Luku 88: Taika ei napsu enää

Saatiin Taikalle peruutusaika hierontaan yllättäen jo eiliselle (jotain hyvää tässä flunssakaudessakin) ja pakko sanoa, että ihmeitä oli tapahtunut kolmessa päivässä. Kaisan hoidot ovat siis auttaneet ja lihaskireä Taika on rentoutunut ensimmäisen käsittelyn jälkeen huomattavasti.

Hierontaan mentäessä pystyin jo kertomaan, että koira on vetreytyny edellisestä kerrasta. Taika ei jätä oikeaa takajalkaa enää kropan alle seisoessaan ja liikkeessäkin on eroa. On näkynyt jo puhdasta ravia ilman peitsausta ja laukkakin on tasaisempaa eikä sellaista toispuoleista pompotusta.

Kaisa taisi olla itsekin vähän ihmeissään näin isosta muutoksesta. Viimeksihän Taikan polvi napsu käsittelyssä, mutta tänään siitä ei ollut tietoakaan. Lihakset oli vetreytyny niin paljon viime hoidon ansiosta, että vaikka miten päin polvea käsitteli niin napsumista ei kuulunut.

Vielä Taikasta kuitenkin löytyi kireitä kohtia mitkä sai hierontaa ja akupunktiota. Taika tykkää jurnuttaa vähän vastaan kun hänet käsketään kyljelleen, mutta rentoutuu etenki akupunktiota tehdessä silmin nähden, hyvä ettei nukahda käsittelyyn :)

Jätin meidän nimen vielä peruutuslistalle, josko sitten vaikka 3-4 viikon päästä käytäis vielä kerran hieronnassa ja katsotaan miltä näyttää. Sitä ennen tehdään venytyksiä ja treenaillaan takapään lihaksia, jotta käyttäis tasaisemmin molempia puolia.

Rentoa viikonloppua kaikille :)

Luku 87: Hierontaa

Tänään käytiin Taikan kanssa koirahieronnassa. Ongelmaksi olin ajanvarauksen yhteydessä kertonut, että Taika peitsaa ravissa ja oikea takajalka on jäykkä (jättää kropan alle, ei venytä normaalisti taakse). Se ei onnu, mutta jotenkin säästelee sitä jalkaa.

Oikeassa olin ja ihan syystä olin apua lähtenyt hakemaan. Taika varaa painoaan toispuoleisesti eli paino on vasemman takajalan ja oikean etujalan päällä enemmän niin istuessa, seistessä kuin todennäköisesti myös liikkeessä (peitsaus).

Sillä on oikean takajalan etureiden ulkoreuna kireänä ja polvi napsuu kun tekee koukistusliikettä. Kireys aiheuttaa kipua ja kun varoo yhtä raajaa, muut raajat kuormittuu ja tulee lisää jumeja.

Taikahan on terveystutkittu noin kahdeksan kuukautta sitten ja polvet on todettu täysin terveeksi. En siksi usko, että polvessa mitään ns. rakenteellista vikaa on. Toki lääkärikäynnillä senkin vielä udestaan varmistaisi.

Todennäköisesti kyse on siis vain lihasten jäykkyydestä ja ne pystytään hoitamaan hieronnalla ja/tai fysikaalisella hoidolla. Taika saikin tänään jo akupunktiota kireimpiin kohtiin.

Nyt vaan uutta hieronta-aikaa varaamaan ja laittamaan agilityn valmennuspaikkoja lisää myyntiin. Meidän agitauko jatkuu niin pitkään, että koira on varmasti kunnossa.  :)

Ps. Olen kyllä ihan super tyytyväinen saamaani palveluun. Paitsi, että meitä kohdeltiin hyvin ja hienotunteisesti ns. vaikean asian äärellä, saatiin samalla paljon tietoa koiran fysiikkaan liittyen, siihen miten koira tuntee ja näyttää kivun, miten voidaan koiraa kotona venytellä jne. Lämpimästi suosittelen Vakkurin Kaisaa muillekin!

Luku 86: Nätöjä ja tokoilua

Viikonloppuna käytiin treenaileen pienen koiraporukan kanssa näyttelyjuttuja ja tokoa. Nätöistähän meillä on molempien koirien kanssa kokemusta, mutta toko eli tottelevaisuuskoulutus on meille lajina uusi.

Terve kaveriiit!

Tehtiin muutamia tokon perusliikkeitä, kuten oikeaoppinen vierelle tulo, seuraaminen ja paikallaanolo maaten. Vierelle tuloa ollaan Taikan kanssa harjoiteltu viimeksi pentukoulussa, seuraamista ja paikallaoloa ollaan myös tehty, mutta paikallaoloa vaan istuen.

"Viereen"

Olen aiemmin ajatellut, etten Taikan kanssa taida tokoa edes kokeilla, kun se on ollu aina niin mahoton häslä ja innostuu helposti liikaa kaikesta mahdollisesta. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen ja Taika ihan innoissaan teki mukana kaikkea eikä välittäny vaikka ympärillä oli muita koirakkoja tekemässä yhtäaikaa harjoituksia. Se näytti aidosti nauttivan tästä yhdessä puuhaamisesta :)

Minusta on ihanaa, kun
voidaan yhdessä touhuta!

Olenhan mie sen tienny, että Taika on viimisen puolen vuoden aikana rauhottunu huomattavasti - arjessa sen huomaa, agilityssä ei niinkään. Sille on tullut ikää lisää ja varmasti Doran tulo on tehny siitä ns. aikusemman. Silti meidän hyvä suoriutuminen vähän yllätti.

No nyt vähän enemmän luottoa kehiin ;)

Nyt kun asiaa mietin niin toko vois oikeastaan olla juuri se oikea laji Taikalle, kun se ei ole niin kiihdyttävä. Tokosta vois olla apua myös agilityn puolella. Jos toko rauhoittaa, niitä tokon rauhoittumiskeinoja voisi kokeilla agilityssäkin kun vire menee hypertasolle. Toko ei siis olekaan täysin haudattu idea ;)

Lisää tätä? Sopii!

Mulla oli treeneissä molemmat koirat mukana eli vaihtelin välillä koiraa. Dorakin on tosi oppivainen, osasi touhuta siinä missä muutkin vaikkakin paikallaanoloa se ei vielä hallitse :) Tällä kertaa tuli tehtyä harjotuksia enemmän Taikan kanssa ja Dora joutui totutteleen häkissä oloon. Sai se sinne veljensä Boogien kaveriksi niin ei ollut niin tylsää.. :)

Ihan oikein, että pikkusiskokin joutuu
joskus odottamaan omaa vuorooan!

Nätöt sitten meni vähän niin ja näin. Siellä varmistui, että Taikalla on joku paikka jumissa, kun ravissa peitsaa ja nostaa häntää. Mistä jumi johtuu, voi vain arvailla. Voi johtua agilitystä, siitä että ei oo "ikinä paikallaan", viime viikon liukkaista keleistä tai sitten jumi on vaan kaiken tuon summa. Niin tai näin, Taika pääsee ensi maanantaina hierojalle ja meillä on nyt ainakin parin viikon agilitytauko, jotta koira ehtii vetreytyä :)

Olen kotona huomannut istumisen
varsin palkitsevaksi toiminnoksi!

Dora puolestaan tarjosi nätöissä seisomisen sijaan vaan istumista. Ei olla istumista mitenkään erikseen harjoteltu, paitsi siinä tokoillessa ennen nätöä vierelle tulon yhteydessä. Varmaan me tässä arjessa ollaan sitä istumista kuitenkin huomaamatta vahvistettu sillä sitä se koko ajan tarjosi seisomisen sijasta.

Lunta tulvillaaan, on raikas talvi säääää!

Oma vika, peiliin saan taas katsoa. En oo reenaillu sen kanssa kuukauteen näyttelyjuttuja vaan tuudittautunut ajatukseen että ihanaa, kun se jo osaa. No ei se tieten osaa jos ei muista ylläpitää taitoa, pöh! Nyt ollaan sitten joka päivä otettu seisomisharjoituksia näyttelynarun kanssa ja homma alkaa taas luonnistuun, onneksi!

"Seiso"

Kyllä tämä harrastaminen taas tästä alkaa sujumaan.. molempien kanssa! :)

Voi ihmiset, älkää ottako
asioita aina niin raskaasti!

Luku 85: Dora 6kk!

Niin se vaan aika kuluu ja Dorakin on jo puolivuotias koiranalku! Dora on tällä hetkellä suunnilleen 34,5cm korkea. Näyttäis vahvasti siltä, että Dora kasvaa juurikin rotumääritelmän ihannemittaan eli 35,5cm!

Sydän sydän sydän!

Puolet Dorasta on valehtelematta karvaa - sillä on ihan mieletön turkki! Lenkeillä turkki saa kosteutta ja ilmaa alleen - voin melkein kuulla PUFF-äänen kun turkin jokainen karva nousee ylös tehden koirasta entistä pörröisemmän.

Ihana pikkuneiti!

Mutta nyt mussun hehkutuksesta muihin kuulumisiin :) Edeltävät kaksi viikkoa ovat menneet nopeasti vaikka ei olla mitään erikoisempaa tehtykään. Ilmat on suosinu ja ollaan juostu metsässä, pelloilla ja eilen päästiin vihdoin korkkaaman meidän uusi lähikoirapuisto! 

Pellolla irrotellaan..

.. ja ootellaan hitaita ihmisiä :)

Uusi puisto on paljon vanhaa parempi. Siinä on ensinnäkin isoille ja pienille koirille omat puolet, mitä vanhassa ei ollut. Sen lisäksi puistoa ei ole ajettu tasaiseksi vaan sinne on jätetty puita ja tuotu muutama iso kivi maisemaa kaunistamaan. Ainoa miinus on, että pienten puolen aitaus on ihan vilkkaan autotien vieressä eli Taikalla riittää jahdattavaa..

Haaa, täältä minä tulen!

Pois alta kakara!

Taikan kanssa ollaan kuljettu jo kuukauden päivät agilityn valmennusryhmässä. Nyt kun Taikan juoksut on ohi, homma on taas alkanut sujumaan ja löytyy tekemisen meininkiä ja onnistumisia. Vielä meillä on paljon työstettävää, mutta hyvin fiiliksin saa aina valmennustunnin jälkeen lähteä kotia :)

Naama lumesta märkänä.. :)

Hiki tulee hangessa tarpoessa!

Ja onpahan nuo kakarat ilmottu myös vuoden ensimmäiseen koiranäyttelyyn! Lähdetään Maikin ja hänen koirien kanssa katsomaan miten meille käy maaliskuun Nurmeksen näyttelyssä. Näyttely on Doralle ensimmäinen, mutta Dora on luonnonlahjakkuus tässä hommassa eli en ole huolissani. Taikan suorituskaan ei huoleta, sillä Maikki suostui esittämään sen nuorten kehässä! :)

Vahtikoira metsässä.

Dorakin saapuu paikalle, mutta ei
vahtimaan vaan syömään lunta!

Ai niin! Pari viikkoa sitten päätin, että ilahdutan kanssa koirailijoita myös Instagram-tilillä. Instagramista meidät löytää nimellä santra_ri. Tili on julkinen eli sitä voi seurata kuka vaan: www.instagram.com/santra_ri.

Niin sievä!

Mitä se Taika tuolla taas juoksee...

Saattaa sinne Instaan joitain muitakin kuvia ilmaantua, mutta ajatuksena on että sieltä kaikki halukkaat saavat blogikirjoituksia useammin meidän koiraterveisiä. Toki blogia päivitän edelleen tasaiseen tahtiin ja täältä löytyy myös kuvia joita ei Instassa ole ja tietysti tarinaa paljon enempi :)

Jihaa, puunrungot on oivia hyppyesteitä!

Taika haastaa kaikki metsään juoksemaan :)

Vauhdikasta tulevaa viikkoa! :)

Luku 84: Pakkaspäivän hupsuttelua

Kovat pakkaset on vähentäny koirien lenkkejä ja ulkona olo aikaa muutenkin tällä viikolla, joten on pitäny keksiä mitä nuitten kanssa tekis, jotta ne ei ihan seinille hyppisi.

"AAAA, se pallo on minuuuun!"

"Nyt saan sen kiinni!" (Ja Taika katsoo, että taas meni ohi)

"Haaaa, sainpas!"

Veto- ja palloleikkien lisäksi ollaan tehty erilaisia harjotuksia eli perus arkitottelevaisuutta ja muutamia temppuja joista ei sinällään ole mitään hyötyä, ovat vaan jotain puuhaa tylsisytyneille.

"Tylsää, kun  ulkona jäätyy varpaat."

"No leikitään tällä?"

Taika osaa näitä höpötemppuja hyvin, koska sen kanssa ollaan hupsuteltu jo niin paljon, mutta kyllä Dorakin hoksasi leikin juonen kun hetken ihmetteli Taikan ja minun touhuja. Sitten onkin ollut haaste saada niitä tekemään temppuja yksi kerrallaan.

"Mitä se lapsi nyt tekee?"

"Slurps!"

"Hyvää!"

Olen opettanu niille mm. ryömimistä minun jalkojen ali (istun lattialla jalat koukussa), hyppimistä jalan yli puolelta toiselle (edelleen istun lattialla), pujottelua jalkojen välistä (seison ja kävelen eteenpäin kun koira pujottelee) ja sitten kaivoin esiin steppilaudan.

<3  Taika <3

Niin ihana <3

Ei kyllä siinä vaiheessa ollut mitään ideaa, että mitä sen kanssa keksin tehdä. Dora tarjosi ite heti omaa temppua ja kiikku laudan päälle ja seiso näyttelyasennossa niin kauan että annoin sille palkan (harjoitteli ihan selvästi palkintopallilla oloa).

"Seurassani on mustanaamio!"

Taika tykkäsi, että lauta oli turhan kapea ja vähän liukaskin, joten sen kanssa opeteltiin, että riittää kun laittaa pelkät etutassut laudan päälle niin saa palkan. Dora oppi nopeasti saman. Edelleen, ei varsinaisesti mitään hyötyä, mutta saapahan hassuja kuvia :)

Varmaan tässä vielä jotain muutakin höpöä tuon steppilaudan kanssa keksii, mutta nuita kahta asentoa ne mulle nyt heti tarjoaa kun laitan laudan lattialle. Ei pidä ajatella liian vaikeasti. Kaikki yhdessä puuhaaminen on koirien mielestä kivaa. Ja mullaki oli hauskaa!

<3

Luku 83: Hormonihuurulasta terve

Meillä on nyt meneillään alle 2-vuotiaan Taikan kolmas juoksu ja ei voi muuta ko todeta, että onneksi se on kohta ohi. Neiti on ollu taas tosi herkkis. Yleensä sillä ei ole juoksun aikana mikään hyvin ja se pitää ilmottaa vinkumalla ja urisemalla. Seura ei kelpaa, Dorakin on tosi ärsyttävä ja kelpaa kaveriksi lähinnä vaan silloin, kun neitiä himottaa eli haluais astua sitä.

"No mutta ko tuo on koko ajan siellä missä minäkin. Tosi ärsyttävää!"

Esimerkki Taikan herkkyydestä: yhtenä iltana Taika makoili sängyn edessä pitkin pituuttaan ja kurkotin sen yli ottamaan villasukkia sängyn päältä. Taika mulkaisi loukaantuneen näköisenä ja urahti merkiksi, että kehtaatkin hänen päältä kävellä. Katsoin, että enhän edes astunut päälle, mutta oli vissiin kaksi karvaa pottuvarpaan alla eli ihan aiheesta oli vihassa (heh).

"Myönnetään. Saatoin vähän ylireagoida."

Tänään on oikeastaan eka päivä sitten loppiaisen, kun se on ollut lähes oma itsensä, nauttinut seurasta ja rapsuttelusta eikä ole turhaan vikissyt tai urissut. Edelleen on juoksussa, mutta merkkejä mielen tasapainottumisesta on siis havaittavissa. Taika on oikeasti aivan ihan koira ja upea luonne kaikessa sen tulisuudessaan, mutta juoksujen aikaan siinä on vähän enemmän kestämistä.

Dora: "Aika tylsä tyyppi, kun ei minua muka
jaksa katsoa.. vaikka olen näin söpö!"

Todennäköisesti tämä juoksu onkin Taikalle viimeinen. Olen suunnitellut että kun kevään agilityvalmennus loppuu toukokuun puolivälissä, käyn teettämässä koiralle sterilisaation. Mulla ei ole tarkoitus tehdä Taikalla pentuja ja jos joskus innostun koirien kasvattamisesta tai pentueen teettämisestä, jäähän mulle Dora.

"Niin että mikä oli suunnitelmana?"

Sterkkauksessa ei oikeastaan ole kuin hyviä puolia - ei tule taukoja harrastuksiin juoksun vuoksi, ei tarvitse pelätä että joku vahingossa pääsis astumaan ja tietysti se tärkein eli sterkkaus ehkäisee koiran kohtutulehduksia.

"Vain hyviä puolia, oletko varma?"

Helpottaa se varmasti myös Taikan oloa, kun ei tarvi olla pinna kireällä kolmea viikkoa, ei tarvi käyttää enää ikinä pöksyjä ja jospa ne herrakoiratkaan ei olis enää niin rakastuneita meidän Taikaan. Tosin sitä en voi luvata, sillä Taika on ollu herrojen mieleen vaikkei juoksuja ole ollu mailla eikä halmeilla.

"Minkäs sitä kauneudelleen voi,
pojat vaan tykkää minunlaisista pakkauksista!"

Haittavaikutuksina sterkkaamisesta mulle on kerrottu turkin laadun huononeminen ja virtsankarkailu. Taikalla ei ole kauhean paksu turkki ja se on aina ollu hyväkuntoinen, joten en usko että se leikkauksen myötä räjähtäis käsiin. Lisäksi Taikalla on hyvä lihaskunto ja koska se on nuori, virtsankarkailu ei todennäköisesti myöskään tule olemaan ongelma.

Dora: "Mistä me nyt oikein puhutaan?"

Uskon, että sterkkaus parantaisi Taikan elämänlaatua. Kuka tietää, sehän saattaa jopa rauhottua, kun ei tarvitse enää kärsiä naisten vaivoista. Vaan pääasia, että koira voi hyvin ja voi olla oma iloinen itsensä <3

Mussut <3

Luku 83: Mätsäreitä

Ollaan aloitettu uusi vuosi touhukkaasti käymällä koirien kanssa jo kahdet mätsärit. Mätsäreissä harjoitellaan näyttelyjuttuja. Siellä rodulla ei ole väliä vaan porukka jaetaan alle vuoden ikäisiin pieniin ja suuriin pentuihin sekä yli vuoden ikäisiin pieniin ja suuriin aikuisiin. Joskus voi olla myös muita kehiä, kuten lapsi ja lelukoira, veteraanit jne.

Ihana Taikani!

Me luonnollisesti oltiin pienten kehässä, Dora pennuissa ja Taika aikuisissa. Nämä oli Doralle ensimmäiset mätsärit. Vähän sillä tais jänskättää aluksi, kun oli outo paikka ja niin paljon erinäköisiä koiria. Pihalla meinasi haukkua kaikille, mutta rauhoittui sitten kun vähän komensin.

"Onpas täällä porukkaa"

Taika oli luonnollisesti innoissaan, ainakin siihen saakka kunnes tajusi, että ollaan taas paikassa missä pitäisi jaksaa odottaa...

"Mulla on tyyyyylsääääää..."

Dora liiteli kehässä kuin vanha tekijä. Vähän sillä jänskätti ensimmäinen kehä pyörähdys ja pöydällä olo, mutta kun mentiin uudestaan kehään neiti oli jo paljon rennompi. Ja tulostakin tuli sillä oltiin sinisten ryhmässä toisia!

Jos vertaa Doran ekaa kehäpyörähtämistä Taikan vastaavaan kokemukseen, kaikki näkee mitä tarkoitan kun sanon, että Dora on luonnonlahjakkuus. Taikan kanssa saa vieläkin treenata, jotta innostuisi kehässä kiertämisestä sillai sopivasti. Toki isoin vika tässäkin on esittäjässä. En vaan osaa esittää Taikaa niin, että olisi parhaimmillaan (kuten videoltakin näkyy).

Vaan ylpeä olen silti Taikastakin, eihän se sen vika ole että emäntä on tumpelo :) Jospa me pärjättäis tiiminä paremmin agilityn puolella, kun nää näyttelyt tuntuu aina vähän tökkivän. Toki meinaan Taikan kanssa nätöillä siinä missä Dorankin kanssa, mutta Doran kanssa ehkä uskon enempi meidän menestykseen, kun se on jo nyt niin hyvä :D

Tänään Dora pääsi uudestaan mätsäreihin Maikin mukana. Tarkoitus oli Taikan kanssakin lähteä, mutta neiti aloitti eilen juoksun niin ei sen kanssa päästykään. Menin kuitenkin kuvaamaan Doran ja Maikin esiintymistä ja hienon näköistä oli!

Maikki ja Dora :)

Dorassa ei näkynyt mitään jännittämisen merkkejä ja näytti siltä, että on syntynyt näyttelynaru kaulassa. Dora ja Maikki saivat punaisen nauhan eli pääsivät siihen ns. parempaan tiimiin. Sijoitusta ei tällä kertaa tullut (voi johtua myös siitä että allekirjoittanut itse esitti koiran punaisten kehässä), mutta hienosti se taas osasi, katsokaa vaikka:

On mulla hienot koirat ja Maikilla hienot kasvatit :)