Luku 32: Rankka Lapin reissu!

Viime viikolla tuli käytyä Taikan kanssa vanhempieni tykönä Lapissa. Suunnitelmissa oli pitkiä, rentouttavia metsälenkkejä Taikan ja äitin kanssa, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat, kun talossa olikin remppahommat käynnissä.

Taika oli ihmeissään, kun kokoajan oli liikettä, erilaisia ääniä, hajuja ja esineitä. Ja voi kuinka kurjaa oli, kun Taikan piti katsoa vain oven raosta maalauspuuhia - Taika olisi niin mielellään tullut apuun!

Kaikki se remontointi ja kohta neljä vuotias veljentytär väsytti Taikan ihan tyysti - Taika ei millään malttanu asettua nukkumaan päivisin, kun oli niin paljon seurattavaa!

Taika "pilkkii"

"Häh, mikä räpsähti"

Kotona uni sitten maistuikin varmaan yhden vuorokauden verran - ei vedetty forumulaa!

Reissussa Taika sai myös ensikosketuksensa lumeen. Olin vähän pettynyt - Taika ei ihmetellyt lunta laisinkaan! Oli vissiin niin paljon muuta seurattavaa isolla pihalla.. Vasta lumimyräkän jälkeen, seuraavana päivänä, kun oli nollakelit ja lumi narskui ja natisi jalkojen alla Taika hoksasi, että hetkonen mitä tämä nyt on! Kummasteli sitä ääntä, tallustellessa katteli omia jalkojaan ja söi lumipaakkuja.. :)

Kuvissa näkyvä toinen koira on serkkujen Rocky. Rocky yritti opettaa Taikalle, että lenkillä ei ole pakko juosta koko aikaa - metsälenkin hienous on myös haistelu! Mutta meän Taika se vaan juoksis aina vaan.. Mie vähän veikkaan, että Taika tulee tykkäämään agilitystä. Viitteitä tähän antaa myös maanantainen pentu koulu, jossa luoksetuloharjoituksessa Taika päättikin tulla minun tykö juoksemalla ensin pitkän agilityputken läpi.. ja kaikkia nauratti :D

Luku 31: Taika 7 kuukautta!

Mistä on pienet koirat tehty?

Söpöistä silmistä, hauskoista korvista,

roikkuvasta kielestä, heiluvasta hännästä,

mahtavasta luonteesta ja iloisesta mielestä.

Niistä on pienet koirat tehty!

Meän pikku Taika täytti keskiviikkona jo 7 kuukautta, ihan hullua! Kohta son kokonaisen vuojen <3 Tämän saavutuksen kunniaksia pitkästä aikaa videon pätkiä ja lisää kuvia meidän arjesta, olkaapa hyvät!

Leikkiä voi löytää ihan mistä vain:

Toki paras leikki on palloleikki. Palloleikkiin voi tahtoa monella eri tapaa..

"Etkö huomaa, että minulla on tylsää? Ei ole mitään tekemistä!"

"Mitä jos ei katsottaiskaan telkkaria? Mulla ois tässä tämä pallokin..."

"Katso kuinka hauska lelu tämä pallon on! Väyväy!"

"Höh, leikitään nyt! Saat ottaa pallon ensimmäisenä."

"Äääääää! Nyt leikitäään!"

Ja mehän leikitään.. Ihana hupsu koira <3 :)

Luku 30: Fiksu pentu

Maanantaina aloitettiin Taikan kanssa pentukurssi, jossa opetellaan arjessa tarvittavaa tottelevaisuutta ja harjoitellaan mm. kohtaamisia, tervehtimisiä, temppuja ja agilityä. Harmillisesti piti käydä kursilla ilman Taikaa sillä meän vauva ei ole enää niin vauva - alle 7 kuukautta vanhalla Taikalla  on alkanu eka juoksu!

Tämän sain todeta sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä, kun Taikalla oli vatta löysällä ja pääsin maton ja koiran takamuksen pesuun. Siinä, kun koiraa yöllä kolmen aikaan kuivasin huomasin, että yksi veri tippa oli pesuhuoneen kaakelilla Taikan takajalkojen kohdalla. Haavoja ei koiralla ole niin eihän se sitte muuta voi olla ko juoksu - voi vauva pieni!

Pentukurssin tavoitteena on saada tehtyä fiksu pentu, mutta kuten kaikki koirakoulutukset niin ihmisiähän siellä oikeasti koulutetaan. Kurssilla käydään ohjaajan kanssa läpi erilaisia harjoituksia, ohjaaja opastaa meille oikeat tekniikat koirankoulutukseen ja sitten tunnin lopuksi saadaan muutama juttu kotiläksyksi.

Kurssikertoja on 6 kpl ja ne pidetään kerran viikossa. Meillä on siis aina viikko aikaa opetella kurssilla annettuja läksyjä. Omasta ajankäytöstähän tämä on kiinni - jos joka päivä pariin otteeseen käyttää 2 minuuttia aikaa harjoitusten tekemiseen, sillä päästään jo pitkälle!

Huomenna on uusi pentukurssi päivä, olemme tähän mennessä harjoitelleet sivulletuloa ja seuraamista. Taika oppii nopeasti, mutta on aika kärsimätön luonne eli juttujen perusteellinen opetus vaatii itseltäkin vaivannäköä ja kärsivällisyyttä. Mukavaa puuhaa tämä kouluttaminen!

Luku 29: Eläinkommunikointia

Nyt on astetta erikoisempi viikonloppu takana! Kävin nimittäin häkellyttämässä itseni Maiccu Kostiaisen luotsaaamalla eläinkommunikointikurssilla.

Eläinkommunikointi ei tarkoita (ainakaan tässä yhteydessä), että opetellaan tulkitsemaan eläimen elekieltä vaan se tarkoittaa, että opetellaan tulkitsemaan eläinten kieltä intuition avulla. Eläinkommunikointi on siis intuitiivista "lukutaitoa" - kasa mielikuvia ja tunteita, joita eläin sinulle välittää.

No niin - taas yksi huuhaa -kurssi, jossa ihmisiä vedetään höplästä, voit ajatella. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Kuka tahansa voi kokeilla ja onnistua, kun tosissaan yrittää. Tehtiin kurssilla ensin intuitio-harjoituksia:

• Maiculla oli mukanaan erilaisia kortteja, jotka laitettiin pöydälle kuvapuoli alaspäin. Korteista piti valita kaksi. Omat kortit annettiin kurssitoverille, vastaavasti mie sain kaverin kortit. Korttien avulla piti sitten kertoa, mitä ne kertovat kortin nostajasta. Homma toimii siis siten, että kerrotaan mitä mieleen pälkähtää ja kortin nostaja kertoo sitten mitkä asiat pitivät paikkaansa - yleensä pitivät.

• Toisissa korteissa oli erilaisia eläimiä erilaisissa ympäristöissä. Piti nostaa yksi kortti, jota ei saanut etukäteen katsoa. Kortti nostettiin sydämen kohdalle ja intuition varassa piti päätellä mitä kortissa on. Mie olin hyvä tässä! Arvelin, että kuvassa on jotain harmaata, ehkä koira tai susi. Sitten tulikin sellainen tunne, että ei, se on ennemminkin vuohi tai pässi - ja pässihän se oli!
  
  Toisen kuvan kohdalla arvelin, että kuvassa on jotain edellistä pienempää, ehkä lintu. Sitten tuli tunne, että kuvassa luikertelee jokin. Ajattelin, että kala tai käärme - se oli pöllö, joka istui kiemurtelevien oksien seassa! Uskomatonta! 

• Sitten tehtiin sitä varsinaista kommunikointia. Jokainen kurssilainen oli ottanut mukaan kuvia omista joko nykyisistä tai edesmenneistä eläinystävistään. Kuvien tarkoitus oli saada meidät keskittymään yhteyden saamiseen. Eläimestä kerrotiin vain nimi ja annettiin tieto, onko elossa vai ei. Tehin kurssin aikana yhteensä kolmen kuvan avulla komminikointia ja hyvin meni! Osasta tuli tietoa niukasti, osasta enemmän. Se riippuu aina myös siitä, mitä eläin haluaa kertoa.
  
  Tähän väliin kerrottakoon, että harjoittelu kannattaa aloittaa jollain tuntemattomalla eläimellä - omat eläimet on kaikkein vaikeimpia harjoituskappaleita, etenkin jos kommunikointi on uus juttu. Eläimen lähettämät viestit ei ehkä ole niin selkeitä ja itestäkin tuntui ensin, että ei tämä varmaan onnistunut. Onnistui se silti. Osasin mm. kuvailla pihapiiriä, missä lemmikki asuu ja kertoa asioita, mistä lemikki pitää tai mitä sen kanssa on harrastettu.

Jos tämä kommunikointi homma kiinnostaa tai vain ihmetyttää, tutustu Maicun verkkosivuihin ja blogiin. Maiccu on kirjoittanut myös kirjan, Hiljaisen viisauden voima, jonka olinkin lukenut noin vuosi sitten. Enkä edes ensin tajunnut, että olen menossa ko. kirjailijan kurssille.. :D

Mihin se Taika sitten unohtui? No sehän oli avopuoliskon kanssa kotona viettämässä laatuaikaa ja oli vissiin ollu ikävä, kun kyhnötti ja kimppusi maanantaina koko illan minun vieressä.. :)

Luku 28: Lapin ruskaa katsomassa

Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Lapissa. Viikonloppu meni nopeasti luonnosta nauttien. Taikakin oli ihan onnessaan, kun metsään lähdettiin lenkkeileen. Ihana nähdä, kun koiraki nauttii luonnosta ja etenkin siellä irti juoksemisesta!

Juoksemisen lisäksi syötiin puolukoita, mustikoita ja variksenmarjoja - kaikki meni kaupaksi!

Sunnuntaina saatiin ystäväkoira Tarja mukaan lenkille:

Niin ja ai arvatkaa - Taika täytti tänään puoli vuotta! <3

"hehe, tosi hyvä juttu hei"

Luku 27: Kasvattajan pentupäivä!

Eilen oltiin kasvattajien (Taikan isän että emän omistajien) järkkäämässä pentupäivässä, jossa oli mukana 19 shelttiä omistajineen eli touhua ritti! Jos ihmettelette miten niin paljon koiria niin siinä oli kolme pentuetta ja muutama vierailija koira. Mukavaa oli!

Päivään kuului koirien osalta juoksemista ja leikkiä (Taika luonnollisesti juoksi, juoksi ja juoksi ja jos joku sai kiinni, heti alistui ja löi maate). Leikin lisäksi mittailtiin ja punnittiin nassikoita yksi kerrallaan. Meän nassikka oli 35 cm korkea ja painoi 7,8 kg.

Päivän jälkeen meillä oli vielä tiedossa parin tunnin ajomatka kotiin. Taika nukku koko matkan, kotona vähän aikaa yritti jaksaa puuhailla - haki lelua, totesi ettei jaksakaan, söi luuta, totesi ettei jaksakaan ja lopulta luovutti ja laittoi illalla kahdeksalta yöunille - harvinaista!

Vielä harvinaisempaa oli, että saatiin nukkua herätyskellon soimiseen saakka. Näköjään Taikankin saa jotenki väsytettyä - eihän siihen tarvittu kuin 20 muuta shelttiä.. :D Tosin oli tuo vauva tyrmässä sen näyttelypäivänkin jälkeen, ihan tajukankaalla nukku päivän:

Kuvia pentupäivästä mulla on tällä hetkellä käytössä valitettavan vähän, koska kamera unohtui kotia ja ainoat kuvat on puhelimesta. Laittelen enemmälti kuvia sitten kun niitä jostain saan :)

Herkullisia unia!

Luku 26: Näyttelyneitsyys meni!

Tänään oli SE päivä! Kävimme siis ihka ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä Taikan kanssa. Aikaisemmin olen käynyt sivusta seuraamasta vain mätsäreitä* ja silloin meillä ei vielä ollut koiraa.

Valmistauduttiin näyttelyihin vähän karkeasti - harjoiteltiin seisomista ja pöydällä oloa sekä hyvin pienesti näyttelynarussa ravaamista. Sen kyllä huomasi sillä Taikan 'ravaaminen' oli lähinnä hyppelyä, laukkaa ja ripaus jotain itsekeksittyä askellajia :D

"Jee! Mennään - Uu! Mitä tuolla on?"

"Joko saa nakkia?"

Tarkastetaan purenta

"Jihaa, enkö olluki tosi hienosti tuolla pöydällä?"

"Hei kuule.. koska me aletaan juokseen sillei oikeesti.. eli lujaa!"

"Juu, tämän mie ossaan. Seissään ja sitten saadaan nakkia."

Tuomari vaihto juoksutus järjestystä.. "Jee! Kavereita!"

"Hei ihminen JUOKSE, kaverit ehtii muuten karata!"

No joo, tää juoksu ei ole meän vahvuuksia vielä, mutta ainakin osataan seisoa tosi pitkään ja nätisti ja pöydälläkin osataan olla kiltisti! Meidän kehässä oli tosiaan 4 pentua kilpailemassa. Me sijoituttiin neljänneksi (heh), mutta ei se mitenkään huonosti menny - lukekaahan mitä tuomari  Livija Zizevske (Liettua) meistä sanoo:

"Good size and format. Medium bone. Nice well proportioned head. Excellent expression and ears. Well set neck. A bit soft topline. Good set long tail. Deep in chest. Good front. A bit narrow rear. Good angulation. Typical movement but not balanced. Excellent coat. Very promising."

Vapaa suomennos arvostelusta:

"Hyvä koko ja muoto. Keskikokoinen luusto. Hyvä sopusuhtainen pää. Erinomainen ilme ja korvat. Hyvin asettunut kaula. Hieman pehmeä ylälinja. Hyvin asettunut pitkä häntä. Syvä rinnasta. Hyvä etuosa. Hieman kapea takaa.  Hyvät kulmaukset. Tyypilliset liikkeet, mutta ei tasapainossa. Erinomainen turkki. Erittäin lupaava."

Tämän lisäksi saatiin kunniapalkinto! Se on lila ruusuke ja tarkottaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, ettei me ihan toivottomia olla ja tuomarin mielestä oltiin kunniapalkinnon arvoisia! Nyt vaan lisää näyttelytreeniä (etenkin sen juoksemisen kanssa) niin hyvä tulee :)

Kunniapalkinto.

"Mikä tää on? Voiko sen syödä?"

"Tai kenties piilottaa kuoppaan?"

Kotona voi ottaa taas rennosti :)

Voi meän pientä.. :)

* Mätsärit eli Match Show on epävirallinen koiranäyttely, jossa voi käydä koiran kanssa harjoittelemassa varsinaisia näyttelyitä varten.