Luku 35: Rauhallista ja "rauhallista" arkea

Viikonloppu meni aika rauhallisissa tunnelmissa. Ulkona oli surkeat kelit (sato vettä ja oli liukas), eikä Taikakaan innostunut pihalla olosta normaaliin tapaansa. Yleensähän se on vähintään puoli päivää ulkona jos annetaan :)

Meän nokkaeläin.. :)

Ehdin jo miettiä, että onko Taikalla kaamosväsymys, kun ei koko aikaa tohota jotakin. Totesin, että ehkä se vaan alkaa iän myötä satunnaisesti rauhoittumaan - ei sitä nytkään tarvinut kahta kertaa leikkiin tahtoa ja olisi ehkä pitänyt vain nauttia siitä rauhallisestä hetkestä, tiä koska sellainen tulee seuraavan kerran.. ;)

Viime viikolla Taika tapasi koirapuistossa jättikokoisen ystävän! Vähän meän pientä jännitti, mutta jättiläinen osasi nätisti Taikaa haistella ja omistaja ennen tutustumista kertoi, että koira on leikkinyt ennenkin pienten koirien kanssa - ei kai me muuten oltais uskallettu mennä tuttavuutta tekemään :)

Hän on irlanninsusikoira, tuttaville ihan Elvis vaan :)

Myös suhde naapurin Hilla koiraan on parantunut! Vanha muori Hilla ei ole meän Taikasta juurikaan perustanu, mutta kattokaapas tätä:

Heh, vähän on kokoerot heittänyt kuperkeikkaa, vilkaiskaapa kuvat tämän postauksen ja tämän postauksen lopusta! :')

Muitakin uusia tuttavuuksia on viime viikkon mahtunut - nämä iki-ihanat työhevoset oli meän kodin lähellä puutöissä. Käytiin katteleen heän puuhia, saatiin rapsuttaa heposia ja Taika oli niin malikkaasti: hiljaa ja rauhassa ootteli, että oltiin valmiita jatkaan matkaa: "Mitäs tässä nyt riehaantumaan. Olenhan minä nähnyt hevosia ennenkin".

Ja vielä tähän loppuun pieni joulutervehdys - Taikalla oli vissiin tylsä hetki, tässä ennen ja jälkeen kuvat yhdestä pöytäjoulukoristeesta:

Muut koristeet on saanu olla rahassa *koputtaa puuta*. Muksaa joulun ootusta kaikille :)