Luku 100: Kesäterveiset

Tänään kävin turistina Oulu Kv:ssä. Varustauduin näyttelypäivään lämpimällä vaatetuksella ja sadekamppeilla, kuten Suomen kesään kuuluu (heh). Minun ja ilmeisesti aika monen muunkin yllätykseksi päivä oli kuitenkin helteinen.

Kerrankin paistaa aurinko eikä tarvitsisi
kastua ja sitten tuo suihkuttaa minut
vesipullolla ihan märäksi. En ymmärrä!

Kävin kannustamassa näyttelyssä kasvattajan koiria/kasvatteja ja ottamassa kuvia ihanista shelttilöisistä joita kehässä liiteli. Taika ja Dora jäi tällä kertaa kotia. Dora menee seuraavan kerran näyttelyyn varmaan ens kuussa, nyt saa "lomailla" tämän kuun.

Pitää kuulemma seisoa nätisti pöydällä.
Toivottavasti saan tästä hyvästä herkun.

Taikaa ei vaikuta edes ilmoittaa tämän vuoden näyttelyihin sillä se on sterkkauksen jälkeen tiputtanu kaiken pohjavillan ja vähän päälykarvaakin eli on lähes kalju. Mie kuumeisesti oottelen josko sille kasvais ees ne maha karvat takaisin niin ei näyttäis ihan nälkäkurjelta tuo koira!

Taika näyttää siltä ko ei ois ikinä ruokaa saanu.
Uskokaa tai älkää, mutta Taika painaa kuitenkin yli 9 kiloa :D

Saan kuulemma oottaa sen puoli vuotta ennen kuin Taikalla on taas kunnolla turkkia. Sitten kun saadaan turkki kondikseen, sen ei pitäis enää samalla tavalla tippua kun jää hormoonihuurut pois. Toivotaan!

"Älä huoli! Turkki on uusiutuva luonnonvara!"

Muutenpa meidän arki on ollut sitä tavallista. Arkipäivät ollaan töissä, koirat kotona sillä välin rullaa matot ja levittää lelut pitkin kämppää. Kotona oottaa aina iloinen vastaanottokomitea ja naapureilta ei jää kuulematta koska isäntäväki on kotiutunu - semmonen hepulimetakka herättää kuuronki.

"Minulta ei ainakaan puutu turkkia!"

Ilta meneekin siinä kun lenkitetään, ruokitaan ja leikitetään koirat. Viikonloppuisin käydään pitempiä lenkkejä, harjataan turkit, trimmataan tassunpohjakarvat ja leikataan kynnet. Salonkipäivä on yleensä joka viikko :)

"On minullakin vielä vähän
karvaa - ainakin kauluksessa!"

Tämän postauksen kuvat ovat otettu tämän päiväisen puunausoperaation yhteydessä. Nyt oli ulkona hyvä puunata kun aurinko paistoi eikä ollut sääskiä (kuin pari)!

Luku 99: Dora, kaunis pikkukoira!

Dora pääsi viikonloppuna käymään mätsäreissä ja Tuurin koiranäyttelyssä. Lauantaina Facebookista bongasin, että lähistöllä on mätsärit ja sinne suunnattiin Doran kanssa. Taika on niin karvaton, että se jäi tällä kertaa kotiin. Koira esiintyi hienosti, vaikkakin esittäjä oli taas aluksi vähän hukassa. Kokemusta lähdettiin hakemaan, mutta tulostakin saatiin: Dora oli sinisten ykkönen ja BIS-kehän (Best In Show) yhdeksäs!

Sin 1. ja BIS 9.

Mätsärit toimivatkin hyvänä harjoitteluna sunnuntain Tuurin koiranäyttelyä varten. Dora meni mätsäreiden jälkeen Maikille ja sunnuntaina Dora oli ekaa kertaa junioriluokan kehässä. Hienosti oli koira esiintynyt ja saikin arvosanaksi Jun Eri 2 (eli junioriluokka, arvosanana erinomainen ja sijoitus kehässä toinen)!

(c) Anne Peräsalo

Tässäpä arvostelu, tuomarina Paula Rekiranta:

"Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen nuori narttu. Sievä nartun pää. Tummat, hieman pienet silmät. Hieman kevyet korvat. Hyvä kaula. Hiukan niukat, mutta tasapainoiset kulmaukset. Ikäisekseen erinomainen runko. Hyvä luusto. Hyvä karvapeite. Saisi liikkua pidemmällä askeleella."

(c) Anne Peräsalo

Minusta varsin hyvä arvostelu, vaikka parennettavaakin löytyy :) Näyttelyarvosteluthan riippuu ihan täysin tuomarin omista mieltymyksistä vaikka rotumääritelmän mukaisuutta siellä haetaankin. Jokainen peilaa koiraa siihen omaan ihanne-sheltin olemukseen ja mielipide-eroja löytyy. Minun mielipide on, että Dora on huikean hieno pikkukoira! ;)

(c) Anne Peräsalo 

Kasvattajaryhmänä Amor'jade tiimi oli toinen ja sai kunniapalkinnon! Kuvassa sisarusparit Rhianna ja Luca sekä Dora ja Boogie :)

Luku 98: Pikku hoitolainen

Viime viikonloppuna saatiin Nita meille päiväksi hoitoon. Voi sitä vauhdin määrää kun leikkejä leikittiin ja rajoja haettiin! Tämä riemu on ehkä helpoin kertoa teille kuvina..

Meillä oli oikein rauhallista... 

..kunnes!

Juhuu, kaverit!

Nita tykkäsi meidän koirien leluista..

..Dora kävi välillä pelastamassa lelun varkaan kynsistä..

..sillä välin Nita oli jo löytänyt uuden!

Keskusteltiin säännöistä..

.. ja jatkettiin leikkimistä! Dorakin on jo vähän lämmennyt Nitalle ja leikitti hienosti :)

Taika varsinkin tykkää leikittää, kun Nitasta saa helposti juoksu kaverin!

Pieni tarvitsi kuitenkin välillä pienen jyrsimistauon leikkien lomassa.

Dora tahtoo vetoleikkejä, Taika houkuttelee pallon avulla juoksemaan.

Toisinaan leikit näytti rajuilta :D

Dora oli mustasukkainen, kun Taika yrittää leikiä Nitan kanssa.

Välillä leikit meni niin äänekkäiksi, että piti komentaa hiljentymään. Sitten taas rauhoituttiin.

"Noh, mikset tuu leikkiin?"

"Minua väsyttää!"

Oli kyllä päivän päätteeksi kolme väsynyttä koiraa! Aika reporankana Taika ja Dora (ja kuulemani mukaan myös Nita) oli myös seuraavana päivänä :)

Luku 97: Taika parantunut loistavasti

Taikan sterilisoinnista on nyt kulunut kymmenen päivää. Kahden päivän päästä operaatiosta saatiin ottaa haavan suojateippi pois ja ekaa kertaa nähtiin millainen jälki koirassa ylipäätään on. No ei ollut suuri! Tosi siisti ja pieni jälki, joka on parantunut jo lähes olemattomaksi:

Haava 2 päivää leikkauksen jälkeen.

Haava 8 päivää leikkauksen jälkeen.

Haava 10 päivää leikkauksen jälkeen.

Kaksi viikkoahan me Taikalle saikkua saatiin, mutta on se kyllä jo saanut olla pihalla vapaasti ja Doran kanssa leikkiä. Enää ei pidetä edes haavasuojapukua, kun haava on niin hyvin parantunut eikä kumpikaan koirista ole kiinnostunut haavasta. Toinen iso syy on tässä:

Haavasuojapuku ei ole Taikasta yhtään kiva juttu. Aina, kun puvun laittaa päälle, koira jähmettyy eikä voi muka liikkua. Kun tämä ei saa meissä tunteettomissa ihmisissä aikaan puvun välitöntä riisumista, alkaa Taika juossa kämppää ympäri ja yrittää hivuttaa puvun pois päältä. Lopulta masentuu johonki nurkkaan ja ulisee hetken "viimeisillä voimillaan", kun armoa ei tipu.

"Älä kuvaa. Tää on niin noloa."

Kummasti se puku ei sitten kuitenkaan haittaa jos on jotain syötävää tarjolla tai jos pääsee pihan portaille seuraamaan naapureiden touhuja. Outo juttu ;) Onneksi sen ei ole tarvinnut montaa päivää puvusta kärsiä. On saanut olla ilman pukua aina, kun ollaan ite pystytty vahtimaan ettei se nuole tai rapsuta haavaa.

Ah, ihana mikä helle!

Sääkin meillä on suosinut - helteet pitää ralliriitankin aisoissa, kun ei jaksa helteessä tohottaa niin paljoa. Saatiin Dora tosiaan kotiin lauantaina. Melko väsynyt koira oli reissun jäljiltä ja ihmekös tuo, kun on reilun viikon leikittänyt collien pentuja Maikin luona :)

Loikoilua varjossa leikkien jälkeen :)

Väsymyksestä huolimatta ovat Taikan kanssa ehtineet juossa ja painia jo varmaan sen viikon edestä. Ihana nähdä (ja kuulla) kuinka nauttivat toistensa seurasta :)

Luku 96: Taika sterkattiin

Taika kävi tänään steriloitavana eli heihei hormoonihuuruiset juoksut, valeraskaudet ja tervetuloa tasapainoisempi elämä :)

Operaatiossa Taikalta poistettiin munasarjat, ei kohtua. Kun poistetaan pelkät munasarjat, kohtu surkastuu leikkauksen jälkeen eli sillä saavutetaan samat hyödyt kuin kohtu poistamalla (ei ole kasvain-, eikä kohtutulehdusriskiä), mutta haava on pienempi.

Taika oli touhukas kun mentiin eläinlääkäriasemalle ja iloisena meni tervehtimään eläinlääkäriä joka kutsui meidät huoneeseen. Sitten kun mentiin huoneeseen Taika tajusi mikä paikka tämä on ja meinasi pyörähtää takaisin. Tyytyi kuitenkin kohtaloonsa ja oli reipas koira.

Hommahan eteni siten, että ensin pistettiin rauhoittava piikki takapuoleen ja ooteltiin että aine alkaa vaikuttaa. Sitten lääkäri kävi hakemassa koiran operaatioon ja mie lähdin kotia. Pari tuntia homma kokonaisuudessan kesti. Puolisen tuntia esivalmistelut, tunti itse leikkaus ja puolisen tuntia herääminen.

Taika kovasti yritti taistella unta vastaan..

..Kunnes oli pakko antaa periksi.
Minun jalan päälle laittoi unille :)

Taika oli jo herännyt kun menin sitä hakemaan, mutta kovin oli vielä tokkurainen. Ostin sille sellaisen haavasuojapuvun, jotta ei tarvitse sen tötterön kanssa kulkea. Koen, että puku on parempi myös siksi, että taloudessa on toinenkin koira joka saattaisi olla haavasta kiinnostunut.

Puku ei ole kuvassa kokonaan kiinni sillä
kokeilin pissattaa koiran ennen autoon menoa.

Dora on viikonlopun Maikilla, jotta Taika saa rauhassa toipua pari päivää. Käyn sen sunnuntaina hakemassa eli en vielä tiedä mitä Dora tuumaa. Liekö ees tajuaa, että Taikassa jotain erikoista muka olisi?

Tuulitukka :)

Nyt sitten pitäisi saada pidettyä Taika rauhallisena (ei juoksemista eikä hyppimistä) kaksi viikkoa. Saapa nähdä millainen työ se on, kun Taika ei yleensä muuta teekään kuin juoksee pihalla ja hyppii ikkunalaudoilla...

Meillä juossaan pallon kanssa tai ilman normaalisti joka päivä..

... ja kurkotellaan parempia näkymiä.
Pitäähän se tietää mitä naapurit puuhaa!

Mutta nyt toivutaan operaatiosta ja otetaan ihan rauhassa!

Luku 95: Aurinkoa ja uusi kaveri

Koko viime viikko ollaan saatu nauttia koirien kanssa ihanan kesäisistä keleistä. Koirat on ollu onnessaan, kun ovat päässeet oman mielensä mukaan pihalle leikkimään oven ollessa auki.

Ihanaa kun tulee kesä, tuumailee Taika :)

Asennettiin takaoveen kesäisen sään kunniaksi hyttysverkkokin paikoilleen ja se aiheutti Doralle hämmennystä. Taika juoksi vauhdilla ulos ja sisään verkon "läpi" ja Dora ei muka voinut mennä ellei hälle erikseen sitä verhoa raoteta.

"Puhuivat jostain blonditestistä. En ymmärtänyt."

Äkkiä se kuitenkin oppi, että on helpompi itse työntää verho sivuun eikä vain jäädä piipittämään verhon taa ja oottaan, että joku auttaa. Palvelusväki kun oli niin kovin haluton verhonaukaisijan rooliin.

"Huippua että teidätkin saa vihdoin pihalle!"

Viime viikolla meillä kävi kylässä myös uusi ystävä, brasilianterrieri Nita.

Olenpa minä söpö :)

Oikeastaan tämä oli jo Nitan toinen vierailu meillä, mutta nyt tuli otettua myös kuvia joista löytyi kokonainen koira eikä pelkkää häntää tai koipea ;)

"Moi! Mie oonki tosi reipas kaveri!"

Ystävysten ensikohtaaminen oli vähän huvittava. Taikan ilme oli heti sellainen, että ei kai tuo vain jää tänne asumaan. Dora puolestaan oli enempi kiinnostunut, mutta ei heti osannut päättää mitä olisi uudesta kaverista mieltä.

"Ethän vain asetu taloksi?"

"Vai tämän hajuinen kaveri"

Tutustelua.

Viime kerralla Taika oli jo ymmärtänyt, että pikukaveri on vain kyläilemässä ja kovasti houkutteli Nitaa leikkimään (eli juoksemaan). Dora puolestaan oli järkyttynyt Nitan hävyttömästä käytöksestä - kehtaakin minun emännän syliin istua ja minun leluilla leikkiä!

"Täälläpäs on hauskoja leluja!"

Olen itse enkeli :)

Dora on siis "aavistuksen" mustasukkainen kun ei olekaan enää se kaikkien lellimä vauva. Kun Nita tulee minun syliin, Dora tulee viereen ukiseen ja muriseen. Sitten kun Nita vaihtaa paikkaa, Dora änkeää syliin todeten, että TÄMÄ ON MINUN PAIKKA!!

Silmäkulma nykii, kun toinen koira vie huomion :D

"Miksi se sanoo, etten sais olla sylissä?"

Mulla vähän naurattaa, kun Dora on semmonen prinsessa. Tekee sillekin hyvää, että rapsutuksista ja sylipaikasta kilpailee joku muukin. Taikaahan ei vois vähempää kiinnostaa tylsät rapsuttelut, se tykkää edelleen enempi toiminnasta entä paikallaan olosta.

Taika lohduttaa Doraa, "Piristy nyt" :D

Hauskoja veijareita kaikki kolme. Eiköhän niistä vielä hyviä kavereita tuu kun useammin näkevät, kyllä se Dorakin vielä Nitalle lämpenee!

"No okei. Oot sie ihan kiva kaveri."