Luku 48: Aikuistumisen merkkejä

Pääsiäisenä käytiin Taikan kanssa pohjoisessa lomailemassa. Matkattiin meille tyyppillisellä tavalla eli monen pysähdyksen taktiikalla. Käytiin ilahduttamassa usemapaa taloa reissun aikana.

Yleensä, kun mennään Taikan kanssa kyläilemään sellaiseen taloon, missä ollaan vierailtu pikkupentuaikana useamman kerran, meno on aluksi riehakasta, kun neiti on niiiiin innoissaan. Tätä kestää yleensä muutaman minuutin ja sitten tilanne rauhoittuu.

Viimeksi tehdyn reissun aikana huomattavissa oli kuitenkin aikuistumisen merkkejä. Innoissaan oltiin edelleen, mutta nyt riehakasvaihe kestää vain hetken eikä ole läheskään niin riehakas kuin aiemmin. Taika siis käyttäytyi jo ihan kuin aikuinen koira!

No mutta minähän olen jo iso tyttö!

Toinen aikuistumisen merkki on huomattavissa hihnalenkillä käytäessä. Taikalle tuli jossain vaiheessa takapakkia hihnakäyttäytymisessä - ko ei vaan malta kävellä nätisti. Tiedän, että Taika tietää, mitä häneltä toivotaan, koska on osannut tämän taidon aikaisemminkin. Jostain syystä neitiä ei vaan ole huvittanut kävellä nätisti ja korvatkin ovat olleet lähinnä koristeena.

Päätin siis ottaa hihnaopettelussakin takapakkia eli taskut pullolleen ruokanappuloita ja aloitetaan 'alusta' tämä opettelu. Voi kuinka ihanaa on kerranki todeta, että löysin itse ratkaisun ongelmaamme! Työtähän tämä vielä vaatii molemmilta sillä niin koira kuin omistajakin ovat kärsimättömiä tapauksia ;)

"Herkut on se avainsana.
Pitää olla jotain, minkä vuoksi
totteleminen olisi minulle kannattavaa"

Käyhän se työstä, kun pitää kokoajan kehua ja palkita kun menee hyvin, pysähtyä kun koira päättää sinkoilla miten sattuu ja odottaa, että se taas kuuntelee ennen kuin jatketaan matkaa. Kaikki tämä pitää tietysti tehdä siten, ettei itse hermostu. Jos ite menettää malttinsa, on turha pyytää, että koira jaksaisi keskittyä ja tekisi kuten tahdot.

Tätä harjoittelua jatketaan ja tehdään joka lenkillä. Nameja menee vielä niin paljon, että menekki pitää ottaa huomioon aamu/ilta ruuan yhteydessä. Jospa tämä tästä kuluvan vuoden aikana helpottuis, kun jaksetaan vaan harjoitella.. :)

Lopuksi vielä appiukon ottamia kuvia rinsessasta:

"Give me  5"

Luku 47: Paimennusta!

Jos joku ei vielä tiennyt, niin Taikahan on lammaspaimenkoira. Tänään oli se päivä, kun Taika kohtasi ensimmäistä kertaa lampaan ja sai harjoitella pienen lammaslauman paimentamista! En tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta kouluttajan mielestä meillä meni tosi hyvin :)

BÖÖÖ!

Hommahan eteni siten, että ensin katsoimme, kun toinen koira paimensi lampaat tallista aitaukseen. Taika oli tilanteesta hämillään ja pikkusen taisi neitiä jännittää, kun uudet otukset pitivät niin kummaa ääntä (määkivät) ja etenivät nopsin liikkein kohti aitausta. Katseltiin sitten aidan takaa miten toiset koirat paimensivat ja päästiin lopulta itse kokeilemaan. 

Aurauskeppi ajaa paimensauvan virkaa

Taika oli tunnetusti innoissaan ja kuvitteli varmaan tulleensa uuteen koirapuistoon, joka oli kylvetty täyteen namipaloja (lampaan papanoita). Hetki meni, että neiti tajusi tulla tekemään tuttavuutta lampaiden kanssa.

Taikan keskittymiskyky on kyllä aika pieni - se innostuu niin helposti ja kun innostuu, ei keskity tai keskittyy vääriin asioihin. Nytkin veti aitauksessa rallia paimentamisen sijaan ja jossain vaiheessa hoksasi, että peltojen takana kulkee autoja ja meinasi lähteä paimentaan niitä lampaiden sijasta. Syvä huokaus sanon minä.

"Mitä toi koira duunaa?"

Koska homma meinas mennä höpötykseksi, otin Taikan välillä rauhoittumaan naruun ja paimennettiin lampaita hihnassa. Silloin homma toimi paljon paremmin, Taika nuuskutteli lampaiden jalkoja ja hoksasi, että hei minähän saan tuon lauman liikkumaan! 

Ei se irti olokaan ihan kokonaan höpöksi mennyt:

Lopuksi päästiin Taikan kanssa paimentaan lampaat aitauksesta talliin ja tallista aitaukseen. Lisäksi harjoiteltiin lampaiden siirtämistä karsinasta pihalle ja takaisin talliin. Taika oli innoissan tästäkin, vaikka vähän jännitti mennä ahtaaseen karsinaan lampaiden sekaan. 

Kouluttaja kehui Taikaa rohkeaksi, energiseksi ja oivaksi paimenkoiranaluksi. Taisi pikkupaimen itsekin olla tyytyväinen tehtyyn työhön :)

Luku 46: Uusi ystäväni

Viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista puuhaa. Käytiin muun muassa tutustumassa uuteen koirakaveriin, 9-vuotiaaseen mäyräkoira Tessuun. Kyllä meitä jännitti, kun oli uusi talo, uudet ihmiset ja vastassa touhukas vanha herra! Taika ei oikein tiennyt miten päin olla - liika läheisyys ahistaa, mutta silti kiinnostais tutustua ja leikkiä.

Taika on siitä vähän huono leikkikaveri, että hänen arvonsa vaatii yleensä hieman miettimisaikaa ennen kuin on sinut tilanteen kanssa, mutta silti on hyvä innostamaan muita leikkiin ja kun kaveri innostuu, neiti menee omistajan taakse piiloon.

Alun kankeudesta huolimatta saivat koirat kuitenkin aikaiseksi sohvarallin (ehh) ja piiri pieni pyörii -leikin ruokapöydän ympärille. Lopulta päästettiin koirat pihalle juoksemaan ja siitähän se riemu (ainakin Taikan osalta) vasta alkoi. Taika on taatusti kateellinen Tessulle, sillä Tessulla on iiiso aidattu piha, jollaisesta Taika saa toistaiseksi vain haaveilla.

Muutaman tunnin kyläilyn jälkeen jätettiin vanha herra nukkumaan ja matkattiin Taikan kanssa kotiin. Taikahan ei tunnetusti ollut väsynyt vaan heiteltiin sen kans vielä palloa ja päästettiin leikkien jälkeen hetkeksi pihalle.

Uusien koiratuttavuuksien lisäksi viikkoon on mahtunut pari agility-treeniä, huomenna mennään taas nätöilemään ja näiltä näkymin myös sunnuntaina ois agilityä, mutta tällä kertaa eri koirien kanssa ja eri hallissa. Saas nähdä mitä tyttö tuumaa :)

Luku 45: Taika 1-vuotta!

15.3.2014 tapahtui elämän pieni ihme Amor'jade kennelissä, jossa pikku Taika (pentulaatikko nimeltään Hannah) sisaruksineen syntyi. Syntymäpäivän kunniaksi kuvakollaasi, olkaas te hyvät:

Hannah 3 päivää. Kuva: Maikki Kuivala

Hannah 9 päivää. Kuva: Maikki Kuivala

Hannah 6,5 viikkoa. Kuva: Maikki Kuivala

Taika 9 viikkoa.

Taika 10 viikkoa

Taika 11 viikkoa

Taika  4 kuukautta

Taika 4,5 kuukautta

Taika 5 kuukautta

Taika 5,5 kuukautta

Taika 7 kuukautta

Taika 8 kuukautta

Taika 9 kuukautta

Taika 10 kuukautta

Taika 11 kuukautta

Taika 1-vuotta! "Ai minä vai?"

Synttärilahjaksi lapsi sai naudan nilkkaluun ja uuden version lempilelustaan :)

Luku 44: Kuulumisia :)

Kyllä minullakin joskus väsyttää..

Viimeksi kerroin teille, että lähdimme Taikan kanssa kertaamaan pentuagilityn jatkokurssia. Olemme nyt pari kertaa käyneet uudella porukalla agi-tunneilla ja hyvin on mennyt. Taika hurmasi kaikki vauhdillaan (ja todennäköisesti hämmensi ylikuumenemisellaan).

Viime kerralla meitä ei ollut kurssilla kuin kolme koirakkoa - puolet porukasta oli lomalla. Vaan tämähän oli vain hyvä meille - ehdittiin harjoitella paljon enmmän! Tehtiin puomia ja tarkoituksena oli saada koira juoksemaan tasaista ravia puomin alusta loppuun siten, ettei koira oikaise puomin lopussa loikkaamalla loppupätkän yli.

Harjoituksessa edettiin vähän kertaansa ja kun lyhyet matkat sujui hyvin, alettiin tekemään harjoitusta koko matkalta. Taika teki monta kertaa peräkkäin puomin lopussa sen kuuluisan kielletyn hypyn ja ihmetteli miksei herkkuja tullut vaikka juoksi esteen omasta mielestään hienosti.

Sitten lamppu välähti. Taika teki juuri niin kuin piti ja sai herkkunsa, innostui tästä niin paljon, että juoksi puomia väärään suuntaan, teki keskellä puomia U-käännöksen ja ravasi kauniisti herkkukipon ääreen: "Katsokaa, katsokaa, nyt osaan!" Hupsu lapsi :)

Ollaan käyty Taikan kanssa myös näyttelytreenissä, jotta osattais kesällä vähän paremmin edustaa toisiamme kehässä. Olen myös yrittänyt ottaa Taikasta uusia videonpätkiä, kun touhutaan jotain kiva, mutta meidän neiti on niin linssilude, että kameran huomattua alkaa yleensä heti poseeraamaan ja hauskat touhut loppuu siihen:

Noh, hampaiden pesua saatiin kuvattua - kanan makuinen hammastahna on niin hyvää, ettei ehditä poseeraamaan ;) Tästä hampaiden pesusta häätyy kyllä sen verran sanoa, että ennen Taikaa en edes tiennyt, että koiriltakin ruukataan pestä hampaita. Minua asia aluksi hieman huvitti, mutta mitäpä en koiruuteni eteen tekisi:

Facebookin sheltti-ryhmässä kiertää "malttihaaste", jossa koiran päälle/viereen laitetaan paljon herkkuja ja koiran pitää malttaa odottaa lupaa, että herkut saa syödä. Tässä Taikan taidonnäyte:

Taika osaa kyllä tarvittaessa oottaa, yritin saada sitä lähemmäs herkkuja, mutta ei suostunut liikkumaan ennen kuin annoin luvan syödä namuset.. :D

Ensi kertaan (:

Luku 43: Kertausta

Kertaus on opintojen äiti, niin sanotaan. Tätä oppia alamme nyt toteuttamaan Taikan kanssa agilityssä. Viime maanantaina meillä oli viimeinen kerta pentuagilityn jatkokurssilla ja tehtiin (meän mittapuulla) hurjan haastavia juttuja: 10 estettä peräkkäin ja mukaan mahtui vaikka minkä näköistä kiemuraa!

"Heippa kaikki! Mitä kuuluu?"

Taika irtoaa jo aika hyvin putkelle (= etenee eikä vahtaa vain minua), mutta muut esteet menee heikommin eli tarvitaan lisää treeniä. Seuraava jatkokurssi ois ollu agility 3, mutta siihen oli ryhmä jo täynnä. Keskustelin kouluttajan kanssa, että oisko meillä järkeä aloittaa tämä 2. vaiheen kurssi uudestaan eli kerrata sama kurssi mitä ollaan jo käyty.

Taika on vasta nyt keksinyt
tällaisen kivan kengäntuhoamisleikin..

Kouluttaja katsoi eka ihmetellen ja kysyi, että ymmärsikö oikein että haluanko tulla samalle kurssille uudestaan. Jep, sitä juuri tarkotin! Minun pitäisi saada Taika etenemään esteeltä esteelle ilman, että se ottaa kontaktia minuun. Tämän opettelu voisi onnistua helpommin jos tehdään näitä jo opittuja asioita eikä nostettais vielä tehtävien tasoa. Kouluttaja totesi, että siitä voisi olla meille hyötyä eli huomenna alkaa kertauskurssi uuden porukan kanssa! :)

"Mikä on vapaamatkustaja? En ymmärrä."

Kertausta ollaan saatu myös näyttelyhommista. Tai no, en tiiä onko se varsinaista kertausta, mutta harjoittelua joka tapauksessa. Kävimme tänään näyttelykoulutuksessa, missä käytiin eka läpi pari tuntia näyttelyteoriaa ja lopuksi kolmisen tuntia käytännönharjoittelua. Käytännönharjoittelua me tarvitaan edelleenkin mikäli aiotaan kesällä näyttelyissä pyörähtää.

Postipoika toi viikolla mulle maailman
hienoimmat puhelimenkuoret <3

Taika on niin innokas kaveri, että minun täytyy olla sen kanssa jämäkkänä ja varoa etten omilla toimilla innosta sitä entisestään (sama homma myös agilityssä). Eli siinä vaiheessa kun kaikki muut kehuu ja kannustaa koiriaan kimeästi ja/tai suuri eleisesti, minun täytyy malttaa mieleni ja olla mahdollisimman hiljaa ja rauhassa. Tää on tosi vaikeaa, niin mulle ko Taikallekin :D

Rankkaa tää opettelu, siispä hyvää yötä ja kauniita unia <3

Luku 42: Talossamme asuu teini

 Ja mistä sen tietää?

1. Korvat on monesti vaan koristeena: "Mulla on liian kova vauhti, en kuule mitään mitä sanot".

"Juokseminen on maailman hauskinta!"

Joskus sentään korvat tallessa ;)

2. Itkuvinku vinkuvanku: "TYLSÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ EIKÄ MITÄÄN TEKEMISTÄÄÄÄÄÄ". Harmi ettei mulla ole tarjota teille ääninäytettä. Joskus oikeasti mietin, että miten koirasta voi lähteä niin erikoisia ukina-ääniä!

3. Nätisti remmissä, mitä se on? "VIIHVIIH, kato mikä tuolla on, VIIHVIIH eikö oleki mielettömän kiinnostava koira/ihminen/auto/pyörä/lumipallo/lapio/harja/kola/
mielikuvitusolento". Toisinaan tämä naurattaa, useinmiten en tiedä itkeäkö vaiko nauraako ;)

4. Yleinen minä tahdon -tila: "TAHTOOO TAHTOOO, JOOOOKOOOOO"

"Tylsäääääää, haluan pihalle!"

5. Möröt: "Hui, kynsisakset, iik! Ne varmaan leikkaa koko tassun irti, APUA!"

Nämä nyt näin muutamia mainitakseni :D Noh, ollaan me osittain edistytty - viimeksi kynsien leikkuu meni varsin mallikkaasti eikä meillä ihan kokoaikaa enää valiteta ihmisten tylsyyttä kun ne ei leiki, päästä ulos tai muuten vain viihdytä pikku prinsessaa 24/7 ;)

Viikonloppuna arvon neitiä pidettiin hyvänä - tehtiin peti olkkarin lattialle, katsottiin UMK:ta ja Taika sai nukkua meän kans samassa petissä. Voi sitä onnen (ja yöllisten pusujen) määrää! Taika toimi kuten kukatahansa pikku lapsi - mallautu meän väliin poikittain selälleen nukkumaan. Pää oli avopuoliskon harteilla/käden päällä ja jalat minun naamassa <3

"Ei kai haittaa jos minä änkeän tähän samaan nurkkaan yhtäaikaa kanssasi? Olen varma, että lattialistan raossa on jotain hyvää!"

Hupsu lapsi, raivostuttava ja silti maailman ihanin :)