Luku 41: Kuvausten tuloksia ja agilityn maistiaisia

Viime postauksessa kerroin, että olimme käyneet Taikan kanssa valokuvaamossa leikkimässä malleja. Kuvaajana toimi Marjo Väisänen ja kuvista tuli hienoja - suosittelen ammativalokuvaajaa muillekin!

Kuvaaja: Marjo Väisänen

Kuvaaja: Marjo Väisänen. Ko. päivitys löytyy kuvaajan Facebookista

Nyt otetaan viikonloppu rennosti ja maanantaina luvassa agilityä. Tässä pieni videon pätkä meän harjoittelusta:

Muksaa viikonloppua kaikille :)

Luku 40: Huippumalli haussa!

Tänään koettiin jälleen jotain uutta - käytiin ihan oikealla valokuvausstudiolla! Rekvisiittana käytettiin tuollaista kivan näköstä laatikkoa ja minun tehtävänä oli saada Taika pysymään eri asennoissa laatikon päällä.

Mie näytin todennäkösesti melko  hupsulta ko yritin ohjata Taikaa ilman, että olin kameran tai valojen tiellä. Vaan pääasia, että Taikasta saatiin kunnon kuvia. Nyt vaan ootellaan, että päästään niitä ihastelemaan :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Luku 39: Agility innostus

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, meillä alkoi maanantaina pentuagilityn jatkokurssi. Mulla ei aluksi kurssille lähtö innostanut, sillä kurssi on meillä maanantaisin klo 20-21 ja takana oli uuvuttava työpäivä, kotia tultaessa oli pissat matolla ja koiralla ripuli (sitä se tuoreen luun ahmiminen teettää).

Koiran ja maton pesun jälkeen olin viittä vaille jättämässä sen päiväisen kurssin väliin, mutta koska koira oli pesun jälkeen iloinen oma itsensä - eikä tietoakaan mahavaivoista - päätin silti ryhdistäytyä ja mennä treenaamaan. Onneksi lähdin!

Taikahan innostui silminnähden jo siitä, kun tajusi, että pakkaan aglityreppua. Innoissaan oli myös autossa, kun kaarattiin koirakoulun pihaan: "IHANAA! JES! JEEEEE!" Ja koska koira oli jo pelkästään pihalle ajosta niin intopinkeänä niin johan unohtu iteltäki ärtymys ja väsymys :)

Ryhmä rämällä oli riemu ylimmillään luonnollisesti myös hallissa, joten ensiksi leikitettiin koirilta enimmät virtapiikit pois, vastapainoksi sitten tehtiin keskittymistä vaativia paikallaoloharjoituksia ja lopulta alettiin suorittaan ratoja. Ratatehtävissä muistuteltiin aluksi mieleen mitä ollaan jo opittu ja tunnin päätteeksi tehtiin jo vähän haastavampia juttuja.

Taikalle joulun agilitytauko oli tehnyt vain hyvää. Jaksoi paljon paremmin keskittyä radan suorittamiseen, eikä vain minuun. Meillä muodostui aiemmin ongelmaksi se, että Taika käy niin kuumana agilityradalla, että minun ohjaava käsi on Taikan silmissä se 'punainen vaate' mihin pitää tarttua. Nyt huomio oli paljon paremmin itse radassa, vaikkakin loppua kohden alkoi tulemaan vanhoja vinkeitä takaisin ja Taika hyppi vain minua vasten ja yritti tarrata käteen kiinni. 

Viiminen rata näytti kutakuinkin tältä - siniset on esteitä: hyppy, hyppy, putki, putki. Vihreä rata on se mitä koiran pitää mennä, oranssi on se miten minun pitää edetä: 

Mie aattelin, koska Taika kävi jo ylikierroksilla, että se varmaan syö minut tuon radan aikana - vaan eipä syönyt! Ennen toista hyppyä mietti, että hyppääkö yli vai minun käteen - hyppäsi yli. Sitten vauhti tysähti ja Taika jäi arpoon meneekö putkeen vai hyppääkö minun päälle. Päätti mennä putkeen ja mulla tuli älytön kiire, että ehdin juossa toisen putken suulle ohjaamaan Taikan viimeiselle esteelle! 

Koirakouluttajakin nauroi, että oli ajatellut etten mitenkään voi ehtiä, kun Taika on niin nopea (ja mie hidas), mutta kuinka hienoa oli nähdä, että päätin ehtiä ja ehdin :D

Kyllä meistä vielä jotakin tulee! :)

Luku 38: Erittäin hyvä juniori!

Kuluneella viikolla kalenterissa on ollut paljon koira-aiheisia merkintöjä: maanantaina Taikalla oli turkin pesu ja föönaus, tiistaina käytiin kasvattajan luona trimmauksessa, keskiviikkona käytiin nätössä eli näyttelytreeneissä ja tänään sunnuntaina käytiin Kajaanissa tamminäyttelyssä!

Omasta mielestä tämän kertainen näyttely meni paremmin, entä se ensimmäinen, vaikka vieläkin olin aika ulalla, että mitä pitää tehdä. Ja koska mie olen ulalla, ei se koirakaan voi ihan täydellisesti mennä.

Taika tutkailee mitä hallissa näkyy!

Seisominen ja pöydällä olo menee Taikalta hienosti. Sitä olen osannu harjotella! Meän kompastuskivi on se sellainen nätti ravi, jota pitäisi kauniisti liihottaen kehässä mennä. Taika meni harjoteltaessa paremmin entä itse kehässä, jossa se päätti olla taas hyppykepin selässä (<3), mutta tällä kertaa sain tuomarilta ja kasvattajakaksikolta hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen!

"Seiso"

"Mennään - NÄTISTI"

Tuomari arvostelee

Mutta tosiaan, vaikka meillä on vielä paljon opeteltavaa, saatiin kuiten hyvät arvostelut!

Tuomari Schjöth Birgitte (Tanska):

"Femine bitch. Nice head and expression. Correct eyes. Correct bite. Enough neck, good topline. Still needs to finish in body. A little high in hock. Nice tail. Moves nice from the side but at the moment tod close in wront and back. Very nice coat."

Kuva kasvattajan ottama.

Vapaa suomennos:

"Feminiininen narttu. Hyvä pää ja ilme. Virheettömät silmät. Oikea purenta. Tarpeeksi kaulaa, hyvä ylälinja. Keho ei ole vielä valmis (kasvu kesken). Hieman korkea kinner. Hyvä häntä. Liikkuu hyvin sivulta, mutta tällä hetkellä hieman kapea edestä ja takaa. Erittäin hyvä turkki."

Kuva kasvattajan ottama.

Maanantaina meillä alkaa jälleen pentuagility ja tarkoitus ois jatkaa nätöjäkin jossain määrin, jotta saadaan homma haltuun ja kesällä voidaan loista choolina (eikä näin avuttomana mitä nyt) näyttelykehässä - katsotaan miten meille käy! ;)

Luku 37: Joulu syöty!

Me ollaan oltu viikko reissussa ja eilen kotiuduttiin. Taika rukka on ihan väsyny ko lomalla on ollu niin paljon seurattavaa. Nyt ollaan muutama päivä kotona ja sitten ois tiedossa uusi reissu, ei tosin ihan viikon mittaista, onneksi :)

Mutta palatakseni itse reissuun niin lähtiessä tänne vetiseen ja pimeään kotimaisemaan satoi muutaman päivän aikana lunta niin paljon, että tuntui jo ihan talvelta - ja joululta! Reissu oli siis alusta loppuun luminen, sillä meidän matka suuntasi kohti Lappia, monen pysähyksen taktiikalla.

Reissuun? Okei, kerjäysilme
on hallussa!

Tervehdittiin välillä monta taloa ja Taika tunnetusti hurmasi kaikki. En tiiä kumpi meistä sai enemmän joulukiloja ympärilleen, sillä Taikan suloinen, kerjäävä katse ei jääny keltään huomaamatta. Mie jo jossain vaiheessa reissua totesin, etten ees halua tietää kuinka paljon tuo koira on saanu kaikkea ylimääräistä herkkua ko minun vahtiva silmä välttää... :D

Miksi metsä on tuotu sisälle?

Ensimmäisessä yöpaikassa oli kaksi kissaa ja ne oli pääasiassa takan päällä ihmettelemässä, että mikä kurja vipeltäjä heän tontille on tullu! Taika osaa olla nätisti kissojen kanssa - ei jahtaa, hauku tai tee muutenkaan kiusaa. Yrittää olla vaan mahollisimman sulonen ja voittaa kisut puolelleen.

Näiden kisujen kohdalla menestystä ei juuri ole tullut - vanhempi kissa lölyttää mennen tullen ja palatessa jos ei piä vahtia, nuorempi on kiinnostunut, mutta ei tiedä voiko Taikan kans leikkiä vai ei. Taika pylly pystyssä houkuttelee nuorempaa kissaa leikkiin, mutta niillä on niin erilainen käsitys leikistä, ettei ainakaan vielä ole ylimpiäystäviä :D

Kisujen luota matka jatkui kohti pohjoista. Lapin reissun aikana pakkasta oli joka päivä -30 astetta, joten siellä ei tehty pitkiä lenkkejä. Taika ei tosin välittänyt pakkasesta mitään. Tahto pihalle naruun, haukku autoja ja lämmitteli lumihangessa. Piti ite toimia järjen äänenä ja ottaa koira välillä sisään lämmittelemään. Taika ei ois millään malttanu tulla sisään, kun ulkona oli pakkasesta huolimatta niin kivaa - hupsu koira!

Perillä meitä odotti uudenlainen ystävä: jouluporo! Serkkutyttäret olit löytäny nääntyneen ja palelluksissa olevan orvon poron vasan tienreunasta ja vieneet sen talliin lämmittelemään ja syömään. Vähän heikossa kunnossa, apea ja surullisen oloinen porovauva ei Taikaa pelottanut eikä porokaan välittänyt Taikasta sen kummemin.

Jouluun kuuluu toki myös joulupukki ja lahjat. Taikakin oli ollut kilttinä ja sai lahjaksi uuden älypelin. :) Joulupukki tuli meille illalla kahdeksan aikaan ja Taika oli silloin jo niin väsynyt ihmisten paimentamisesta, että tyytyi nukkumaan pukin vierailun ajan minun jaloissa. Innostui kuitenkin kun sai oman paketin ja alkoi ratkaisemaan miten uudesta lelusta saa herkut ulos!

Huoh. Luovutan. En millään voi vahtia
kaikkia näitä ihmisiä. Pysyn tässä maman
lähellä, jotta se ei mene hukkaan.

Uu! Mitä täällä on - haisee herkuille!

Mekin saatiin Taika-aiheisia lahjoja, jotka haluan esitellä teillekin:

Aivan ihania, kiitos tontuille <3

Joulun jälkeen maistuu Taikalle uni.. :)

Hyvää yötä ;) <3

Luku 36: Taukoa agilitystä

Maanantaina käytiin pentuagilityn viimeinen "koulupäivä" ja oli aika vallaton meno, ihan niinkö lapsilla loman korvilla konsanaan! Edellinen agility meillä oli perjantaina eli nyt oli vain kaksi päivää väliä, kun normaalisti ollaan käyty viikon välein.

Todennäköisesti tästä johtuen koirat kävi vähän ylikierroksilla, keskittymiskyky ei ollut paras mahdollinen ja siitähän seurasi normaalia enemmän rauhattomuutta:

Esimerkki 1: Kun yksi pentu aloittaa haukkumisen tai ulinan, toinen jatkaa ja kohta koko lauma vikisee - kukin omalla tyylillään :D

Esimerkki 2: Meän piti pujotella keppejä. Pennuilla on apuna sellaiset häkkyrät kepin ympärillä, jotta ne ihan huomaamattaankin pujottelee kepit oikein. Kepit, kuten lähes kaikki muutkin esteet tehdään ilman narua, koira vapaana. Ensimmäinen koira, joka pujottelun suoritti, teki riemukiemuroita eli juoksenteli häkkyrän ympärillä vaan vallattomana ennen kuin teki mitä pyydettiin. Kaikki muut pennut teki luonnollisesti ihan samalla tavalla kun oma vuoro koitti, kaikki!

Muutenkin meillä oli paljon ylimääräisiä formulakierroksia ja pomppuja agilitytunnin aikana - hulvatonta menoa kerta kaikkiaan (ja omistajista ehkä vähän rasittavaa) ;)

Agility jatkuu meillä sitten tammikuun puolella jatkokurssilla. Nyt meillä on noin kuukauden joululoma. :)

Lopuksi vielä muutama kotivideo:

"Taikatemppuja"

"Oho, minua kuvataan. HYMYÄ!"

"Ongelma - putkessa on herkku, mutta en saa sitä ulos!"

Luku 35: Rauhallista ja "rauhallista" arkea

Viikonloppu meni aika rauhallisissa tunnelmissa. Ulkona oli surkeat kelit (sato vettä ja oli liukas), eikä Taikakaan innostunut pihalla olosta normaaliin tapaansa. Yleensähän se on vähintään puoli päivää ulkona jos annetaan :)

Meän nokkaeläin.. :)

Ehdin jo miettiä, että onko Taikalla kaamosväsymys, kun ei koko aikaa tohota jotakin. Totesin, että ehkä se vaan alkaa iän myötä satunnaisesti rauhoittumaan - ei sitä nytkään tarvinut kahta kertaa leikkiin tahtoa ja olisi ehkä pitänyt vain nauttia siitä rauhallisestä hetkestä, tiä koska sellainen tulee seuraavan kerran.. ;)

Viime viikolla Taika tapasi koirapuistossa jättikokoisen ystävän! Vähän meän pientä jännitti, mutta jättiläinen osasi nätisti Taikaa haistella ja omistaja ennen tutustumista kertoi, että koira on leikkinyt ennenkin pienten koirien kanssa - ei kai me muuten oltais uskallettu mennä tuttavuutta tekemään :)

Hän on irlanninsusikoira, tuttaville ihan Elvis vaan :)

Myös suhde naapurin Hilla koiraan on parantunut! Vanha muori Hilla ei ole meän Taikasta juurikaan perustanu, mutta kattokaapas tätä:

Heh, vähän on kokoerot heittänyt kuperkeikkaa, vilkaiskaapa kuvat tämän postauksen ja tämän postauksen lopusta! :')

Muitakin uusia tuttavuuksia on viime viikkon mahtunut - nämä iki-ihanat työhevoset oli meän kodin lähellä puutöissä. Käytiin katteleen heän puuhia, saatiin rapsuttaa heposia ja Taika oli niin malikkaasti: hiljaa ja rauhassa ootteli, että oltiin valmiita jatkaan matkaa: "Mitäs tässä nyt riehaantumaan. Olenhan minä nähnyt hevosia ennenkin".

Ja vielä tähän loppuun pieni joulutervehdys - Taikalla oli vissiin tylsä hetki, tässä ennen ja jälkeen kuvat yhdestä pöytäjoulukoristeesta:

Muut koristeet on saanu olla rahassa *koputtaa puuta*. Muksaa joulun ootusta kaikille :)