Luku 64: Taika loisti Muuramen näyttelyssä

Taika lähti viikonlopuksi reissuun kasvattajan kanssa suuntana Muuramen koiranäyttely. Mulla ei ollu oikeastaan mitään kummempia odotuksia näyttelysaavutuksista, enemmän mietin että mitenhän se maman mussu pärjää 'yksin' :D

Taika on niin vähän ollut reissussa ilman meitä, yleensä kulkee aina matkassa. Silloin kun ei voida matkaan ottaa, se on ollut hoidossa sille tutussa paikkaa tai meän luottovahti on ollut hoitamassa Taikaa meillä kotona.

Näistä tilanteista Taika ei ole yleensä ollut moksiskaan. Toki kun tullaan takaisin, se hiihtää entistä tiiviimmin perässä seuraavan päivän. Kasvattajan luona Taikaa ahistaa, kun koiria on niin paljon. Vaikka Taika on siitä laumasta 9 viikkoisena lähtenyt, se on tottunut tähän meän pieneen laumaan ja ei oikein tiedä miten isossa laumassa kuuluisi olla. Hyvää ykinoloharjoitusta sille ja kuulemma myös mulle :')

Mutta nyt siihen näyttelyyn - en voinut uskoa korviani, kun kasvattaja soitti ja kertoi miten hyvin heillä on mennyt. Oon ollu tosi reipas enkä ole itkeä tihrustanu koiravauvani perään (heh), mutta nyt kyllä meinas tulla tippa linssiin. Taika palaa näyttelystä tuloksella Nuo Eri 1 Sa PN4 Varasert!!!!!!!!

Taika kasvattajan kanssa näyttelypaikalla :)

Nyt sitten yritän suomentaa itselleni ja muille näyttelyjutuista tietämättömille mitä tämä tarkoittaa:

1. Taika kisasi Nuorten luokassa (Nuo), tuomari antoi hälle arvosanaksi erinomainen (Eri), sijoitus nuorten narttujen kehässä oli ykkönen. Lisäksi tuomari oli sitä mieltä, että Taika on sertifikaatin arvoinen (Sa).
   
2. Sa:n saaminen ja omassa luokassa neljän parhaan koiran joukkoon sijoittuminen oikeuttaa koiran osallistumisen paras narttu kisaan. Paras narttu kehässä Taika sijoittui neljänneksi (PN4) ja sai varasertin.
   
3. Näyttelyissä kerätään Sertejä ja kun niitä on kolme (viimeisin saatuna yli 2 vuoden iässä), koirasta tulee Suomen muotovalio. Tuomari siis antaa sertifikaatin (SERT) parhaalle siihen oikeutetulle koiralle, joka ei vielä ole Suomen muotovalio.
   
4. Varasertifikaatin (VARASERT) voi saada näyttelyssä toiseksi paras koira, joka ei myöskään ole vielä Suomen muotovalio. Tänään sertin saanut PN 1 oli avoimen luokan narttu, PN2 ja PN3 oli jo Suomen muotovalioita eli ne ei voinu enää saaha Sertejä tai Varasertejä.

Taika oli siis näyttelypäivän neljänneksi paras narttu ja toiseksi paras "ei Suomen muotovalio". Aivan käsittämätöntä, että minun karvaton tyllerö on nuin hienosti pärjänny.  Pakahdun onnesta!

Kasvattaja lähetti terkkuja näyttelystä :D

Taika oli osallistunut myös kasvattajaluokkaan, jossa arvostellaan saman kasvattajan koiria ryhmänä. Tasalaatuisin ja tuomarin mielestä paras kasvattaja ryhmä oli ollut tänään tämä meidän tiimi - onnittelut huippu kasvattajalle ja kiitos Taikan esittämisestä :)

 Nyt vaan oottelen karvapallo saapuvaksi kotiin, ei oo koti samanlainen ilman koiraa <3

Luku 63: Ei yhtä ilman toista

Shetlanninlammaskoira -Facebook ryhmässä ajoittain kysellään millaisia nämä sheltit on. Kysyttäessä mikä on rodun huono puoli, aina joku vastaa: "Kun ottaa ensimmäisen, ei vielä tiedä, että kohta tulee toinen!"

"Tähän kuvaan mahtuisi aivan hyvin toinenkin"

Niinhän siinä sitten kävi meillekin, nimittäin Taika saa pikkusiskon! Pentu tulee meille noin kolmen viikon kuluttua. Kyseessä on sijoituspentu samalta kasvattajalta ja jos sukupuuta tarkastellaan niin tuleva pentu on oikeasti Taikan tätipuoli.

Tällä hetkellä pentuehdokkaita on kaksi, tämä:

tai tämä:

Tällä hetkellä oma suosikki on tää jälkimmäinen, mutta huolisin kyllä tuon toisenki nappisilmän! Katsotaan kumpi meille lopulta päätyy.. :)

Luku 62: Koira toimii kuin unelma

Se tunne, kun koira toimii paremmin kuin olisit ikinä uskonut <3 Tänään oli siis agilitypäivä ja harjoiteltiin pitkästä aikaa pahamaineista A-estettä. Voin kertoa, että selkäpiitä karmi, kun lähdin Taikan kanssa harjoittelemaan esteen ylitystä. Tarkoituksena oli sahata estettä eestaas siten, että koira saadaan menemään neljällä loikalla yli kerta toisensa jälkeen.

Syvä helpotuksen huokaus - tällä kertaa ei tultu esteen harjalta alas ja koira säilyi ehjänä. Muutaman kerran hyppäsi väärästä kohdasta, mutta pääasiassa meni tosi hyvin. Taikalla on luonnostaan sellainen laukka, mikä menee tässä neljän loikan tahdissa.

Harjoiteltiin myös irtoamista, mikä meillä on ollut suuri haaste. Ensin hypättiin yksi este etupalkalle (nakki odotti hypyn edessä), sitten mentiin rengas ja hyppy ja viimeisenä A-esteen alaosasta renkaaseen ja sieltä hyppyyn. Taika irtosi aivan älyttömän hyvin! Ei jääny yhtään katteleen minua ko tiesi, että nakki on edessä päin.

Tunnilla on tapana edetä lyhyistä kokonaisuuksista pitempiin ratoihin ja tänään pisin rata oli hyppy, hyppy, putki, hyppy, A-este, rengas ja hyppy. Taika meni ihan superisti. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa!

Postauksen kuvat ovat viime viikonlopun Lapin reissulta. Vielä ei ollut kunnon ruskaa, mutta nättiä siitä huolimatta. Lenkkeiltiin suon poikki lehdon päälle ja Taika juoksi siellä melkein kymmenen kertaa ees taas mäkeä alas ja ylös. Toiset koirakaverit nauttivat enempi nuuskuttelusta, entä formulasta... :)

 Tuijotettiin me kilpaa ammukoidenkin kanssa. Meidän piti mennä lehmälaitumen läpi ja nää rouvat ois halunnu lähteä matkaan. Vähän matkaa ne meitä seurasi, suolle saakka eivät tulleet. Takaisin tullessa tämä valkoinen lehmä oli vielä vartiossa ja meitä ootteli :)

Luku 61: Agilityn huumaa

Tänään meillä pitkän odotuksen jälkeen alkoi uusi agilitykurssi. Voi sitä koiran ilmettä kun tajusi mihin pihaan ajettiin! Päästin autosta ulos ja koiran olemus muuttui täysin: "Eeeeikä, me ollaan täällä! Me ollaan TÄÄLLÄ!"

Puisto spurttailuja..

Tässä reeniryhmässä oli meille kokonaan uusia kavereita. Kaksi kurssilaista ei ollut päässyt aloitukseen mukaan, joten meillä oli enemmän aikaa harjoitella. Tunti meni kyllä tosi nopeaa pienestä osallistujamäärästä huolimatta!

Välillä puistossakin pitää hengähtää..

Ja miten se sitten meni? No ihan älyttömän hyvin!! Kuten arvelinkin, kolmen kuukauden tauko on tehnyt pelkkää hyvää Taikalle. Se on kasunu aikuseksi (ainakin melkein) ja saanut lisää kärsivällisyyttä. Aikaisemminhan meidän radan suorittamiset on ollu sitä, että koiran keskittymiskyky pettää jo alkumetreillä, kun kuumuu niin nopsaan. Kova halu ois mennä, mutta ei jaksa kuunnella.

.. ja poseerata..

Nyt kuunteli tosi hvyin. Pysyi paremmin paikallaan ja odotti, että annoin luvan tulla radalle. Jaksoi toistaa samoja juttuja uudelleen ja uudelleen (vaikka varmasti ois mieliny tehä jotain omiaan) ja mikä parasta - Taika ei kuumunu juuri ollenkaan! Ja koska ei kuumunut, ei myöskään haukkunut läheskään niin paljon kuin ennen, mikä varmasti edesauttoi kuuntelemista, kun kuulee muutakin kuin oman äänen ;)

.. ja poseerata vähän lisää!

Tämän päivän kurssilla muistuteltiin mieliin perusjuttuja ja meille uutena asiana harjoiteltiin jarrutuksia. No kuten voitte arvata, meidän neiti ei paljoa jarruttele eli tämä leikki tympäsi sitä ja sai tehdä töitä, että 'antautu' jarruttelemaan. Pientä kuumumista tässä kohtaa tuli, mutta koira palautui ruotuun tosi nopeasti. Aiemminhan sitä sen höyryämistä ei tahtonu saaha pois.

"En minä muista mitään tuollaista. Aina oon totellu!"

Oon kyllä entistä tyytyväisempi tuohon rakkaaseen karvalapseen! Menohalut ja vauhti on edelleen kohdillaan ja nyt kun jaksaa keskittyä paremmin, meistä voi vielä tulla vaikka ja mitä!

Luku 60: Sheltti erkkari tunnelmia

Tänään oli siis shetlanninlammaskoiran sivuerikoisnäyttely Oulun Nallikarissa. Tätä näyttelyä odotin ja jännitin ehkä eniten tähän astisista kehään menoista. Jännitti, koska tiesin, että Taika on parempi esiintyjä ja paremmassa näyttelykunnossa kuin aiemmilla kerroilla.

"Miten nämä kaikki kaverit
on tänne osanu tulla?"

"Tylsää, kauanko pitää vielä odottaa?"

Orava-asento.. :D

Se mikä etukäteen jännitti, ei niinkään ollut tuomarin arvio vaan se, että osaako Taika mennä yhtä hyvin oikeassa näyttelytilanteessa entä nätö reeneissä. Ja osasihan se! Olen niin ylpeä pikku kengurunpoikasesta, joka meni niiin hienosti! <3

Tässä odotetaan, että tuomari kiertää katsomassa kaikki kehän sheltit..

Sitten lähdetään ravaamaan..

Ja katsokaa - meillä on ihan oikea askellaji!

Taikan esiintyminen oli tänään parasta ikinä meidän lyhyessä näyttelyhistorissa, mutta tuomarin arvosana puolestaan oli huonoin tähän astisista :D Vähän olin pettynyt, kun tuomari ei ihastunut minun rinsessaan, mutta osasin aavistaa että näin voi käydä, kun kyseessä on britti tuomari.

Shelteissähän on siis kahta linjaa - sirompaa enkkulinjaa ja jykevämpää jenkkilinjaa. Taika kuuluu enemmän tuohon jälkimmäiseen kastiin. Tämän päivän tuomari tykkäsi enemmän sirorakenteisimmista sheltiestä, eikä siinä mitään. Tuomari oli muutenkin todella tiukka ja vähäsanainen, eikä me huonoille "hävitty", kauniita koiria kaikki jos minulta kysytään. :)

Tässä tuomarin, Ian Isdalen (Iso-Britannia), lyhyt sanainen arvio Taikasta:

"1 year 5 months. Nice head. Good eye. Prefer more under jaw. Good size. Level topline. Good bend of stiffle. Prefer deeper chest. Tail slighty rise when moving."

Vapaa suomennos:

"1 vuosi ja 5 kuukautta. Hyvä pää. Hyvät silmät. (Tuomari) Suosii isompaa alaleukaa. Hyvän kokoinen. Suora selkälinja. Hyvät kulmaukset. (Tuomari) Suosii syvempää rintakehää. Häntä hieman nousee liikkeessä."

Arvosanahan ei silti ollut huono vaan H eli hyvä. Voin siis olla täysin tyytyväinen tähän näyttelypäivään :)

Palkinnoksi saatiin kokemusta ja tämä uusi lelu :)

Luku 59: Kärsimätön parivaljakko

Vaikka näyttelyihin meno aiheuttaa minussa pientä epätoivoa ja jännitystä, ei me silti Taikan kanssa millään maltettais odottaa ensi viikon kehään menoa!

Tää me osataan!

Ollaan harjoiteltu nyt joka päivä omalla pihalla näyttelyravia ja eilen käytiin kasvattajan nätöreeneissä, josta sain lisää "ässiä hihaan". Itseluottamus (ja sen myötä innostus) kehään menosta on kasvanut nätöjen myötä huomattavasti. Kiitos siis kaikille nätöilijöille seurasta ja hyvistä neuvoista :)

Nätöily omassa pihassa ei mee niin hyvin kuin muiden kanssa nätöillessä..
Eikä läheskään niin hyvin kuin se menee jonkun muun handlaamana! 

Koirani on vieraskorea.. tai jotain :D

Torstaina pesin ja vähän trimmailin Taikaa. Ekaa kertaa trimmasin Taikalta muutakin kuin tassunpohjakarvat - korvakarvat sai myös kyytiä. Ja vaikka vähän jännäsin saksiin tarttumista, lopputulos miellytti silmää. Kasvattaja käy ensi viikolla vielä hiomassa trimmin lopuun tassu- ja kinnerkarvojen osalta niin ollaan sitten nättinä kehässä!

Vasta pesty ja trimmattu koira :)

Toinen asia mitä malttamattomana odotetaan on tietysti agility. Meillä on ollut kolmen kuukauden tauko, jonka aikana ollaan tehty agilityä vain pienimuotoisesti omalla pihalla. Ollaan harjoiteltu nyt muutamana päivänä meille haastavaksi osoittautunutta pujottelua ja se alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin.

Vaan kaikkein kivointa, kun päästään kouluttajan silmän alle - vältytään virheiltä ja opitaan nopeammin :) Kyllä on odottavan aika taas pitkä..!!

Luku 58: Nätöjä ja uusia kavereita

Meillä on ollut koko talous viimiset neljä viikkoa lomalla, joten olemme nauttineet sateisesta kesästä ilman suurempia bloggailuja. Viikot ovat pitäneet sisällä reissuja koiran kanssa ja ilman. Nyt on arki tavoittanut meidätkin ja sehän tarkoittaa Taikan osalta säännöllisempää päivärytmiä ja harrastusten jatkumista.

Kaverit tarkkailu puuhissa!

Meillä alkaa uusi agilitykurssi kolmen viikon päästä ja sitä ennen edessä on shelttien sivuerikoisnäyttely Oulun Nallikarissa. Ollaan harjoiteltu Taikan kanssa näyttelyjuttuja kotona ja käyty kasvattajan vetämässä nätöreenissä. Taika osaa edelleen seisoa nätisti paikallaan, mutta nätöissä sain huomata, että neiti osaa myös liihottaa todella kauniisti - mutta ei minun handlaamana!

Välillä pitää pysähtyä rapsuttelemaan..

En tajua mikä juttu tässä on. Minun kanssa Taika hiihtää ihan jalassa kiinni eikä meinaa irrota millään kauemmas. Kun kasvattaja kokeili mennä Taikan kanssa, koira meni täydellisesti. Otti heti välimatkaa ja tarkkaan seurasi minne taluttajan jalat vie ja meni niin kaunista ravia, etten meinannut uskoa silmiäni!

"Onpas pieni, kun tuolta alta mahtui nuin vain kävelemään"

Meillä on suunnitteilla vielä yhdet omatoiminätöt pienellä porukalla ennen kehään menoa - toivottavasti tuo kakara osaa kehässä ottaa minutkin vakavasti eikä vain höpötä tavalliseen tapaansa! Nyt kun tiedän miten kauniisti Taika osaa mennä (jos vain haluaa), harmistus on suuri jos Nallikarissa mennään höpötysvaihteella. Katsotaan miten meidän käy.. :)

Aika veikee tapaus tämä uusi kaveri!

Postauksen kuvissa komeilee Taika ja Taikan uusi leikkikaveri, Mohita 6 kk :)