Luku 69: Yhteinen sävel alkaa löytymään

Reippaalla linjalla ollaan jatkettu tämäkin päivä. Dora nukkui yön ihan hyvin, vähän kuului vikinää kun etsi sopivaa nukkumapaikkaa (Taika oli tylsä eikä huolinu viereen) ja unissaan inisi. Enemmän sain lohdutella Taikaa, että kyllä se pentu pärjää ja ei oo hätä vaikka vähän vikisee :') Taika siis kävi tökkiin minua kuonolla ja herätteli, että nyt se itkee, mitä tehdään?

Pentu nukkui välillä omassa petissä, välillä lattialla ja kun Taika siirtyi lattialle nukkumaan pikku riiviö valtasi Taikan petin. Dora oli ratkaisusta erittäin tyytyväisen näköinen, Taika kävi "kantelemassa" mulle ko ei päässy omaan petiin. Sitten se sipsutteli huoneessa ettien sopivaa nukkumapaikkaa kun ei voinut pennun vieressä tai pennun pedissä nukkua. Taika siis piti minua enemmän herällä entä pentu.

Heräsin joskus puoli viiden aikaan siihen kun pentu leikki puruluulla. Tähyilin lattioita ja totesin ettei näy pisuja joten käytin neitejä ulkona pissalla. Sitten tultiin jatkaan pariksi tunniksi unia ja lopulta uusi päivä alkoi ruualla ja leikeillä.

Ulkona ollaan oltu paljon, mutta pienissä erissä kun on niin kova tuuli ja maa on jo kylmä ja kostea. Yhet kakat ja parit pissat vaan tullu sisälle, muuten ollaan onnistuttu tekemään pihalle kaikki tarpeet - toistaiseksi paljon vähemmän siivottavaa entä mitä oli aikanaan Taikan kanssa!

Tänään ollaan leikitty siis pihalla, harjoiteltu oman nimen tunnistamista ja luoksetuloa sekä tehty pari yksinoloharjoitusta.

Edelleenkin todella reipas pentu. Kotiutu samantien kun sisään astui. Taikan kanssakin alkaa yhteinen sävel löytymään. Päikkäreitä voidaan jo nukkua vieretysten ja pikkuhiljaa alkaa löytymään muitakin leikkejä, kuin iän ikuinen formula.. :)

Yksinoloharjoittelua varten rakennettiin häkkiä, neiti oli avuliaana mukana rakentamisessa :)

Luku 68: Pikkusisko kotiutui

Tänään oli se pitkään odotettu päivä kun saatiin hakea Taikan pikkusisko, Dora, uuteen kotiinsa! Aivan valloittava pieni ärripurri <3

Automatka meni tosi reippaasti ilman itkuja. Tosin pentu yritti koko puolen tunnin ajomatkan ajan hypätä minun kanssa samalle penkille istumaan, ei antanu periksi millään! Häntä vaan heilu ja haki kokoajan enemmän vauhtia "Minähän pääsen sinne jos haluan!" - luonnetta siis löytyy!

Juuri kun Dora päätti laittaa makoilemaan, oltiin pihassa ja kannettiin pentu sisälle. Taika oli mukana hakureissulla ja tais tajuta vasta kotona, että nyt tarttu joku 'ylimääräinen matkaan'. Ilme oli kyllä sellainen että hetkonen, tiesittekö että tuo tuli mukaan?

"Mama, nyt se kaivaa jo minun lelulaatikkoa!"

 

Sisällä Taika vaan tuijotti pentua, Dora puolestaan oli heti kuin olisi kotia tullut. Kävi nuuskimassa paikat läpi, sitten mentiin heti pihalle. Pihalla haisteltiin vähän aikaa, tehtiin pissat ja ihmeteltiin Taikan rallia. Vähän innostuttiin mukaan juoksemaan, mutta enemmän haki vielä turvaa meistä.

Sisälle kun tultiin, pentu huomasi lelukorin. Kaivoi sieltä puruluu donitsin ja alkoi leikkimään sillä. Välillä kaivoi jotain muuta ja touhusi vaan omiaan. Taika katseli vieressä ja ihmetteli touhua.

Dora on kyllä tosi itsenäinen. Taika oli pentuna paljon enemmän ihmisessä kiinni. Dora seikkailee ja touhuaa omiaan niin sisällä kuin ulkonakin. Pari kertaa ollaan tälle iltaa käyty pihalla ja hienosti on onnistuttu kaikki tarpeetkin sinne tekemään :)

Pentu meinasi mennä härppiin Taikan ruokaa,
Taika ei päästäny, Pentu on hitaampi syöjä
 niin Taika tarkkailee jääkö hälle mitään.

Nyt siskokset nukkuvat kumpainenkin olkkarin lattialla :)

Luku 67: Vauhtia piisaa, järkeä ei

Otsikosta voitanee jo päätellä, että puheenaihena on agility. Meillä on ollut nyt maanantaina ja perjantaina agilitytunti. Rämäpää koira on aiheuttanut taas ylimääräisiä sydämentykytyksiä taidonnäytteillään.

Meinasin oikeasti saada sydänkohtauksen perjantain tunnilla, kun Taika päätti jälleen hypätä A-esteen huipulta minun eteen maahan. Me ollaan nyt jokakerta tehty A-estettä ja Taika on menny tosi hyvin. Meni nytkin A-esteelle tosi hyvin ja näytti että tulee alaskin tosi hyvin.Toisin kuitenkin kävi.

Voin kertoa, että on aika hurjan näköistä kun koira yhtäkkiä lentää sinun yli ja kirjaimellisesti pyörii maahan tullessaan hallin purupohjaa pitkin. Kouluttajakin huusi: "Voi sano että koira on ehjä, sano että se on ehjä!" En tiedä mistä kumista tuo koira on valettu - ehjä on vaikka näytti kyllä siltä, että taittuu jalka, niska tai molemmat.

Kouluttaja totesi, että hän on pitkään harrastanu ja kouluttanu koiria ja mukaan mahtuu monenlaista, mutta Taika on järjettömyydellään omaa luokkaansa. Taikalla on hirmuinen vauhti, mutta järkeä ei ole vauhtiin nähden tarpeeksi.

Kaikessa viisaudessaan arvon prinsessamme on siis ihan järjetön tapaus. Oletushan on, että eläväolento viisastuu eikä toista virheitään. Taika puolestaan on sitä laatua, että se juoksee päin seinää kerta toisensa jälkeen eikä käytä sekuntiakaan aivojaan siihen, että oliko tämä nyt kovin fiksua. Se on kai se vauhdin huuma niin mukaansatempaava.

Maanantaina mennään uudestaan. Sormet ristissä ja peukut pystyssä, että ei tule tapaturmia ja että miekään en kuole sydäriin reeneissä!

Lopuksi vielä muutama videonpätkä meän menosta:

Videon lopussa näkyy kuinka Taika meinasi hypätä puomilta alas.. onneksi ehdin estää. Koskaan tiedä mitä se keksii!

Kyllä meillä joskus menee ihan hyvinkin :)

Luku 66: Mätsäripäivä

Tänään käytiin Match Show'ssa eli mätsäreissä harjoittelemassa kehässä pyörimistä.  Mätsärit on siis leikkimielinen ja epävirallinen koiranäyttely, johon voi osallistua kaikki koirat kokoon tai rotuun katsomatta. Tämä oli meille ensimmäinen osallistumiskerta tällaisiin hippoihin!

"Jaahas. Taas ollaan tällaisessa
 paikkaa, missä pitää odottaa."

"Huoooooah, kuinka tylsäää.."

Päivä alkoi lelukoirakilpailulla jossa lapset taluttivat ja esittivät pehmolelukoiriaan kehässä. Niiiiiin suloista! Siellä ne polvenkorkuset tenavat juoksi pehmolelut perässä sinkoillen ja olivat niin innoissaan. Nosti kyllä suupieliä väkisin ylöspäin! :)

"Hih, oon kaunis!"

Tämän minun suosikki kilpailukategorian jälkeen oli Taikan kehän vuoro eli arvosteltiin pienet aikuiset. Mätsäreissä otetaan ensin kaksi koiraa yhtä aikaa kehään ja tuomari arvioi ne samoin perustein kuin oikeassakin näyttelyssä. Kun arvostelu on tehty, tuomari antaa toiselle koiralle punaisen nauhan (kehittyneemmälle kehäketulle) ja toiselle sinisen nauhan.

"Tää on sitten minun aarre!"

Me kilpailtiin lopulta sinisessä luokassa. Eka kehä meni vähän harjotellessa, kumpikaan ei oikein keskittynyt kunnolla. Toinen kehä meni jo paljon paremmin ja sijoituttiin toiseksi! Ei siis yhtään pöllömpi päivä :)

"Mama on minusta kuulemma ylpeä!"

Sinisten 2. sija :)

Kehien jälkeen jäin vielä purkuavuksi mätsäripaikalle ja kotona Taika sai voittokassista herkkuja. On niin rankkoja nuo näyttelyhommat ko pitää olla niin rauhassa eikä saa vetää yhtään rallia. Kotia kun päästiin juostiin kaatosateessa vaikka kuinka kauan. Ei sisällä viihtyny yhtään vaan ulos oli kokoajan päästävä. Kivasti oli rapanen koira taas.. porsas vaiko koira... en välillä erota.. ja kohta niitä on kaksi <3 :)

"Aikamoinen saalis!"

Luku 65: Virtaa riittää

Viikonlopun reissun jälkeen Taika on palannut kotiin ja virtaa riittää niinkö pienessä pitäjässä. Kotia kun päästiin Taika ensi töikseen kävi haukkumassa naapureille, että kotona ollaan, sitten osoitettiin mieltä muurahaisille paskomalla niiden keon päälle ja loppu ilta olikin täynnä rallia ja palloleikkejä (huhhuh).

Aamullakaan ei Taikaa väsyttänyt vaan ensimmäisenä juostiin hakemaan pallo, sitten pehmolelu ja lopuksi vielä vetolelu. Aamulenkki meni varsin näpsäkästi (eli ilman höpötyksiä) vaikka koira olikin energinen. Lenkin jälkeen ehdittiin vielä vähän leikkiä ennen töihin lähtöä.

Illalla meillä oli agility. Tehtiin 14 esteen rataa lyhyissä osissa. Rata sisälsi A-esteen, putken, sillan, renkaan ja monta hyppyä. Taika oli ihan paineissa. Kauhea vinkuminen ja vonkuminen ku tahtoo tahtoo. Tuli ihan vanhat ei-niin-hyvät-ajat mieleen kun koira kävi kuumana.

Kuumumisesta huolimatta Taika kuunteli hyvin, siitä oikein näki kuinka se pinnisteli ja yritti keskittyä minun ohjaukseen vaikka mieli teki taas vaan juossa täysiä. Täysiä se toki juoksikin kun lupa annettiin. Niin täysiä, että meän on pakko alkaa harjottelemaan jarrutuksia ettei mene kaikki mutkat suoriksi!

Saas nähdä montako päivää meidän superformula vaihe kestää. Taikalla ollu rankkaa ko joutunu olemaan vieraskoreana monta päivää! Kotona on hyvä purkaa patoutumia <3

Kuva: Satu Väliheikki

Eilen mulla ei ollut vielä Taikan näyttelyarvostelua, joten tässä vielä se, tuomari Jasna Matejcic, Kroatia:

"Excellent type. Good proportions. Correct lines of the head. Pleasing expression. A bit open in front angulation. Lose in elbows. Enough angulation behind. Excellent topline and side movement."

Vapaa suomennos:

"Erinomaisen mallinen. Hyvät mittasuhteet. Oikeat pään linjat. Miellyttävä olemus/ilme. Hieman avoimet etukulmaukset. Väljyyttä kyynärpäissä. Riittävät takakulmaukset. Erinomainen ylälinja ja sivuliikkeet."

Kuva: Tiina P.

Mussuni mun <3 :)

Luku 64: Taika loisti Muuramen näyttelyssä

Taika lähti viikonlopuksi reissuun kasvattajan kanssa suuntana Muuramen koiranäyttely. Mulla ei ollu oikeastaan mitään kummempia odotuksia näyttelysaavutuksista, enemmän mietin että mitenhän se maman mussu pärjää 'yksin' :D

Taika on niin vähän ollut reissussa ilman meitä, yleensä kulkee aina matkassa. Silloin kun ei voida matkaan ottaa, se on ollut hoidossa sille tutussa paikkaa tai meän luottovahti on ollut hoitamassa Taikaa meillä kotona.

Näistä tilanteista Taika ei ole yleensä ollut moksiskaan. Toki kun tullaan takaisin, se hiihtää entistä tiiviimmin perässä seuraavan päivän. Kasvattajan luona Taikaa ahistaa, kun koiria on niin paljon. Vaikka Taika on siitä laumasta 9 viikkoisena lähtenyt, se on tottunut tähän meän pieneen laumaan ja ei oikein tiedä miten isossa laumassa kuuluisi olla. Hyvää ykinoloharjoitusta sille ja kuulemma myös mulle :')

Mutta nyt siihen näyttelyyn - en voinut uskoa korviani, kun kasvattaja soitti ja kertoi miten hyvin heillä on mennyt. Oon ollu tosi reipas enkä ole itkeä tihrustanu koiravauvani perään (heh), mutta nyt kyllä meinas tulla tippa linssiin. Taika palaa näyttelystä tuloksella Nuo Eri 1 Sa PN4 Varasert!!!!!!!!

Taika kasvattajan kanssa näyttelypaikalla :)

Nyt sitten yritän suomentaa itselleni ja muille näyttelyjutuista tietämättömille mitä tämä tarkoittaa:

1. Taika kisasi Nuorten luokassa (Nuo), tuomari antoi hälle arvosanaksi erinomainen (Eri), sijoitus nuorten narttujen kehässä oli ykkönen. Lisäksi tuomari oli sitä mieltä, että Taika on sertifikaatin arvoinen (Sa).
   
2. Sa:n saaminen ja omassa luokassa neljän parhaan koiran joukkoon sijoittuminen oikeuttaa koiran osallistumisen paras narttu kisaan. Paras narttu kehässä Taika sijoittui neljänneksi (PN4) ja sai varasertin.
   
3. Näyttelyissä kerätään Sertejä ja kun niitä on kolme (viimeisin saatuna yli 2 vuoden iässä), koirasta tulee Suomen muotovalio. Tuomari siis antaa sertifikaatin (SERT) parhaalle siihen oikeutetulle koiralle, joka ei vielä ole Suomen muotovalio.
   
4. Varasertifikaatin (VARASERT) voi saada näyttelyssä toiseksi paras koira, joka ei myöskään ole vielä Suomen muotovalio. Tänään sertin saanut PN 1 oli avoimen luokan narttu, PN2 ja PN3 oli jo Suomen muotovalioita eli ne ei voinu enää saaha Sertejä tai Varasertejä.

Taika oli siis näyttelypäivän neljänneksi paras narttu ja toiseksi paras "ei Suomen muotovalio". Aivan käsittämätöntä, että minun karvaton tyllerö on nuin hienosti pärjänny.  Pakahdun onnesta!

Kasvattaja lähetti terkkuja näyttelystä :D

Taika oli osallistunut myös kasvattajaluokkaan, jossa arvostellaan saman kasvattajan koiria ryhmänä. Tasalaatuisin ja tuomarin mielestä paras kasvattaja ryhmä oli ollut tänään tämä meidän tiimi - onnittelut huippu kasvattajalle ja kiitos Taikan esittämisestä :)

 Nyt vaan oottelen karvapallo saapuvaksi kotiin, ei oo koti samanlainen ilman koiraa <3

Luku 63: Ei yhtä ilman toista

Shetlanninlammaskoira -Facebook ryhmässä ajoittain kysellään millaisia nämä sheltit on. Kysyttäessä mikä on rodun huono puoli, aina joku vastaa: "Kun ottaa ensimmäisen, ei vielä tiedä, että kohta tulee toinen!"

"Tähän kuvaan mahtuisi aivan hyvin toinenkin"

Niinhän siinä sitten kävi meillekin, nimittäin Taika saa pikkusiskon! Pentu tulee meille noin kolmen viikon kuluttua. Kyseessä on sijoituspentu samalta kasvattajalta ja jos sukupuuta tarkastellaan niin tuleva pentu on oikeasti Taikan tätipuoli.

Tällä hetkellä pentuehdokkaita on kaksi, tämä:

tai tämä:

Tällä hetkellä oma suosikki on tää jälkimmäinen, mutta huolisin kyllä tuon toisenki nappisilmän! Katsotaan kumpi meille lopulta päätyy.. :)