Luku 80: Hillumatta ja arkailematta hihnassa

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa koira-aiheinen luentopäivä. Kävin kuuntelemassa kuusituntisen Hillumatta ja arkailematta hihnassa - koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen -seminaarin. Aluksi ajattelin, että aika pitkä seminaari pelkästä hihnassa käyttäytymisestä, mutta kurssilla oli paljon muutakin koulutusasiaa ja aika meni nopeasti.

On meilläkin lunta :)

Seminaari oli suunnattu erityisesti heille kenen koirat räyhäävät hihnassa, ovat arkoja tai joilla on itsehillintäongelmia. Osallistuin seminaariin, koska koiran koulutus ja eri opetustavat kiinnostavat. Ajattelin myös, että meidän Taika voisi kuulua ainakin osittain tuohon jälkimmäiseen kategoriaan ja ei seminaarista ole haittaa myöskään Doran opettamista ajatellen.

Lunta. Sitä tää kuulemma on.

Kouluttajana meillä oli  ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja ja Suomen ainoa sertifioitu Behaviour Adjustment Training eli BAT-kouluttaja Miira Hellsten. Miiralla on oma koira- ja kissakoulu Helsingissä, seminaarin perusteella suosittelen!

Onko aina pakko pysähtyä ottaan valokuvia?

Päivä kyllä ylitti minun odotukset. Tuntuu, että ymmärrän taas vähän paremmin koirien käyttäytymistä ja osaan tulkita niiden elekieltä paremmin. Seminaaria kuunnellessa porukka myötäili kouluttajan ajatuksia, kaikki mitä meille kerrottiin oli ihan loogisia ja järkeviä juttuja. Siksi sitä monesti ajatteli, että miten en ole ite tajunnu ja oonpa ollu hölmö kun toimin silloin kerran (jos toisenkin) ihan päinvastoin.

Katso kuinka söpösti seison :)

Suurin ongelma meillä ihmisillä taitaa olla se, ettei muisteta katsoa maailmaa koiran silmin ja unohdetaan seurata koiran elekieltä eli unohdetaan kuunnella mitä se koira meille yrittää viestiä. Kouluttaessa yleisin virhe näiden lisäksi on liian nopea eteneminen. Koiralle pitäisi opettaa asioita pilkkomalla ne ensin pieniin palasiin ja etenemällä koiran omaan tahtiin. Kouluttaminen on leikkiä ja leikinhän pitäisi olla aina vaan mukavaa!

Tarkkailen Taikan luun syöntiä. Ois mulla omakin,
mutta Taikalla on paremman näköinen.

Seminaaria kuunnellessa tunnetilat vaihtuivat syvästä epätoivosta innostukseen ja inspiraatioon. Välillä kyllä ajattelin, että voi eläin parat mitä ne joutuu meän takia kestämään. Monta kertaa myös mietin, että miten olen edes 'puheväleissä' Taikan kanssa, kun se on raukka semmonen harjotuskappale minun koulutusyrityksissä :D

Maman sylissä on hyvä nukkua <3

Nämä tunteethan ei johdu siitä että olisin jotenki lopullisesti sössinyt ja pilannut koirani. Ehei, ne johtuu siitä, että rakastan koiriani ja haluan olla hyvä ja koiraa ymmärtävä kouluttaja. Tänään sai vaan taas todeta, että on vielä paljon opittavaa. Ja onhan se jo hyvä alku, kun haluaa oppia. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja kuten kouluttaja totesi, koskaan ei olla valmiita koirankouluttajia vaan aina opitaan uutta. 

Onneksi koira on siitä(kin) ihana tapaus, että se elää hetkessä, ei kanna kaunaa ja rakastaa sinua joka päivä, huolimatta siitä kuinka huonoja koulutusvalintoja tehit tänään tai eilen. Joka päivä on uusi alku!

Ps. Jos haluaa jotain tarkempaa tietoa tämän päivän opeista niin saapi kysellä. Blogiin ei mahdu koko kuuden tunnin asiaa millään - edes tiivistettynä :)