Luku 97: Taika parantunut loistavasti

Taikan sterilisoinnista on nyt kulunut kymmenen päivää. Kahden päivän päästä operaatiosta saatiin ottaa haavan suojateippi pois ja ekaa kertaa nähtiin millainen jälki koirassa ylipäätään on. No ei ollut suuri! Tosi siisti ja pieni jälki, joka on parantunut jo lähes olemattomaksi:

Haava 2 päivää leikkauksen jälkeen.

Haava 8 päivää leikkauksen jälkeen.

Haava 10 päivää leikkauksen jälkeen.

Kaksi viikkoahan me Taikalle saikkua saatiin, mutta on se kyllä jo saanut olla pihalla vapaasti ja Doran kanssa leikkiä. Enää ei pidetä edes haavasuojapukua, kun haava on niin hyvin parantunut eikä kumpikaan koirista ole kiinnostunut haavasta. Toinen iso syy on tässä:

Haavasuojapuku ei ole Taikasta yhtään kiva juttu. Aina, kun puvun laittaa päälle, koira jähmettyy eikä voi muka liikkua. Kun tämä ei saa meissä tunteettomissa ihmisissä aikaan puvun välitöntä riisumista, alkaa Taika juossa kämppää ympäri ja yrittää hivuttaa puvun pois päältä. Lopulta masentuu johonki nurkkaan ja ulisee hetken "viimeisillä voimillaan", kun armoa ei tipu.

"Älä kuvaa. Tää on niin noloa."

Kummasti se puku ei sitten kuitenkaan haittaa jos on jotain syötävää tarjolla tai jos pääsee pihan portaille seuraamaan naapureiden touhuja. Outo juttu ;) Onneksi sen ei ole tarvinnut montaa päivää puvusta kärsiä. On saanut olla ilman pukua aina, kun ollaan ite pystytty vahtimaan ettei se nuole tai rapsuta haavaa.

Ah, ihana mikä helle!

Sääkin meillä on suosinut - helteet pitää ralliriitankin aisoissa, kun ei jaksa helteessä tohottaa niin paljoa. Saatiin Dora tosiaan kotiin lauantaina. Melko väsynyt koira oli reissun jäljiltä ja ihmekös tuo, kun on reilun viikon leikittänyt collien pentuja Maikin luona :)

Loikoilua varjossa leikkien jälkeen :)

Väsymyksestä huolimatta ovat Taikan kanssa ehtineet juossa ja painia jo varmaan sen viikon edestä. Ihana nähdä (ja kuulla) kuinka nauttivat toistensa seurasta :)

Luku 96: Taika sterkattiin

Taika kävi tänään steriloitavana eli heihei hormoonihuuruiset juoksut, valeraskaudet ja tervetuloa tasapainoisempi elämä :)

Operaatiossa Taikalta poistettiin munasarjat, ei kohtua. Kun poistetaan pelkät munasarjat, kohtu surkastuu leikkauksen jälkeen eli sillä saavutetaan samat hyödyt kuin kohtu poistamalla (ei ole kasvain-, eikä kohtutulehdusriskiä), mutta haava on pienempi.

Taika oli touhukas kun mentiin eläinlääkäriasemalle ja iloisena meni tervehtimään eläinlääkäriä joka kutsui meidät huoneeseen. Sitten kun mentiin huoneeseen Taika tajusi mikä paikka tämä on ja meinasi pyörähtää takaisin. Tyytyi kuitenkin kohtaloonsa ja oli reipas koira.

Hommahan eteni siten, että ensin pistettiin rauhoittava piikki takapuoleen ja ooteltiin että aine alkaa vaikuttaa. Sitten lääkäri kävi hakemassa koiran operaatioon ja mie lähdin kotia. Pari tuntia homma kokonaisuudessan kesti. Puolisen tuntia esivalmistelut, tunti itse leikkaus ja puolisen tuntia herääminen.

Taika kovasti yritti taistella unta vastaan..

..Kunnes oli pakko antaa periksi.
Minun jalan päälle laittoi unille :)

Taika oli jo herännyt kun menin sitä hakemaan, mutta kovin oli vielä tokkurainen. Ostin sille sellaisen haavasuojapuvun, jotta ei tarvitse sen tötterön kanssa kulkea. Koen, että puku on parempi myös siksi, että taloudessa on toinenkin koira joka saattaisi olla haavasta kiinnostunut.

Puku ei ole kuvassa kokonaan kiinni sillä
kokeilin pissattaa koiran ennen autoon menoa.

Dora on viikonlopun Maikilla, jotta Taika saa rauhassa toipua pari päivää. Käyn sen sunnuntaina hakemassa eli en vielä tiedä mitä Dora tuumaa. Liekö ees tajuaa, että Taikassa jotain erikoista muka olisi?

Tuulitukka :)

Nyt sitten pitäisi saada pidettyä Taika rauhallisena (ei juoksemista eikä hyppimistä) kaksi viikkoa. Saapa nähdä millainen työ se on, kun Taika ei yleensä muuta teekään kuin juoksee pihalla ja hyppii ikkunalaudoilla...

Meillä juossaan pallon kanssa tai ilman normaalisti joka päivä..

... ja kurkotellaan parempia näkymiä.
Pitäähän se tietää mitä naapurit puuhaa!

Mutta nyt toivutaan operaatiosta ja otetaan ihan rauhassa!

Luku 95: Aurinkoa ja uusi kaveri

Koko viime viikko ollaan saatu nauttia koirien kanssa ihanan kesäisistä keleistä. Koirat on ollu onnessaan, kun ovat päässeet oman mielensä mukaan pihalle leikkimään oven ollessa auki.

Ihanaa kun tulee kesä, tuumailee Taika :)

Asennettiin takaoveen kesäisen sään kunniaksi hyttysverkkokin paikoilleen ja se aiheutti Doralle hämmennystä. Taika juoksi vauhdilla ulos ja sisään verkon "läpi" ja Dora ei muka voinut mennä ellei hälle erikseen sitä verhoa raoteta.

"Puhuivat jostain blonditestistä. En ymmärtänyt."

Äkkiä se kuitenkin oppi, että on helpompi itse työntää verho sivuun eikä vain jäädä piipittämään verhon taa ja oottaan, että joku auttaa. Palvelusväki kun oli niin kovin haluton verhonaukaisijan rooliin.

"Huippua että teidätkin saa vihdoin pihalle!"

Viime viikolla meillä kävi kylässä myös uusi ystävä, brasilianterrieri Nita.

Olenpa minä söpö :)

Oikeastaan tämä oli jo Nitan toinen vierailu meillä, mutta nyt tuli otettua myös kuvia joista löytyi kokonainen koira eikä pelkkää häntää tai koipea ;)

"Moi! Mie oonki tosi reipas kaveri!"

Ystävysten ensikohtaaminen oli vähän huvittava. Taikan ilme oli heti sellainen, että ei kai tuo vain jää tänne asumaan. Dora puolestaan oli enempi kiinnostunut, mutta ei heti osannut päättää mitä olisi uudesta kaverista mieltä.

"Ethän vain asetu taloksi?"

"Vai tämän hajuinen kaveri"

Tutustelua.

Viime kerralla Taika oli jo ymmärtänyt, että pikukaveri on vain kyläilemässä ja kovasti houkutteli Nitaa leikkimään (eli juoksemaan). Dora puolestaan oli järkyttynyt Nitan hävyttömästä käytöksestä - kehtaakin minun emännän syliin istua ja minun leluilla leikkiä!

"Täälläpäs on hauskoja leluja!"

Olen itse enkeli :)

Dora on siis "aavistuksen" mustasukkainen kun ei olekaan enää se kaikkien lellimä vauva. Kun Nita tulee minun syliin, Dora tulee viereen ukiseen ja muriseen. Sitten kun Nita vaihtaa paikkaa, Dora änkeää syliin todeten, että TÄMÄ ON MINUN PAIKKA!!

Silmäkulma nykii, kun toinen koira vie huomion :D

"Miksi se sanoo, etten sais olla sylissä?"

Mulla vähän naurattaa, kun Dora on semmonen prinsessa. Tekee sillekin hyvää, että rapsutuksista ja sylipaikasta kilpailee joku muukin. Taikaahan ei vois vähempää kiinnostaa tylsät rapsuttelut, se tykkää edelleen enempi toiminnasta entä paikallaan olosta.

Taika lohduttaa Doraa, "Piristy nyt" :D

Hauskoja veijareita kaikki kolme. Eiköhän niistä vielä hyviä kavereita tuu kun useammin näkevät, kyllä se Dorakin vielä Nitalle lämpenee!

"No okei. Oot sie ihan kiva kaveri."

Luku 94: Vapun kuulumisia

Perjantaina kääntyi meidän auton nokka kohti Lappia. Kyytissä tällä kertaa vain Taika, sillä vein Doran torstaina Maikille puunattavaksi vappupäivän näyttelyä varten. Oli kyllä tosi hassua lähteä vain yhden koiran kanssa liikkeelle - jotain puuttui!

Vielä oli Lapissa lunta :)

Eka yö oli rauhaton, kun Taikalla ei väsyttänyt ollenkaan (no ei kai se väsytä kun koko päivän nukkunu kotona ja illan matkustanu vielä autossa). Taika herätti minut puoli neljältä ja käytin sen pihalla, jotta asettuis takasi nukkumaan.

Minullekin kelpaisi tippaleipä!

Päästin sen sitten takasi sisälle ja se juoksi täysiä minun vanhempien makkariin ja hyppäsi nukkuvan isäni päälle toivottaen hyvää huomenta (tosi kiva). Nappasin koiran kainaloon, totesin että Taika oli nyt vähän turhan aikasessa herättämisensä kanssa ja kannoin kakaran meän omaan makkariin.

Vartiovuorossa.

Mulla ois varmaan naurattanu koko tilanne ellen ois ollu niin väsyny. Taika on aina isän koira kun siellä ollaan. Ei se muita tunnu huomaavankaan! Lauantaipäivän se sitte lupsuttiki isän perässä ja leikki veljentytön kanssa. Illalla ei tarvinnut enää unta ootella, Taika nukkui kuin tukki :)

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Sunnuntaina käytiin lenkillä, syötiin ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Ehdin pari tuntia olla kotona ja kävin sitten hakemassa Doran. Näyttelyreissu oli mennyt hyvin, Dora oli ollut reipas tyttö ja sijoitus oli pentukehän kolmas!

Dora Tampere KV:ssä. (C) Marianne Timonen

Kotona sitten saivat Taikan kanssa vetää illan rallia, kun olivat monta päivää olleet erossa. Piti painia koko viikonlopun edestä :)

Luku 93: Mätsäripäivä

Tänään vietettiin iltapäivä mätsäreissä. Ilmotin molemmat koirat kehään, Dora meni pieniin pentuihin ja Taika pieniin aikuisiin.

Treenattiin seisomista ennen kehään menoa.

Paikanpäällä totesin, että joka ryhmälle näkyy olevan oma kehä eli kehät pyörii yhtä aikaa. Kävin sitten kehäsihteeriltä kysymässä voidaanko vaihtaa jonku kanssa paikkaa, kun mulla molemmat koirat on kahdeksantena omiin kehiinsä menossa ja en repeä kahteen kehään yhtä aikaa. Vaihto onnistui onneksi ilman suurempia ongelmia :)

Taika osaa seisoa pönöttää kuin patsas :)

Menin siis ensin Doran kanssa pentukehässä ja sen jälkeen heti perään Taikan kanssa aikuisten kehässä. Hovikuvaaja oli myös koiran pitäjänä, kun vaihdoin neitejä "lennosta" kehän reunalla. Enhän mie ollu aatellu, että kahden koiran kanssa vois kiire tulla..

Hienosti sipsuttaapi pikku Dora :)

Dora meni kyllä hienosti. Oli ihan touhussa kun mentiin kehään kierteleen ja esiintyi hyvin edukseen. Saatiinkin sillä esiintymisellä punainen nauha eli se ns. parempi väri.

Ja seisoakin me osataan!

Taikakin esiintyi hyvin omassa kehässään ja me saatiin sieltä sininen nauha.

Taika se vaan minua tuijottelee..

Pöydällä arvosteltavana.

Pieniä aikuisia oli vähän enemmän kuin pentuja, joten ehdin käydä Doran kanssa punaisten ryhmäkehässä ennen Taikan ryhmäkehää. Hyvin esiintyi neiti toisellakin kertaa, mutta sijoitusta ei tällä kertaa tullut.

Tuomari arvioi pentuja punaisten ryhmäkehässä.

Kun meidät Doran kanssa käteltiin ulos kehästä, saatiinkin jo mennä Taikan kanssa sinisten ryhmäkehään. Ei jäänyt montaa hetkeä näiden kehien väliin. Eipähän ehtiny turhia jännitellä, kun piti vaan hypätä kehästä toiseen ;)

Taikan kanssa ehdittiin juuri parahiksi omaan kehään.

Taikan kanssa meillä menee yleensä loppua kohden aina vähän paremmin. Tänäänkin parikilpailussa haettiin vähän sitä yhteistä säveltä, mutta ryhmäkehässä esiinnyttiin yhdessä jo paljon paremmin.

Taustalla pienten pentujen ryhmäkehä vielä pyöri.

Ainaki jokin asia meillä toimii ja se on tää patsastelu! 

Sijoitustakin meille tuli, oltiin neljänsiä! Ehkä me Taikan kanssakin aletaan näyttelyjutuissa pikkuhiljaa onnistuun, kun reenataan vaan edelleen ahkerasti. Ihan huimastihan me ollaan jo edistytty, mutta työtä tää homma edelleen vaatii.

Naaa naaa nakkiaaaa!

Mukava oli päivä. Aurinkokin ilmestyi jossain vaiheessa esille ja mätsäreissä oli kiva tunnelma. Nyt on kaksi väsynyttä koiraa lattialla ihan reporankana.. pitäiskö ite mennä kaveriksi pötköttään.. :)

Luku 92: Kevättä ilmassa

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä? Tai noh, viikolla oli kyllä monta sumuista ja ei-niin-ihanaa päivää, mutta viikonlopun säästä ei ole moitteita!

Näin paljon neideillä aluksi kiinnosti tää valokuvaus..

Lumi hupenee silmissä ja meidän rallattelu pelto on käynyt hyvin vetiseksi ja koirapuiston keskelle on ilmestynyt järvi. Tämä tietää koiranomistajalle jokapäiväistä koiran ja kämpän kuurausta, kun kaikki hiekka ja rapa kantautuu koirien tassuista ja mahakarvoista sisälle.

Hitsit että oon upea ilmestys!

Kevään tulon huomaa paitsi sisälle kantautuvan hiekan määrästä myös siitä, että ulkona on enemmän liikettä. Meidän takapiha loppuu pieneen metsäkaistaleeseen ja koirat taas oudoksestaan raportoi jokaisen liikkeen mitä siellä näkyy.

Taika sanoo, että herkkuja on parempi
olla luvassa, kun näin kauan
pitää jaksaa pysyä paikallaan ;)

Metsässä temmeltää naapuri talojen lapset, pikkulinnut, oravat ja fasaanit. Fasaaneja ei ole näkynyt kyllä pitkään aikaan. Ennen ne tepasteli meidän takapihalla, mutta koirien myötä ovat ilmeisesti löytäneet paremman paikan teputteluunsa. Eilen niitä kuiten näkyi taas tontin rajalla menevän!

Niin sievästi pikkuinen poseeraa :)

Kaiken hyvän lisäksi meidän rivarin päätyyn on muuttanut kissa. Meidän neidit on kyllä kissoja nähneet ennenkin ja osaavat olla nätisti jos kissoja on samassa huoneessa. Vaan tästä uudesta naapurista nää ei oo päässy vielä yhteisymmärrykseen. Aina pitää huutaa, kun kissa näkyy pihalla.

"Tuossa kädessäkö sinulla ne herkut on piilossa?"

Onhan se tietenki hankala, kun kissa ei tuu aidalle koiramaisesti moikkaamaan. Tai oikeastaan se on  yhtenä hämäränä iltana aidan reunalle hiippaillut ja kun kohtasivat meidän neitien kanssa niin koirat haukku ja kissa sylki ja sähisi. Oih ja voih. Vaan eiköhän ne toisiinsa totu, pikkuhiljaa.. :)

"Kai se riittää, että pikkusisko poseeraa. Minä vahdin ympäristöä!"

Aurinkoista kevättä teille lukijat :)

"Meillä ei koirat ole sitten sohvilla."