Luku 106: Agilityn huumaa

Minun sydän pakahtuu näistä koirista kun ne vaan on niin taitavia! 

Keskiviikkona starttasi Taikan agilityn valmennustunnit ja meni kyllä hienosti. Kouluttaja nauroikin että mitä oot tehny tolle koiralle, onko se kipeä kun on niin rauhallinen. Toivotaan, että tällä kertaa tämä rauhallinen olotila kestää ja sen myötä myös edistystä tapahtuu lisää!

Hienosti meni kaikki muut paitsi kepit. Ne oli edelleen ihan tylsät ilman verkkoja ja piti taas tapella, että sain Taikan ylipäätään tekemään niitä. Saatiin kotiläksyksi harjotella keppejä jotta Taika hoksaisi, ettei niistä pääse eroon ja että itseasiassa nekin voi suorittaa nopeasti (mikä on Taikan mielestä ehdoton vaatimus kivalle esteelle).

Lauantaina käytiin Pohjois-Suomen sheltti ry:n järjestämällä agilitykurssilla missä kouluttajana toimi Anna Orenius. Mulla ei riitä sanat kuvaamaan sitä fiilistä mikä oli kurssin jälkeen - ihan huikean mahtava! Anna oli tosi hyvä kouluttaja ja rata oli todella pitkä ja haastava ainakin meidän mittapuulla mitattuna. Taika toimi kuitenkin kuin unelma. Se ei ole IKINÄ menny niin hyvin kuin lauantaina.

Sisarukset Boss ja Taika.
Boss on ihan samanlainen raketti kuin Taikakin.
Piialle ja Bossille kiitos seurasta - oli huippu päivä!

Olin ihan varma, että jäädään jumppaamaan viimeistään viidenteen esteeseen, mutta kaikki meni kuin vettä vaan ja kun ohjasin koiran kuudennelle esteelle, tajusin ettei mulla ole hajuakaan mikä on seitsemäs este koska olin olettanut ettei päästä niin pitkälle -tyhmä mie!

Taika yllätti minut ihan täysin. Ehkä sen hermot ei vaan kestä semmosta esteiden ja ohjaustyylien viilaamista (jotka kuitenkin on tosi oleellisia virhepisteiden ja ylimääräisen ajan välttämiseksi) ja on parhaimmillaan kun saa vaan painattaa menemään minkä kerkeää.

Ja voi jukra että me juostiin. Juostiin niin että jalat irtoo ja päässä humisee! Nyt minun pitää alkaa luottamaan tuohon koiraan enemmän ja jättää turha varmistelu pois. Lauantai osoitti ainakin sen että kyllä se vaan seuraa ja tekee mitä näyttää ja mukaan en ehdi jos liikaa varmistelen esteitä.

Ei voi mitään, mutta taas tunnen kyllä syvää kiitollisuutta - oon niin onnellinen että ollaan saatu näin hienot koirat. Taika ja Dora, molemmat on niin uskomattomia pakkauksia!

ps. Tuli muuten aikamoinen kisakuume. Ei muuta kuin epiksiä metsästään ja kokemusta kartuttaan ja sitten virallisiin kisoihin ;)

Luku 105: Doran eka agitunti

Tänään käytiin Doran kanssa ensimmäistä kertaa agilitytunnilla ja rakastuin tuohon pikku koiraan taas vähän lisää!

Aloitettiin tunti sillä, että käveltiin vähän aikaa hallia ympäri jotta tulee tila tutuksi. Sitten kokeiltiin millä se oma koira palkkautuu. Meillä oli mukana vetolelu, pallo ja nakkeja. Vetolelu oli tylsä, mutta pallo ja nakit toimi palkaksi hyvin.

Harjoiteltiin ihan perusjuttuja: hyppyesteen ylittämistä matalalta korkeudelta, matalan A-asteen ylittämistä, renkaan läpi menemistä, putken läpi juoksemista ja pujottelua.

Dora teki innoissaan kaikkea ja siitä näki kuinka nautti yhdessä tekemisestä. On se vaan niin ihana touhupakkaus! Ja täysin erilainen kuin Taika. Kouluttaja totesi jo ekan 5 min jälkeen että tää taitaa olla vähän rauhallisempi tapaus hurjapää Taikaan verrattuna.

Taikan kanssa aloitetaan agility keskiviikkona ja lauantaina käydään Pohjois-Suomen Shelttiyhdistyksen järkkäämässä agilitykoulutuksessa Oulun Haukkukeitaalla. Ootan innoissani myös Taikan kanssa aksaamista sillä uskon, että tauko on tehnyt taas terää hurjapäälle. Toivon, että sunnuntain koulutuksesta saisi jotain uusia vinkkejä, mitä voisi hyödyntää treenatessa.

Ihana agisyksy siis alkamassa - tassuterapiaa parhaimmillaan :)

Luku 104: Sateinen näyttelypäivä

Kävin tänään Doran kanssa Oulu kv:n kehässä pyörähtämässä. Mukana toisena esitettävänä mulla oli Maikin Agnes. Seuraa saatiin myös Merjasta ja Dieselistä sekä Piasta ja Jukasta, jotka olivat jännittämässä Lucan kehää.

Merjan kanssa käytiin edellisenä iltana pystyttämässä teltta näyttelypaikalle. Pystyttäminen oli hieman haastavaa, kun oli kova tuuli ja järkyttäviä tuulenpuuskia. Teltta oli kuitenkin vielä aamulla pystyssä vaikka vähän jännättiin, että mitenköhän käy!

Mulla ennakkoon vähän jännitti myös miten tää näyttelypäivä menee, kun itekseni pääsen koirat laittaan ja esittään, mutta se jännitys katosi kun kehät alkoi pyörimään. Meillä oli tullut tuomari vaihdos ja tämä uusi varatuomari oli suoraansanottuna ihan pihalla. Ajattelin, etten voi törttöillä enempää kuin se niin jännitys lakkasi siihen paikkaan (anteeksi vain) :D

Agnes. Kuva: Hanna Pääkkönen 

Vaikka päivä oli kylmä (+10) ja sateinen, mulla oli mukavaa kun seura oli hyvä ja koirat esiintyi hienosti :) Mentiin eka Doran kanssa kehään ja se on kyllä semmonen luonnonlahjakkuus. Niin ihanasti sipsutti, malttoi seistä nätisti ja antoi tuomarin kopeloida (oikeastaan tuomari ei kopeloinut vaan vähän vain silitti ja se oli siinä).

Dora pärjäsi omassa kehässään hienosti saaden erinomaisen arvosanan, sijoittui junnujen kilpailukehässä ensimmäiseksi ja sai vielä SA:n jolla lunastettiin paikka parasnarttu kehään! Tässä tuomari Igoris Zizevskisin arvoselu:

"Good size and proportions. Nice female head. Dark brown eyes. Correct set ears. Correct topline and tail set. Enough deep chest. Fine movement."

Vapaa suomennos: "Hyvä koko ja mittasuhteet. Kaunis narttumainen pää. Tumman ruskeat silmät. Oikein asettuneet korvat. Oikea ylälinja ja hännän kiinnitys. Tarpeeksi syvä rinta. Hieno liike."

Seuraavaksi mentiin Agneksen kanssa kehään. Agnes on ihan pro ja meni täydellisesti. Agnes sai arvosanaksi erinomainen ja sijoittui valioluokassa toiseksi. SA jäi saamatta eli ei päästy sen kanssa parasnarttu kehään . Dorakin jäi niukasti PN kehän sijoitusten ulkopuolelle vaikka hienosti menikin.

Nyt ehdin vielä tunteroisen lällytellä Nalaa ennen kuin hoitolainen lähtee kotiin. :)

Luku 103: Nala, ihana hoitolainen!

Viikko sitten perjantaina käytiin Doran kanssa Maikin luona trimmissä ja haettiin samalla Nala meille hoitoon. Nala on neljän kuukauden ikäinen collie, aivan ihana tapaus!

Tervehdys!

Taikan ilme perjantai-iltana kun tultiin Doran ja Nalan kanssa kotiin oli kyllä sen näköinen, että et oo tosissas. Raukka oli niin kärsivän näköinen jo heti kättelyssä, kun varmaan luuli että taas hälle on uus pikkusisko tullu.

"Vannoivat, että Nala on vaan hoidossa"

Kuten Dorankin kanssa, Taika ei aluksi alkanut oikein millekään uuden tulokkaan kanssa. Dora puolestaan oli ärripurri kun pöhkö on niin mustis aina jos hän ei olekaan se maailman napa.

"Mielestäni se oli oikeutettua.
MINÄ olen sinun pentu. PISTE."

Vaan pian ne sai roolit selväksi, kaikista tuli kavereita ja touhut alkoi sujua niin kuin kuuluukin.

Leikki niiaus..

Kisutaan yhdessä

Näyttääpä Dora pieneltä :D

Juossaan!

Nala on kantanu kaikki lelut pihalle..

Nala on ollut koko ajan niin ihana ja reipas, ettei mitään järkeä. Aivan uskomaton luonne: kiltti, kuuliainen, leikkisä ja kaikin puolin hellyyttävä. Tästä koirasta sais varmasti hyvän terapiakoiran(kin) - on heti kaikkien kaveri ja tuntuu sopeutuvan tilanteeseen kuin tilanteeseen!

Tästä koirasta suorastaan
loistaa syvä viisaus :)

Mikä mussu <3

Oli heti myös Nitan kaveri eikä Nalalla mennyt sen kanssa hermot niin kuin meidän neideillä yleensä menee (etenkin Doralla) kun pienet terrierin hampaat roikkuu karvoissa kiinni. Ehei, ne leikki niin nätisti keskenään ja Nitakin oli tosi rauhallinen!

Nita mahtu kulkeen Nalan alta.. :D

Näillä synkkasi heti :)

Naapurin marjapensaan tyhjennystä :D

Mulla saattaa tulla tippalinssiin lauantaina kun Nala palautuu omistajalleen, nyyh!

Voi näitä <3

<3 Nala <3

Luku 102: Dora 1 vuotta!

Niin se vain aika menee ja meidän pikkupentu on jo yhden vuoden! Pieni se on edelleen, mutta on tässä vuodessa jotain muutosta tapahtunut, vai mitä:

Dora 2 pv. Kuva: Maikki Kuivala

Dora 3 vkoa. Kuva: Maikki Kuivala

Dora 1 kk. Kuva: Maikki Kuivala

Dora 2 kk. Kuva: Hanna P

Dora 3 kk. Kuva: Hanna P

Dora 4 kk.

Dora 5 kk.

Dora 6 kk.

Dora 7 kk.

Dora 8 kk.

.

Dora 9 kk.

Dora 10 kk.

Dora 11 kk.

Dora 1 vuotta!

Ikuisesti kiitollinen Maikille tästä ihanasta pikkumustasta, olen iloinen että valitsit meidät sijoituskodiksi Doralle <3

Luku 101: Viikonloppu reissussa

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa heppavahtina minun isovanhempien kesäpaikassa. Dora oli matkassa ensikertaa, Taikalle paikka ja touhut oli jo entuudestaan tutut. Taika on jo ihan konkari tässä hevosten vahtimisessa ;)

"Hahaa, näen teidät täältäkin.
Turha yrittää karata!"

Doralle eka ilta oli varmaan jännittävä, kun illan hämärässä kavion kopsetta ja maan töminää tarjosi seitsemän hevosen askeleet. Tässä kesäpaikassa on muutenkin jotain maagista - se on samaan aikaan niin hiljainen ja rauhallinen, mutta ne vähäisetkin äänet kaikuu ja kantautuu kauas. Mieli lepää!

Tammat ottaa rennosti :)

Taika meillä on pakko pitää kiinni, ettei pääse jahtaamaan ohi meneviä autoja ja traktoreita. Dora puolestaan sai olla irti aina kun itsekin oltiin pihalla ja pystyttiin katsoamaan ettei mene hevosten aitauksiin (siellä oli jotain maagisen hyvää herkkua, joka ei Doran mielestä ollut kakkaa vaan namia).

"Kaikkea pitää maistaa."

Pääsivät kuitenkin molemmat mustikkametsään irrottelemaan, jottei mee ihan narussa olemiseksi Taikallakaan. Taika osaa poimia mustikoita suoraan varvuista, mutta silti se tunki aina samalle varvulle mistä ite oltiin poimimassa. Dorakin tykkäsi mustikasta, ei niinkään poimimisesta vaan enemmän siitä kun hänelle tarjoiltiin kädestä..

Tässä vielä muutama video meidän päivän touhuista:

"Odota. Tule!"

Dora tykkää palloleikeistä,
mutta ei tajua aina tuua sitä palloa.

Sipsuliisa ei tiedä mitä tekis :D

Luku 100: Kesäterveiset

Tänään kävin turistina Oulu Kv:ssä. Varustauduin näyttelypäivään lämpimällä vaatetuksella ja sadekamppeilla, kuten Suomen kesään kuuluu (heh). Minun ja ilmeisesti aika monen muunkin yllätykseksi päivä oli kuitenkin helteinen.

Kerrankin paistaa aurinko eikä tarvitsisi
kastua ja sitten tuo suihkuttaa minut
vesipullolla ihan märäksi. En ymmärrä!

Kävin kannustamassa näyttelyssä kasvattajan koiria/kasvatteja ja ottamassa kuvia ihanista shelttilöisistä joita kehässä liiteli. Taika ja Dora jäi tällä kertaa kotia. Dora menee seuraavan kerran näyttelyyn varmaan ens kuussa, nyt saa "lomailla" tämän kuun.

Pitää kuulemma seisoa nätisti pöydällä.
Toivottavasti saan tästä hyvästä herkun.

Taikaa ei vaikuta edes ilmoittaa tämän vuoden näyttelyihin sillä se on sterkkauksen jälkeen tiputtanu kaiken pohjavillan ja vähän päälykarvaakin eli on lähes kalju. Mie kuumeisesti oottelen josko sille kasvais ees ne maha karvat takaisin niin ei näyttäis ihan nälkäkurjelta tuo koira!

Taika näyttää siltä ko ei ois ikinä ruokaa saanu.
Uskokaa tai älkää, mutta Taika painaa kuitenkin yli 9 kiloa :D

Saan kuulemma oottaa sen puoli vuotta ennen kuin Taikalla on taas kunnolla turkkia. Sitten kun saadaan turkki kondikseen, sen ei pitäis enää samalla tavalla tippua kun jää hormoonihuurut pois. Toivotaan!

"Älä huoli! Turkki on uusiutuva luonnonvara!"

Muutenpa meidän arki on ollut sitä tavallista. Arkipäivät ollaan töissä, koirat kotona sillä välin rullaa matot ja levittää lelut pitkin kämppää. Kotona oottaa aina iloinen vastaanottokomitea ja naapureilta ei jää kuulematta koska isäntäväki on kotiutunu - semmonen hepulimetakka herättää kuuronki.

"Minulta ei ainakaan puutu turkkia!"

Ilta meneekin siinä kun lenkitetään, ruokitaan ja leikitetään koirat. Viikonloppuisin käydään pitempiä lenkkejä, harjataan turkit, trimmataan tassunpohjakarvat ja leikataan kynnet. Salonkipäivä on yleensä joka viikko :)

"On minullakin vielä vähän
karvaa - ainakin kauluksessa!"

Tämän postauksen kuvat ovat otettu tämän päiväisen puunausoperaation yhteydessä. Nyt oli ulkona hyvä puunata kun aurinko paistoi eikä ollut sääskiä (kuin pari)!