Luku 79: Ekat epikset takana

Nyt ne on koettu, ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut eli epikset! Pikkusen kuulkaas alko jännittään kun radat Facebookin tapahtumassa julkaistiin torstai iltana - eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä!

"Mitähän kivaa me täällä tänään tehdään?"

Oltiin kisapaikalla kymmen aikaan, Dora turistina mukana. Taika oli innoissaan kun saavuttiin hallille, se osaa jo yhdistää tällaiset "halleilut" johonkin kivaan touhuun. Dora puolestaan oli rauhallinen ja reipas oma itsensä. Tuumaili ja katseli hallin menoa :)

"Onpa täällä monen näköistä kulkijaa.
Taitaa olla parempi istua tässä kenkien päällä,
jotta ei 'lapsenvahti' mene hukkaan!

Meidät oli laitettu Taikan kanssa mini-luokkaan vaikka oikeasti Taika tulee kisaamaan medeissä. Taika on 2 cm liian korkea mineihin, mutta sillä ei ole epiksissä niin väliä. Helpompi harjoitella pienemmillä esteillä, kun olemme vasta-alkajia lajin parissa - en siis valita!

Rataan tutustumista.

Radan tutustumisen jälkeen oltiin kolmas koirakko kentällä. Taikassa huomasi kyllä eron, kun ensimmäisen kisaparin eka putkeen-käsky kajahti hallissa. Silloin Taika tajusi missä ollaan ja se siitä alun rauhallisuudesta! Työ ja tuska saaha Taika odottamaan nätisti omaa vuoroaan. Dora sen sijaan yritti näyttää mallia isosiskolleen ;)

Tässä meidän ensimmäinen mini-möllien ratasuoritus:

Kuten videosta voi huomata, mölliradassakin riitti haastetta vaikka siinä oli 19 esteen verran pelkkiä hyppyjä ja putkia. Mulla huonot kengät jalassa, kun meinasin liukastua radalla. Tätäkin olisi pitänyt hoksata ajatella ennen kisaamista! Nyt suoritukset kärsi kun en uskaltanu niin lujaa juossa liukkailla kengillä. Kaiken lisäksi jouduin juokseen tuppo nenässä - talvi-ilma saa aikaan nenäverenvuotoa harmillisissa tilanteissa....... Niin minun tuuria!

Suoritettiin möllirata vielä uusintana, kun kaikki olivat sen ehtineet kerran mennä:

Tuntu, että toinen suoritus meni huonommin entä ensimmäinen. Koira varmaan kuumu enempi siihen toiseen suoritukseen. Tai sitten tehin ite vaan enempi ohjausvirheitä. Oltiin siis kaukana nollaradasta, mihin pitäisi tähdätä ja ei sitten päästy kolmen parhaan joukkoon. Saatiin kuitenkin tuomarin luovuttama tsemppi-palkinto! Tuomari sanoi, että mulla on hieno koira ja huonot kengät  :')

Mini-möllien palkintojenjako.

Tuomari kävi puhuttelemassa meitä myös mölli- ja kisaradan välisellä tauolla. Kehui lisää Taikaa ja kyseli missä sen kanssa treenataan. Kysyi myös ikää ja oli selvästi yllättynyt, että kyseessä on alle kaksi vuotias koira. Kuulemma tulee hyvä agikoira, kunhan saan irtoamaan paremmin ja opin ohjaamaan paremmin. Kyllä oli itseluottamusta kohottava ja positiivista mieltä tuova tuomari (vaikka olikin tehnyt vaikeat radat)!

Kuka olisi arvannut, että pääsen tänään
kisaamaan ja saan vieläpä palkinnon!

Kokeiltiin vielä päivän päätteeksi kerran ykkösluokan kisarataa. Se oli meille tosi haastava, joten en ottanut sitä enää uudestaan vaikka niin olin alunperin ajatellut. Ykkösluokan radassa oli hyppyjen ja putkien lisäksi myös pari puomia, 12 pujottelukeppiä, A-este, rengas ja toiselle puomille vaihtoehtoinen suoritus oli keinu ja pituus. Meillä on keinun harjoittelu vielä kesken, joten tehtiin puomi sen tilalla kun tällainen mahdollisuus oli annettu.

Tällä radalla palattiin taas meidän heikkouksien lähteelle eli Taika ei irtoa, kuumuu/turhautuu ja kuluttaa aikaa ja energiaa enempi haukkumiseen entä radan suorittamiseen. Toki tässä oli myös noin sata ohjauksellista virhettä, että peiliin saan katsoa :)

Ykkösluokan rata oli 200m pitkä ja siinä oli 22 estettä. Tältä radalta kerättiin varmaan sata virhepistettä ja kymmenittäin hylkyjä. Kuten videolta huomaa, aika ikävästi siinä oli laitettu puomin ali mutkaputki eli koiran pitäisi kahden putkenrei'än välistä tajuta kiivetä puomille. Tiesin jo, että Taika todennäköisesti menee kymmenen kertaa putkesta ennenkö hoksaa, että siellä on joku tylsempi puomi-este välissä. Niinhän siinä kävikin.

Silti olen tyytyväinen, että meillä meni kaikkinensa näinkin hyvin. Sain myös yleisöstä kehotusta alkaa kisaamaan virallisissa kisoissa. Oikeissa kisaluokissa ykkösluokan rata on kuulemma helpompi. Ehkä me aloitetaankin joulun jälkeen pienvalmennusryhmässä ja aletaan tähtään ensi kevään/kesän kisakentille....   :)