Luku 50: Agilityä ja koirahierontaa

Tänään tuli pitkästä aikaa otettua oikea kamera esiin ja mulla on tarjota teille muutakin kuvamateriaalia, entä kännykkä räpsyjä!

Taika on kyllä oikea linssilude. Innostuu kun otetaan kamera näkyville ja istuu ja tarjoaa poseerausta. Taika yhdistää valokuvaamisen herkkujen saamiseen eli kuvaussessiot on sen mielestä superkiva leikki!

Pitäisi varmaan ottaa kamera mukaan agilityynkin jos sen sillä saisi pysymään paremmin paikoillaan... ;)

Maanantaina tosiaan käytiin jälleen agilityssä ja oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä hallin sijaan. Ulkona tilaa on enemmän ja kentän vieressä on pitkä pelto.

Taika rakastaa vapautta ja juoksemista, joten pieni pelko persiissä mulla oli, että kun vapautan koiran radan suorittamista varten, se päättää jossain vaiheessa tehdä Taikat eli vetää formulaa pellolla juhlien vapauden riemua.

Kävi kuitenkin ilmi, että Taika rakastaa vielä enemmän agilityä! Toki ekan radan suorittamisen jälkeen se juoksenteli kentällä tehden omia temppujaan ennen kuin suostui tulemaan luokseni, mutta loppu tunti meni vallan mainiosti tämän asian suhteen.

Eilen käytiin Taikan kanssa metsälenkillä uusien shelttituttavuuksien kanssa. Taika parka ei oikein osaa olla laumassa, varmaan kun on meillä ainoana koirana, joten alku aina vähän hankala näissä koirakohtaamisissa.

Näissä kohtaamisissa Taika yleensä ujostelee ja kiemurtelee eikä tiedä miten päin pitäisi olla. Silti samaan aikaan haluttais nuuhkutella ja juosta kilpaa muiden kanssa. Taika rohkeintuu nopeinten sellaisten koirien kanssa, jotka eivät välitä Taikasta sen kummemmin eli antavat sille omaa tilaa.

Lenkin jälkeen Taika pääsi koirahierojalle. Hieroja kertoi, ettei Taikassa ole mitään isompia jumeja tai vikoja. Hieman oli jumia toisella puolella koiraa, johtuen varmaan siitä, että Taika nilkutti viime viikolla toista etutassua revenneen kynnen takia.

Taika oli tosi reipas vaikka tilanne oli sille jälleen uusi. Aluksi meinasi olla hankaluuksia saada Taika pysymään kyljellään makuulla hoitopöydän päällä, mutta kyllä se siitä antautui ja näki, että alkoi nauttimaan hieronnasta - silmät luppasi ja koira rentoutui.

Sovittiin, että otetaan uusiksi parin viikon päästä. Koira on toisella kertaa helpompi hierottava, kun se ei jännitä tilannetta niin paljon.

Siispä ensi kertaan lukijat :)