Luku 50: Agilityä ja koirahierontaa

Tänään tuli pitkästä aikaa otettua oikea kamera esiin ja mulla on tarjota teille muutakin kuvamateriaalia, entä kännykkä räpsyjä!

Taika on kyllä oikea linssilude. Innostuu kun otetaan kamera näkyville ja istuu ja tarjoaa poseerausta. Taika yhdistää valokuvaamisen herkkujen saamiseen eli kuvaussessiot on sen mielestä superkiva leikki!

Pitäisi varmaan ottaa kamera mukaan agilityynkin jos sen sillä saisi pysymään paremmin paikoillaan... ;)

Maanantaina tosiaan käytiin jälleen agilityssä ja oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä hallin sijaan. Ulkona tilaa on enemmän ja kentän vieressä on pitkä pelto.

Taika rakastaa vapautta ja juoksemista, joten pieni pelko persiissä mulla oli, että kun vapautan koiran radan suorittamista varten, se päättää jossain vaiheessa tehdä Taikat eli vetää formulaa pellolla juhlien vapauden riemua.

Kävi kuitenkin ilmi, että Taika rakastaa vielä enemmän agilityä! Toki ekan radan suorittamisen jälkeen se juoksenteli kentällä tehden omia temppujaan ennen kuin suostui tulemaan luokseni, mutta loppu tunti meni vallan mainiosti tämän asian suhteen.

Eilen käytiin Taikan kanssa metsälenkillä uusien shelttituttavuuksien kanssa. Taika parka ei oikein osaa olla laumassa, varmaan kun on meillä ainoana koirana, joten alku aina vähän hankala näissä koirakohtaamisissa.

Näissä kohtaamisissa Taika yleensä ujostelee ja kiemurtelee eikä tiedä miten päin pitäisi olla. Silti samaan aikaan haluttais nuuhkutella ja juosta kilpaa muiden kanssa. Taika rohkeintuu nopeinten sellaisten koirien kanssa, jotka eivät välitä Taikasta sen kummemmin eli antavat sille omaa tilaa.

Lenkin jälkeen Taika pääsi koirahierojalle. Hieroja kertoi, ettei Taikassa ole mitään isompia jumeja tai vikoja. Hieman oli jumia toisella puolella koiraa, johtuen varmaan siitä, että Taika nilkutti viime viikolla toista etutassua revenneen kynnen takia.

Taika oli tosi reipas vaikka tilanne oli sille jälleen uusi. Aluksi meinasi olla hankaluuksia saada Taika pysymään kyljellään makuulla hoitopöydän päällä, mutta kyllä se siitä antautui ja näki, että alkoi nauttimaan hieronnasta - silmät luppasi ja koira rentoutui.

Sovittiin, että otetaan uusiksi parin viikon päästä. Koira on toisella kertaa helpompi hierottava, kun se ei jännitä tilannetta niin paljon.

Siispä ensi kertaan lukijat :)

Luku 49: Joskus sitä vaan vastustaa

Sairastuvalta terve! Meillä kävi viikko sitten kylässä oksennustauti - ei minulla vaan Taikalla.

Taika oksenteli kolme päivää, mutta onni on jälleen ihana kasvattaja, joka osasi neuvoa miten taudin saa kuriin kotikonstein :)

Miehän olin jo eläinlääkäriin viemässä ko oli niin kauhea huoli toisesta, mutta koska kasvattajan (apteekin) lääkkeet auttoivat vuorokauden sisällä ja koira muutenkin oli koko ajan iloinen ja energinen oma itsensä, säästyimme eläinlääkärireissulta.

Oksutaudin vuoksi meillä jäi edellinen agility välistä, mutta tänään päästiin taas Taikan lempipuuhan pariin ja meno oli sen mukaista. Ehkä Taikassa on jonkun sortin rauhoittumista havaittavissa. Ei käy ihan niin kuumana, jolloin koiraa on huomattavasti helpompi hallita.

"No se saattoi olla arviointivirhe - myönnetään."

Toki jos verrataan muihin "kurssilaisiin" on meän tyär edelleen tulta ja tappuraa eikä rauhallista nähnytkään. Ehdin jo ajatella tunnin alussa, että kappas, tämähän menee yllättävän hyvin. No ei semmosia kannata mennä ajattelemaan, jos ei muista koputtaa puuta sen jälkeen.

Näin siinä sitten kävi: Harjoiteltiin ekaa kertaa A-estettä. Este on korkea ja se on tarkoitus suorittaa neljällä loikalla eli kaksi loikkaa kummallekin puolelle estettä. Taika meni ensin vain kolmella loikalla ja koska Taikalla ei ole itsesuojeluvaistoa eikä se pelkää mitään, päätti neiti hurjapää hypätä kahdella loikalla eli suoraan A:n harjalta, esteen korkeimmalta kohalta alas.

Luojan kiitos ei naksahtanu jalat poikki, mutta kynsihän siinä repesi. Puhistuksen jälkeen näyttää, ettei ole mitään isoa haavaa ja kynsi on vielä paikallaan, mutta pitää katsoa huomenna uudestaan, että miltä näyttää. Kipeä se ainakin on ko lapsi nilkuttaa..

Vaan mitäpä elämä ois ilman pieniä vastaiskuja.. vahvempana ja viisaampana seuraavaan päivään :)

Luku 48: Aikuistumisen merkkejä

Pääsiäisenä käytiin Taikan kanssa pohjoisessa lomailemassa. Matkattiin meille tyyppillisellä tavalla eli monen pysähdyksen taktiikalla. Käytiin ilahduttamassa usemapaa taloa reissun aikana.

Yleensä, kun mennään Taikan kanssa kyläilemään sellaiseen taloon, missä ollaan vierailtu pikkupentuaikana useamman kerran, meno on aluksi riehakasta, kun neiti on niiiiin innoissaan. Tätä kestää yleensä muutaman minuutin ja sitten tilanne rauhoittuu.

Viimeksi tehdyn reissun aikana huomattavissa oli kuitenkin aikuistumisen merkkejä. Innoissaan oltiin edelleen, mutta nyt riehakasvaihe kestää vain hetken eikä ole läheskään niin riehakas kuin aiemmin. Taika siis käyttäytyi jo ihan kuin aikuinen koira!

No mutta minähän olen jo iso tyttö!

Toinen aikuistumisen merkki on huomattavissa hihnalenkillä käytäessä. Taikalle tuli jossain vaiheessa takapakkia hihnakäyttäytymisessä - ko ei vaan malta kävellä nätisti. Tiedän, että Taika tietää, mitä häneltä toivotaan, koska on osannut tämän taidon aikaisemminkin. Jostain syystä neitiä ei vaan ole huvittanut kävellä nätisti ja korvatkin ovat olleet lähinnä koristeena.

Päätin siis ottaa hihnaopettelussakin takapakkia eli taskut pullolleen ruokanappuloita ja aloitetaan 'alusta' tämä opettelu. Voi kuinka ihanaa on kerranki todeta, että löysin itse ratkaisun ongelmaamme! Työtähän tämä vielä vaatii molemmilta sillä niin koira kuin omistajakin ovat kärsimättömiä tapauksia ;)

"Herkut on se avainsana.
Pitää olla jotain, minkä vuoksi
totteleminen olisi minulle kannattavaa"

Käyhän se työstä, kun pitää kokoajan kehua ja palkita kun menee hyvin, pysähtyä kun koira päättää sinkoilla miten sattuu ja odottaa, että se taas kuuntelee ennen kuin jatketaan matkaa. Kaikki tämä pitää tietysti tehdä siten, ettei itse hermostu. Jos ite menettää malttinsa, on turha pyytää, että koira jaksaisi keskittyä ja tekisi kuten tahdot.

Tätä harjoittelua jatketaan ja tehdään joka lenkillä. Nameja menee vielä niin paljon, että menekki pitää ottaa huomioon aamu/ilta ruuan yhteydessä. Jospa tämä tästä kuluvan vuoden aikana helpottuis, kun jaksetaan vaan harjoitella.. :)

Lopuksi vielä appiukon ottamia kuvia rinsessasta:

"Give me  5"

Luku 47: Paimennusta!

Jos joku ei vielä tiennyt, niin Taikahan on lammaspaimenkoira. Tänään oli se päivä, kun Taika kohtasi ensimmäistä kertaa lampaan ja sai harjoitella pienen lammaslauman paimentamista! En tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta kouluttajan mielestä meillä meni tosi hyvin :)

BÖÖÖ!

Hommahan eteni siten, että ensin katsoimme, kun toinen koira paimensi lampaat tallista aitaukseen. Taika oli tilanteesta hämillään ja pikkusen taisi neitiä jännittää, kun uudet otukset pitivät niin kummaa ääntä (määkivät) ja etenivät nopsin liikkein kohti aitausta. Katseltiin sitten aidan takaa miten toiset koirat paimensivat ja päästiin lopulta itse kokeilemaan. 

Aurauskeppi ajaa paimensauvan virkaa

Taika oli tunnetusti innoissaan ja kuvitteli varmaan tulleensa uuteen koirapuistoon, joka oli kylvetty täyteen namipaloja (lampaan papanoita). Hetki meni, että neiti tajusi tulla tekemään tuttavuutta lampaiden kanssa.

Taikan keskittymiskyky on kyllä aika pieni - se innostuu niin helposti ja kun innostuu, ei keskity tai keskittyy vääriin asioihin. Nytkin veti aitauksessa rallia paimentamisen sijaan ja jossain vaiheessa hoksasi, että peltojen takana kulkee autoja ja meinasi lähteä paimentaan niitä lampaiden sijasta. Syvä huokaus sanon minä.

"Mitä toi koira duunaa?"

Koska homma meinas mennä höpötykseksi, otin Taikan välillä rauhoittumaan naruun ja paimennettiin lampaita hihnassa. Silloin homma toimi paljon paremmin, Taika nuuskutteli lampaiden jalkoja ja hoksasi, että hei minähän saan tuon lauman liikkumaan! 

Ei se irti olokaan ihan kokonaan höpöksi mennyt:

Lopuksi päästiin Taikan kanssa paimentaan lampaat aitauksesta talliin ja tallista aitaukseen. Lisäksi harjoiteltiin lampaiden siirtämistä karsinasta pihalle ja takaisin talliin. Taika oli innoissan tästäkin, vaikka vähän jännitti mennä ahtaaseen karsinaan lampaiden sekaan. 

Kouluttaja kehui Taikaa rohkeaksi, energiseksi ja oivaksi paimenkoiranaluksi. Taisi pikkupaimen itsekin olla tyytyväinen tehtyyn työhön :)

Luku 46: Uusi ystäväni

Viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista puuhaa. Käytiin muun muassa tutustumassa uuteen koirakaveriin, 9-vuotiaaseen mäyräkoira Tessuun. Kyllä meitä jännitti, kun oli uusi talo, uudet ihmiset ja vastassa touhukas vanha herra! Taika ei oikein tiennyt miten päin olla - liika läheisyys ahistaa, mutta silti kiinnostais tutustua ja leikkiä.

Taika on siitä vähän huono leikkikaveri, että hänen arvonsa vaatii yleensä hieman miettimisaikaa ennen kuin on sinut tilanteen kanssa, mutta silti on hyvä innostamaan muita leikkiin ja kun kaveri innostuu, neiti menee omistajan taakse piiloon.

Alun kankeudesta huolimatta saivat koirat kuitenkin aikaiseksi sohvarallin (ehh) ja piiri pieni pyörii -leikin ruokapöydän ympärille. Lopulta päästettiin koirat pihalle juoksemaan ja siitähän se riemu (ainakin Taikan osalta) vasta alkoi. Taika on taatusti kateellinen Tessulle, sillä Tessulla on iiiso aidattu piha, jollaisesta Taika saa toistaiseksi vain haaveilla.

Muutaman tunnin kyläilyn jälkeen jätettiin vanha herra nukkumaan ja matkattiin Taikan kanssa kotiin. Taikahan ei tunnetusti ollut väsynyt vaan heiteltiin sen kans vielä palloa ja päästettiin leikkien jälkeen hetkeksi pihalle.

Uusien koiratuttavuuksien lisäksi viikkoon on mahtunut pari agility-treeniä, huomenna mennään taas nätöilemään ja näiltä näkymin myös sunnuntaina ois agilityä, mutta tällä kertaa eri koirien kanssa ja eri hallissa. Saas nähdä mitä tyttö tuumaa :)

Luku 45: Taika 1-vuotta!

15.3.2014 tapahtui elämän pieni ihme Amor'jade kennelissä, jossa pikku Taika (pentulaatikko nimeltään Hannah) sisaruksineen syntyi. Syntymäpäivän kunniaksi kuvakollaasi, olkaas te hyvät:

Hannah 3 päivää. Kuva: Maikki Kuivala

Hannah 9 päivää. Kuva: Maikki Kuivala

Hannah 6,5 viikkoa. Kuva: Maikki Kuivala

Taika 9 viikkoa.

Taika 10 viikkoa

Taika 11 viikkoa

Taika  4 kuukautta

Taika 4,5 kuukautta

Taika 5 kuukautta

Taika 5,5 kuukautta

Taika 7 kuukautta

Taika 8 kuukautta

Taika 9 kuukautta

Taika 10 kuukautta

Taika 11 kuukautta

Taika 1-vuotta! "Ai minä vai?"

Synttärilahjaksi lapsi sai naudan nilkkaluun ja uuden version lempilelustaan :)

Luku 44: Kuulumisia :)

Kyllä minullakin joskus väsyttää..

Viimeksi kerroin teille, että lähdimme Taikan kanssa kertaamaan pentuagilityn jatkokurssia. Olemme nyt pari kertaa käyneet uudella porukalla agi-tunneilla ja hyvin on mennyt. Taika hurmasi kaikki vauhdillaan (ja todennäköisesti hämmensi ylikuumenemisellaan).

Viime kerralla meitä ei ollut kurssilla kuin kolme koirakkoa - puolet porukasta oli lomalla. Vaan tämähän oli vain hyvä meille - ehdittiin harjoitella paljon enmmän! Tehtiin puomia ja tarkoituksena oli saada koira juoksemaan tasaista ravia puomin alusta loppuun siten, ettei koira oikaise puomin lopussa loikkaamalla loppupätkän yli.

Harjoituksessa edettiin vähän kertaansa ja kun lyhyet matkat sujui hyvin, alettiin tekemään harjoitusta koko matkalta. Taika teki monta kertaa peräkkäin puomin lopussa sen kuuluisan kielletyn hypyn ja ihmetteli miksei herkkuja tullut vaikka juoksi esteen omasta mielestään hienosti.

Sitten lamppu välähti. Taika teki juuri niin kuin piti ja sai herkkunsa, innostui tästä niin paljon, että juoksi puomia väärään suuntaan, teki keskellä puomia U-käännöksen ja ravasi kauniisti herkkukipon ääreen: "Katsokaa, katsokaa, nyt osaan!" Hupsu lapsi :)

Ollaan käyty Taikan kanssa myös näyttelytreenissä, jotta osattais kesällä vähän paremmin edustaa toisiamme kehässä. Olen myös yrittänyt ottaa Taikasta uusia videonpätkiä, kun touhutaan jotain kiva, mutta meidän neiti on niin linssilude, että kameran huomattua alkaa yleensä heti poseeraamaan ja hauskat touhut loppuu siihen:

Noh, hampaiden pesua saatiin kuvattua - kanan makuinen hammastahna on niin hyvää, ettei ehditä poseeraamaan ;) Tästä hampaiden pesusta häätyy kyllä sen verran sanoa, että ennen Taikaa en edes tiennyt, että koiriltakin ruukataan pestä hampaita. Minua asia aluksi hieman huvitti, mutta mitäpä en koiruuteni eteen tekisi:

Facebookin sheltti-ryhmässä kiertää "malttihaaste", jossa koiran päälle/viereen laitetaan paljon herkkuja ja koiran pitää malttaa odottaa lupaa, että herkut saa syödä. Tässä Taikan taidonnäyte:

Taika osaa kyllä tarvittaessa oottaa, yritin saada sitä lähemmäs herkkuja, mutta ei suostunut liikkumaan ennen kuin annoin luvan syödä namuset.. :D

Ensi kertaan (: