Luku 56: Tulokset virallisista terveystutkimuksista

Nyt ne viralliset tulokset tulivat:

Terveystulokset

Päiväys	Kohde	Tulos	Voimassa
17.6.2015	kyynärnivel lonkkanivel	1/1 B/B
11.6.2015	silmätutkimus polvilumpiolux.med.	ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia 0/0	11.6.2017 11.6.2017

B = Lähes normaali/rajatapaus. Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat vähän epäyhdenmukaiset, Norbergin asteikko vetoasennossa lähellä 105° tai reisiluun pään keskus on mediaalisesti lonkkamaljakon dorsaalireunaan nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset.

1 = Lievät muutokset. Yleensä pienet artroosimuutokset ensiksi sulkijalisäkkeen yläpinnassa (2 mm vahvuuteen saakka).

Paras tulos olisi ollut 0/0 ja A/A, mutta ei tämäkään huono! :)

Luku 55: Kasvattajapäivät

Ihanaa, kun kasvattaja on aidosti kiinnostunut kasvateistaan ja sen lisäksi jaksaa järjestää erilaisia aktiviteettejä kasvateilleen! Meillä oli siis viikonloppuna kasvattajapäivät, kuten edellisessä postauksessa maintsinkin.

Taika 9vkoa

Ensimmäiseen päivään kuului ulkomuototuomarin "luento" sheltin rakenteesta eli opeteltiin miltä sheltin tulisi näyttää, kopeloitiin koiria ja tunnusteltiin mitä karvan alta löytyy. Tietopaketin jälkeen ymmärrän paremmin koiran rakennetta ja mihin juttuihin myös näyttelytuomarit kiinnittävät huomiota.

Taika oli mulla mukana vain ensimmäisen päivän, koska sillä on juoksut ja paikalla oli monta sulhasehdokasta. Juteltiin ennen viikonloppua kasvattajan kanssa, että kannattaako minun ottaa Taikaa edes mukaan ja päätettiin kokeilla, koska Taikalla on menossa vasta juoksun ensimmäiset päivät eikä tärppipäivät.

Taika 10vkoa

Noh, alkupäivistä huolimatta Taikan persuuksissa oli koko ajan joku kiinni ja koska meän neiti on hieman nyhverö eikä osaa sanoa rumaa sanaa, kun pojat tulee liian lähelle, jätin sen seuraavana päivänä kotia. Tästä syystä mulla ei ole tarjota teille tuoreita kuvia: ensimmäisenä päivänä mulla oli käet täynnä töitä, että Taika pysyy edelleen siveellisenä (heh) ja toisena päivänä ei ollut oma koira matkassa eli ei kuvattavaa minulle :)

Toisena päivänä trimmailtiin koiria. Sain kasvattajalta lainaan harjoituskappaleen ja ehkä nyt uskallan jatkossa kokeilla trimmailla tuota omaa koiraakin. Tosin sillä varauksella, että ei olla menossa näyttelyihin ihan heti.

Taika 13 vkoa

Ko. päivänä sain myös hyviä vinkkejä koiran painoon ja lihaskuntoon liittyen. Taika söi pentunappulaa melkein vuoden ikään asti ja kun vaihdettiin isojen koirien ruokaan, tyttö on laihtunu vaikka olen lisännyt ruokamäärää. Nyt pistän Taikan pienelle lihotuskuurille, jotta riittää energiaa lihaskunnon ylläpitoon ja karvan kasvattamiseen :)

Luku 54: Viralliset terveystutkimukset

Käytettiin eilen Taika virallisissa terveystutkimuksissa, jossa hältä tarkistettiin silmät, polvet, lonkat ja kyynärpäät.

Taika oli luonnollisesti tosi reipas tutkimuksia tehtäessä: seisoi nätisti paikoillaan, antoi kopeloida koivet, katsoa silmät ihme vekottimella ja rauhoituspiikin pistoa tuskin edes huomasi. Piikin jälkeen koira nukahti aika nopeasti ja me odoteltiin ulkopuolella, että röntgenkuvat saatiin otettua ja päästiin katsomaan koiraa heräämöön.

"Saatan olla huonossa karvassa, mutta luuni ovat rautaa"

Saatiin eläinlääkäriltä ensimmäinen arvio kuvista, mutta vasta Kennelliitolta tulee lopulliset arvosanat kyynäristä ja lonkista. Ensimmäisen arvion ja nähtyjen kuvien perusteella en kuitenkaan ole huolissani - ihan hyvältä näytivät! Silmät ja polvet todettiinkin jo täysin terveeksi :)

Vähän oli huono happi lääkärireissun jälkeen.. Kuvittele
omalle kohdalle tilanne, jossa silmät on sameat, nukutuksen 
jälkeen pyörryttää ja kaiken kukkuraksi samaan aikaan on juoksut!

Kerron viralliset tuokset Taikan kuvista, sitten kun lausunto on tehty. Nyt meillä on kuitenkin viikonlopun ohjelmassa kasvattajapäivät eli mennään Taikan lapsuuden kotiin ja tavataan siellä monta muuta koirulia, joiden kanssa Taika saa harjoitella koiramaisuuksia.

Mulla harmittaa, ettei meillä ole ollut pennusta asti (eikä ole vieläkään) Taikalle sellaista kaveria, kenen kanssa ois voinu/vois säännöllisesti leikkiä. Minusta tuntuu, että Taikalta puuttuu joku eläinkommunikoinnin perustaito. Siitä näkee, että innostuu muista koirista, mutta heti kun saa tehdä tuttavuutta, Taika alkaa ujostella, menee piiloon tai muuten väistelee kontaktia. Se käy nuuskiin vasta sitten kun toisen koiran huomio on jossain muualla.

Parhaimmat koirakaverit meillä onkin ne, jotka eivät välitä Taikasta tuon taivaallista ja Taika saa omaa tahtia tutustua. Mie luulen, että Taika antaa vähän ristiriitaisia signaaleja toisille - tahtoo leikkiin vaikka ei oikeasti rohkeus riitä tai ei sitten loppujen lopuksi vaan osaa leikkiä koirien tavalla. Tai ehkä se vaan syttyy hitaasti. Kuka tietää!

Kuvia kasvattajapäiviltä sitten seuraavassa postauksessa :)

Luku 53: Näyttelyssä karvattoman koiran kanssa

Tänään käytiin Taikan kanssa pitkästä aikaa näyttelyssä. Ilmoitin Taikan mukaan joskus huhtikuun puolivälissä ja nyt kesäkuun alussa koirassa ei ole pohjavillaa jäljellä muuta kuin juuri hivenen takamuksessa ja sieltäkin se kauniisti tuppoina irtoilee - ei siis oltu ihan parhaassa edustuskunnossa tänään :D

Mulla oli ajatuksena, että ilmoitan Taikan Oulun kansainväliseen koiranäyttelyyn, joka pidetään heinäkuussa, mutta taitaa jäädä välistä. Pitää käydä hakemassa kokemusta mätsäreistä/nätöistä ja mennä näyttelyyn sitten kun meillä on hieno turkki mitä esitellä :)

Ei paljoa tupeeraaminen auttanut, ne loputki karvat vaan lähti irti!

Palatakseni tämän päiväiseen näyttelyyn: Taika oli luonnollisesti aluksi superhyper innoissaan ja kaikki koirat ja ihmiset ois ollu kiva jututtaa. Kasvattaja kävi trimmaamassa Taikan ennen kehään menoa ja kävelytti Taikaa näyttelynarussa katsoakseen miten toimii. Toimiihan se, mutta ihan niinkö formula jolla on kengurun jalat ;)

Kehässä. Tuomari kävi jututtaan koiraa ja Taika totesi, että
tylsä tyyppi ko ei ollutkaan kädessä herkkua ;)

Oltiin näyttelypaikalla puoli yhdeksän aikaan ja kehään päästiin joskus yhdentoista aikaan. Meillä oli siis hyvästi aikaa reenata Taikan kanssa ennen kehään menoa ja sainkin sen rauhoittumaan ja kulkemaan nätisti. Sitten meidän viereen istui joku tyär shelttipennun kanssa ja Taika koki heti sielunkumppanuutta - siinä sai siis tehdä vähän töitä, ettei Taika taas innostu ja mee ihan höpöksi koko homma.

1. kehäkierroksella Taika meni yllättävän nätisti

Kisattiin juniori luokassa ja olimme Taikan kanssa ensimmäinen koira kehässä. Taika meni suht nätisti ensimmäiset kierrokset, vaikkakin meni paremmin kehän ulkopuolella harjoiteltaessa. Pöydällä Taika osaa olla tosi nätisti ja antaa hyvin tuomarin kopeloida :)

Ekaa kertaa meidät mitattiin näyttelyssä.
Taika on tämän mittauksen  
mukaan 37 cm korkea eli juuri hyvän kokoinen.

Taika poseeraa ja tuomari arvioi rakennetta ja olemusta.

"Erinomaiset lihakset"

Yksilö esiintyminen (eli se nätti ravi) ei mennyt hyvin, mutta arvostelu oli hyvä ja saimmekin arvosanaksi erittäin hyvä (EH). Mie olin tyytyväinen ja aattelin, että tämä oli tässä, mutta päästiinkin vielä uudestaan kehään pyörähtään. Tulos ei siitä muuttunut ja numereellinen sijoitus ois voinu tulla jos Taika ei olis näyttänyt tältä:

Minkäs sille voi, kun suonissa virtaa formulaverta ;) Tässä vielä lopuksi tuomari Jouko Leiviskän arvostelu:

"Vielä hyvin kesken kehityksen oleva, ilmavalta vaikuttava. Hyvä kaula ja selkälinja. Vielä kevyehkö runko. Kookkaat korvat, joissa hyvä taitos. Hieman kapea kallo, kauniit ilmeekkäät silmät. Hyvä kuono osa. Hyvä leveä reisi. Erinomaiset lihakset. Korkeahkot kintereet. Tänään täysin ilman pohjavillaa. Liikkuu hyvällä askeleella. Esiintyy reippaasti. Esitetään erinomaisesti."

Ei siis voi olla muuta kuin tyytyväinen tähän karvattomaan formula kakaraan!

Luku 52: Arjen pieniä iloja

Viime postauksen jälkeen olemme muun muassa poistaneen kaksi punkkia Taikan nassusta - ensmäistä kertaa ikinä ja mie niin toivoisin, että myös viimeistä kertaa (punkit on niiiin vistoja). Lisäksi Taika on auttanut minua valitsemaan kirppiskamoja:

"Tämä kirja on hyvä tyyny, ei myydä sitä"

Ollut kauhuissaan koirien tekohampaista:

"Et oo tosissas"

"Tarvitsen dentastixin"

Ja ollut hurjan hyvä agilityssä! Yep, tätä en meinaa itsekään uskoa, mutta totta se on. Viimeinen agilitytuntimme meni mainiosti. Ei hajuakaan mitä viikon aikana koiran pääkopassa oli tapahtunut, mutta nyt tehtiin oikeasti haastavia ratoja eikä tarvittu tölkkejä, juostiin tosi lujaa, koira irtosi paremmin kuin koskaan ja mie olin ihan haltioissani (ja läkähyksissäni) ratojen jälkeen. Toivottavasti syksyllä harrastus jatkuu samaan tapaan!

Tänään pystytin viime kesänä ostamani agilityesteet pihalle ja tein muutaman 'radan' Taikan kanssa. Kotona malttaa oottaa paremmin, mutta tulistuu kyllä koti harjoittelussakin. Ennen radan pystytystä jahdattiin saippuakuplia ;)

Parin viikon päästä meillä on myös Taikan eläinlääkärikäynti: kuvautan kyynäret, lonkat ja tarkistutan silmät. Pidetään peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja tulokset ovat priimaa!

Luku 51: Reissu hommia ja haasteita agilityssä

Ollaan päästy Taikan kanssa pitkästä aikaa matkustelun makuun. Eilen kotiuduttiin viiden päivän Lapin reissusta ja äitienpäivä viikonloppuna oltiin heppavahtina isovanhempieni kesäpaikassa. Taika mitä ilmeisemmin tunnisti paikan ja viime kesäisen heppa ystävän, joka otti meidät hörähtäen vastaan.

Kauheaa hepuli-juoksua Taika veti ja kisko hevosen tykö. Koko viikonloppu menikin heppa ystävän pauloissa - tais hepo aatella, että no nyt on helppo yleisö, kun Taika sai hepulit pienimmästäkin huomionosotuksesta :)

Sunnuntaina ajeltiin maalta kotiin ja maanantaina meillä oli agility. Kyllä oli taas kädetön ja jalaton olo tuon kakaran kanssa. Se panee vastaan ihan joka asiassa:

1. Lähdetään suorittamaan rataa,
2. Taika hyppää esteen yli,
3. Taika kääntyy haukkumaan mulle,
4. mie komennan ja käsken lopettaa,
5. Taika ei tottele vaan haukkuu entistä enemmän,
6. mie selätän sen maahan ja ootan, että koira rauhottuu.
7. Pyydän jatkamaan rataa ja sama homma toistuu taas uudelleen.

PUUUUUH! Ei mitään vaikutusta komentamisella, ei mitään vaikutusta jos jätän huomiotta ja olen hiljaa, ei mitään vaikutusta jos selätän tai muuten yritän rauhottaa koiran eikä mitään vaikutusta jos yritän ns. pelotella koiraa eri äänillä tai liikkeillä.

Kukaan ei usko, millainen jääräpää
teini tästä maman mussukasta kuoriutuu,
kun päästään agilityyn..

Yhdellä kurssilaisella oli mukana tölkkejä, joissa oli kiviä (?) sisällä. Tölkkien avulla oli tarkoitus lopettaa hänen koiran huono käytös radalla. Kouluttaja lainasi tölkkejä Taikaa varten. Tarkoituksena oli, että heti kun Taika alkaa pomotteleen mulle, hän heitää kolisevan tölkin vihaisesti koiran jalkoihin merkiksi siitä, että tällainen peli ei vetele.

Annoin luvan heittää, koska en keksi muutakaan vaihtoehtoa millä tuon uppiniskaisen muksun sais kentällä ruotuun ja toiseen koiraan se oli jo tehonnut. Totesin vain, että Taika ei todennäköisesti pelkää niitäkään. En tiedä mitä se pelkää, koska sellaisia asioita ei oo vielä löytyny.

Tuumasta toimeen ja tölkit lenteli heti ekan esteen jälkeen. Taika väisti ja katsoi hämmentyneenä kouluttajaa, toisen tölkin perään se jo juoksi häntä heiluen, että jee, kiva leikki! Uupumus ja voimattomuus alkoi tässä vaiheessa hiipiä selkäpiitä pitkin - jälleen yksi asia mikä ei tehonnut.

Juuri kun ajattelin, että tölkit voi heittää romukoppaan, kouluttaja keksi toisen tavan käyttää tölkkejä: hakkasi niitä nopeasti vastakkain koiran nenän edessä eli koiran näkökulmasta joko uhitteli tai "haukku päin naamaa". Tämä toimi! Koira meni hämilleen, unohti oman höpötyksensä, tuli minun selän taakse piiloon ja totteli sen jälkeen huomattavasti paremmin.

Todennäköisesti tölkkejä tarvitaan jatkossakin, sillä Taikan muisti on kovin lyhyt ja se kuumuu nollasta sataan nanosekunnissa kun ollaan agilityssä. Huomenna meillä on kurssin viimeinen agility tunti ja sitten tulee kesätauko. Kouluttaja tarjoaa agilityryhmiä seuraavan kerran vasta syyskuussa. Toki alueella on muitakin kouluttajia, mutta tauko/omatoimi treenit voi tehdä Taikalle hyvää.

Nyt ladataan tämä päivä akkuja, jotta huominen agility menis paremmin ja nautitaan uudesta piha-aidasta, joka oli reissun aikana takapihalle ilmestynyt Taikan riemuksi.

"Kävin tutkimassa koko aidan
ja mistään en päässyt yli enkä ali.
Leikitään siis pallolla!

Luku 50: Agilityä ja koirahierontaa

Tänään tuli pitkästä aikaa otettua oikea kamera esiin ja mulla on tarjota teille muutakin kuvamateriaalia, entä kännykkä räpsyjä!

Taika on kyllä oikea linssilude. Innostuu kun otetaan kamera näkyville ja istuu ja tarjoaa poseerausta. Taika yhdistää valokuvaamisen herkkujen saamiseen eli kuvaussessiot on sen mielestä superkiva leikki!

Pitäisi varmaan ottaa kamera mukaan agilityynkin jos sen sillä saisi pysymään paremmin paikoillaan... ;)

Maanantaina tosiaan käytiin jälleen agilityssä ja oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä hallin sijaan. Ulkona tilaa on enemmän ja kentän vieressä on pitkä pelto.

Taika rakastaa vapautta ja juoksemista, joten pieni pelko persiissä mulla oli, että kun vapautan koiran radan suorittamista varten, se päättää jossain vaiheessa tehdä Taikat eli vetää formulaa pellolla juhlien vapauden riemua.

Kävi kuitenkin ilmi, että Taika rakastaa vielä enemmän agilityä! Toki ekan radan suorittamisen jälkeen se juoksenteli kentällä tehden omia temppujaan ennen kuin suostui tulemaan luokseni, mutta loppu tunti meni vallan mainiosti tämän asian suhteen.

Eilen käytiin Taikan kanssa metsälenkillä uusien shelttituttavuuksien kanssa. Taika parka ei oikein osaa olla laumassa, varmaan kun on meillä ainoana koirana, joten alku aina vähän hankala näissä koirakohtaamisissa.

Näissä kohtaamisissa Taika yleensä ujostelee ja kiemurtelee eikä tiedä miten päin pitäisi olla. Silti samaan aikaan haluttais nuuhkutella ja juosta kilpaa muiden kanssa. Taika rohkeintuu nopeinten sellaisten koirien kanssa, jotka eivät välitä Taikasta sen kummemmin eli antavat sille omaa tilaa.

Lenkin jälkeen Taika pääsi koirahierojalle. Hieroja kertoi, ettei Taikassa ole mitään isompia jumeja tai vikoja. Hieman oli jumia toisella puolella koiraa, johtuen varmaan siitä, että Taika nilkutti viime viikolla toista etutassua revenneen kynnen takia.

Taika oli tosi reipas vaikka tilanne oli sille jälleen uusi. Aluksi meinasi olla hankaluuksia saada Taika pysymään kyljellään makuulla hoitopöydän päällä, mutta kyllä se siitä antautui ja näki, että alkoi nauttimaan hieronnasta - silmät luppasi ja koira rentoutui.

Sovittiin, että otetaan uusiksi parin viikon päästä. Koira on toisella kertaa helpompi hierottava, kun se ei jännitä tilannetta niin paljon.

Siispä ensi kertaan lukijat :)