harjotella keppejä jotta Taika hoksaisi, ettei niistä pääse eroon ja että itseasiassa nekin voi suorittaa nopeasti (mikä on Taikan mielestä ehdoton vaatimus kivalle esteelle).

Lauantaina käytiin Pohjois-Suomen sheltti ry:n järjestämällä agilitykurssilla missä kouluttajana toimi Anna Orenius. Mulla ei riitä sanat kuvaamaan sitä fiilistä mikä oli kurssin jälkeen - ihan huikean mahtava! Anna oli tosi hyvä kouluttaja ja rata oli todella pitkä ja haastava ainakin meidän mittapuulla mitattuna. Taika toimi kuitenkin kuin unelma. Se ei ole IKINÄ menny niin hyvin kuin lauantaina.

Sisarukset Boss ja Taika.
Boss on ihan samanlainen raketti kuin Taikakin.
Piialle ja Bossille kiitos seurasta - oli huippu päivä!

Olin ihan varma, että jäädään jumppaamaan viimeistään viidenteen esteeseen, mutta kaikki meni kuin vettä vaan ja kun ohjasin koiran kuudennelle esteelle, tajusin ettei mulla ole hajuakaan mikä on seitsemäs este koska olin olettanut ettei päästä niin pitkälle -tyhmä mie!

Taika yllätti minut ihan täysin. Ehkä sen hermot ei vaan kestä semmosta esteiden ja ohjaustyylien viilaamista (jotka kuitenkin on tosi oleellisia virhepisteiden ja ylimääräisen ajan välttämiseksi) ja on parhaimmillaan kun saa vaan painattaa menemään minkä kerkeää.

Ja voi jukra että me juostiin. Juostiin niin että jalat irtoo ja päässä humisee! Nyt minun pitää alkaa luottamaan tuohon koiraan enemmän ja jättää turha varmistelu pois. Lauantai osoitti ainakin sen että kyllä se vaan seuraa ja tekee mitä näyttää ja mukaan en ehdi jos liikaa varmistelen esteitä.

Ei voi mitään, mutta taas tunnen kyllä syvää kiitollisuutta - oon niin onnellinen että ollaan saatu näin hienot koirat. Taika ja Dora, molemmat on niin uskomattomia pakkauksia!

ps. Tuli muuten aikamoinen kisakuume. Ei muuta kuin epiksiä metsästään ja kokemusta kartuttaan ja sitten virallisiin kisoihin ;)

Luku 105: Doran eka agitunti

Tänään käytiin Doran kanssa ensimmäistä kertaa agilitytunnilla ja rakastuin tuohon pikku koiraan taas vähän lisää!

Aloitettiin tunti sillä, että käveltiin vähän aikaa hallia ympäri jotta tulee tila tutuksi. Sitten kokeiltiin millä se oma koira palkkautuu. Meillä oli mukana vetolelu, pallo ja nakkeja. Vetolelu oli tylsä, mutta pallo ja nakit toimi palkaksi hyvin.

Harjoiteltiin ihan perusjuttuja: hyppyesteen ylittämistä matalalta korkeudelta, matalan A-asteen ylittämistä, renkaan läpi menemistä, putken läpi juoksemista ja pujottelua.

Dora teki innoissaan kaikkea ja siitä näki kuinka nautti yhdessä tekemisestä. On se vaan niin ihana touhupakkaus! Ja täysin erilainen kuin Taika. Kouluttaja totesi jo ekan 5 min jälkeen että tää taitaa olla vähän rauhallisempi tapaus hurjapää Taikaan verrattuna.

Taikan kanssa aloitetaan agility keskiviikkona ja lauantaina käydään Pohjois-Suomen Shelttiyhdistyksen järkkäämässä agilitykoulutuksessa Oulun Haukkukeitaalla. Ootan innoissani myös Taikan kanssa aksaamista sillä uskon, että tauko on tehnyt taas terää hurjapäälle. Toivon, että sunnuntain koulutuksesta saisi jotain uusia vinkkejä, mitä voisi hyödyntää treenatessa.

Ihana agisyksy siis alkamassa - tassuterapiaa parhaimmillaan :)