Luku 51: Reissu hommia ja haasteita agilityssä

Ollaan päästy Taikan kanssa pitkästä aikaa matkustelun makuun. Eilen kotiuduttiin viiden päivän Lapin reissusta ja äitienpäivä viikonloppuna oltiin heppavahtina isovanhempieni kesäpaikassa. Taika mitä ilmeisemmin tunnisti paikan ja viime kesäisen heppa ystävän, joka otti meidät hörähtäen vastaan.

Kauheaa hepuli-juoksua Taika veti ja kisko hevosen tykö. Koko viikonloppu menikin heppa ystävän pauloissa - tais hepo aatella, että no nyt on helppo yleisö, kun Taika sai hepulit pienimmästäkin huomionosotuksesta :)

Sunnuntaina ajeltiin maalta kotiin ja maanantaina meillä oli agility. Kyllä oli taas kädetön ja jalaton olo tuon kakaran kanssa. Se panee vastaan ihan joka asiassa:

1. Lähdetään suorittamaan rataa,
2. Taika hyppää esteen yli,
3. Taika kääntyy haukkumaan mulle,
4. mie komennan ja käsken lopettaa,
5. Taika ei tottele vaan haukkuu entistä enemmän,
6. mie selätän sen maahan ja ootan, että koira rauhottuu.
7. Pyydän jatkamaan rataa ja sama homma toistuu taas uudelleen.

PUUUUUH! Ei mitään vaikutusta komentamisella, ei mitään vaikutusta jos jätän huomiotta ja olen hiljaa, ei mitään vaikutusta jos selätän tai muuten yritän rauhottaa koiran eikä mitään vaikutusta jos yritän ns. pelotella koiraa eri äänillä tai liikkeillä.

Kukaan ei usko, millainen jääräpää
teini tästä maman mussukasta kuoriutuu,
kun päästään agilityyn..

Yhdellä kurssilaisella oli mukana tölkkejä, joissa oli kiviä (?) sisällä. Tölkkien avulla oli tarkoitus lopettaa hänen koiran huono käytös radalla. Kouluttaja lainasi tölkkejä Taikaa varten. Tarkoituksena oli, että heti kun Taika alkaa pomotteleen mulle, hän heitää kolisevan tölkin vihaisesti koiran jalkoihin merkiksi siitä, että tällainen peli ei vetele.

Annoin luvan heittää, koska en keksi muutakaan vaihtoehtoa millä tuon uppiniskaisen muksun sais kentällä ruotuun ja toiseen koiraan se oli jo tehonnut. Totesin vain, että Taika ei todennäköisesti pelkää niitäkään. En tiedä mitä se pelkää, koska sellaisia asioita ei oo vielä löytyny.

Tuumasta toimeen ja tölkit lenteli heti ekan esteen jälkeen. Taika väisti ja katsoi hämmentyneenä kouluttajaa, toisen tölkin perään se jo juoksi häntä heiluen, että jee, kiva leikki! Uupumus ja voimattomuus alkoi tässä vaiheessa hiipiä selkäpiitä pitkin - jälleen yksi asia mikä ei tehonnut.

Juuri kun ajattelin, että tölkit voi heittää romukoppaan, kouluttaja keksi toisen tavan käyttää tölkkejä: hakkasi niitä nopeasti vastakkain koiran nenän edessä eli koiran näkökulmasta joko uhitteli tai "haukku päin naamaa". Tämä toimi! Koira meni hämilleen, unohti oman höpötyksensä, tuli minun selän taakse piiloon ja totteli sen jälkeen huomattavasti paremmin.

Todennäköisesti tölkkejä tarvitaan jatkossakin, sillä Taikan muisti on kovin lyhyt ja se kuumuu nollasta sataan nanosekunnissa kun ollaan agilityssä. Huomenna meillä on kurssin viimeinen agility tunti ja sitten tulee kesätauko. Kouluttaja tarjoaa agilityryhmiä seuraavan kerran vasta syyskuussa. Toki alueella on muitakin kouluttajia, mutta tauko/omatoimi treenit voi tehdä Taikalle hyvää.

Nyt ladataan tämä päivä akkuja, jotta huominen agility menis paremmin ja nautitaan uudesta piha-aidasta, joka oli reissun aikana takapihalle ilmestynyt Taikan riemuksi.

"Kävin tutkimassa koko aidan
ja mistään en päässyt yli enkä ali.
Leikitään siis pallolla!