Luku 83: Hormonihuurulasta terve

Meillä on nyt meneillään alle 2-vuotiaan Taikan kolmas juoksu ja ei voi muuta ko todeta, että onneksi se on kohta ohi. Neiti on ollu taas tosi herkkis. Yleensä sillä ei ole juoksun aikana mikään hyvin ja se pitää ilmottaa vinkumalla ja urisemalla. Seura ei kelpaa, Dorakin on tosi ärsyttävä ja kelpaa kaveriksi lähinnä vaan silloin, kun neitiä himottaa eli haluais astua sitä.

"No mutta ko tuo on koko ajan siellä missä minäkin. Tosi ärsyttävää!"

Esimerkki Taikan herkkyydestä: yhtenä iltana Taika makoili sängyn edessä pitkin pituuttaan ja kurkotin sen yli ottamaan villasukkia sängyn päältä. Taika mulkaisi loukaantuneen näköisenä ja urahti merkiksi, että kehtaatkin hänen päältä kävellä. Katsoin, että enhän edes astunut päälle, mutta oli vissiin kaksi karvaa pottuvarpaan alla eli ihan aiheesta oli vihassa (heh).

"Myönnetään. Saatoin vähän ylireagoida."

Tänään on oikeastaan eka päivä sitten loppiaisen, kun se on ollut lähes oma itsensä, nauttinut seurasta ja rapsuttelusta eikä ole turhaan vikissyt tai urissut. Edelleen on juoksussa, mutta merkkejä mielen tasapainottumisesta on siis havaittavissa. Taika on oikeasti aivan ihan koira ja upea luonne kaikessa sen tulisuudessaan, mutta juoksujen aikaan siinä on vähän enemmän kestämistä.

Dora: "Aika tylsä tyyppi, kun ei minua muka
jaksa katsoa.. vaikka olen näin söpö!"

Todennäköisesti tämä juoksu onkin Taikalle viimeinen. Olen suunnitellut että kun kevään agilityvalmennus loppuu toukokuun puolivälissä, käyn teettämässä koiralle sterilisaation. Mulla ei ole tarkoitus tehdä Taikalla pentuja ja jos joskus innostun koirien kasvattamisesta tai pentueen teettämisestä, jäähän mulle Dora.

"Niin että mikä oli suunnitelmana?"

Sterkkauksessa ei oikeastaan ole kuin hyviä puolia - ei tule taukoja harrastuksiin juoksun vuoksi, ei tarvitse pelätä että joku vahingossa pääsis astumaan ja tietysti se tärkein eli sterkkaus ehkäisee koiran kohtutulehduksia.

"Vain hyviä puolia, oletko varma?"

Helpottaa se varmasti myös Taikan oloa, kun ei tarvi olla pinna kireällä kolmea viikkoa, ei tarvi käyttää enää ikinä pöksyjä ja jospa ne herrakoiratkaan ei olis enää niin rakastuneita meidän Taikaan. Tosin sitä en voi luvata, sillä Taika on ollu herrojen mieleen vaikkei juoksuja ole ollu mailla eikä halmeilla.

"Minkäs sitä kauneudelleen voi,
pojat vaan tykkää minunlaisista pakkauksista!"

Haittavaikutuksina sterkkaamisesta mulle on kerrottu turkin laadun huononeminen ja virtsankarkailu. Taikalla ei ole kauhean paksu turkki ja se on aina ollu hyväkuntoinen, joten en usko että se leikkauksen myötä räjähtäis käsiin. Lisäksi Taikalla on hyvä lihaskunto ja koska se on nuori, virtsankarkailu ei todennäköisesti myöskään tule olemaan ongelma.

Dora: "Mistä me nyt oikein puhutaan?"

Uskon, että sterkkaus parantaisi Taikan elämänlaatua. Kuka tietää, sehän saattaa jopa rauhottua, kun ei tarvitse enää kärsiä naisten vaivoista. Vaan pääasia, että koira voi hyvin ja voi olla oma iloinen itsensä <3

Mussut <3